Kirjoittaja: Winga
Hahmot: Usein hän
Ikäraja: S, näin aluksi
Tyylilaji: Angst ainakin
Kenen: Juu, mun mielikuvituksen tuotetta.
Varoituksii: Itsetuhoisuutta
Lyhyesti: Raapaleita ihmiselämistä.
Kirjoittajalta: Eilen tuli mieleen, että voisi kirjoittaa raapaleita, useamman, toisiinsa tavallaan liittymättömän, mutta jotenkin ne ehkä voisi liittää toisiinsa.. Ja tässä alku.
Rakkauden tähden
Hän tarvitsi rakkautta. Hän kaipasi sitä, odotti sitä, kuvitteli sen. Mutta rakkaus ei koskaan kuunnellut.
"Mikä mussa on vikana, miksen voi saada rakkautta?" hän toisteli ilman vastausta.
Kukaan ei koskaan jutellut hänelle, ei edes tajunnut, ettei hänellä ollut kaikki kunnossa. Hän näytti samalta kuin ennen, kuulosti ja vaikuttikin. Mutta jokin hänen sisällään oli muuttunut, ajatuksista oli tullut itsetuhoisia sen jälkeen, kun hän oli tajunnut, ettei rakkaus ollut häntä varten.
Monena iltana hän luki kaivaten rakkaustarinoita ja kaivoi samalla itselleen hautaa sitä käsittämättä. Masennus paheni, syytä ei kukaan tajunnut.
Niin hänet eräänä yönä löydettiin kuolleena tietokoneen edestä näytöllään otsikko: “Ikuinen rakkaus”.
*
Järki vai tunteet?
Olisiko hänen elämänsä ollut tärkeämpi, jos hän olisi antanut muille vallan päättää? Nyt maatessaan sängyllä itsesäälissä kieriskellen hän miettii, koittaa löytää vastausta.
Ei, ei olisi ollut.
Mielensä on niin varma asiasta, aivan kuin se jo tietäisi, että hän tahtoo ajatella niin. Kuin se olisi totuus.
Mutta ehkä olisikin, tiedäthän sinä, mitä menetit.
Toinen puoli hänestä koittaa vakuuttaa päinvastaista eikä hän tiedä kumpi on oikeassa.
Hän tahtoisi erottaa järjen ja tunteet toisistaan, muttei osaa. Hän tietää, ettei voi varmasti sanoa toisen äänen olevan järki ja toisen tunteet, sillä nuo äänetkin ovat vaihtaneet paikkaansa usein. Eikä hän voi koskaan sanoa, kumpaa kuuntelisi.
