Mitä tapahtui Dudleylle? S, Dudley/OMC

[Groverin tyttö11]

Ikäraja:S
Paritus:Dudley/OC Petunia/Vernon
Vastuuvapaus:JK:n hahmot en saa rahaa.
Summary:Mitä tapahtui Dudleylle?


Luku 1

Dudley Dursley oli onnellinen  mies. Hän omisti isänsä entisen yrityksen joka myi poria oli menestynyt hyvin. Hän oli mennyt naapurin Veronican kanssa naimisiin jä hänellä oli kolme lasta. Georg, Chris ja Donald olivat jokainen isän silmäteriä. Chris oli perinyt isänsä vaaleat hiukset. Donald muistutti Dudleyta hieman ruumiin rakenteeltaan (Dudley oli karistanut turhat kilot pois) mutta Georg oli isänsä peilikuva. Hän muistutti hoikkaa äitiään ja hänellä oli hiilenmustat hiukset.
"Johtaja Dursley puhelimessa"
"Hei isä"
"Dudley mitä olen sanonut tästä asiasta!" Vernon Dursley räyhäsi langan toisessa päässä.
"Niin mitä?" Dudley hämmästeli. Hänellä ei ollut aavistustakaan mistä Vernon puhui.
"Vanhempia ihmisiä teititellään!" Kuului puhelimesta. Dudley pyöräytti silmiään.
"Selvä" Hän sanoi laiskasti.
"Haistanko uhmaa?" Vernon sanoi käheästi.
"Minun pitää mennä" Dudley sanoi ja katkaisi puhelun.
"Kenen kanssa sinä juttelit" Hento ääni kuului makuuhuoneen ovelta.
"Veronica" Dudley huokaisi. Kahdella harppauksella hän oli vaimonsa luona. Hän suuteli Veronicaa kevyesti ja alkoi kertoa keskustelustaan isänsä kanssa.
"Pojat pitäisi hakea Jalostamolta" Veronica huomasi katsoessaan kelloa. Jalostamo vanha kunnon Jalostamo! Dudley alkoi miettiä niitä aikoja jona hän itse kävi siellä. Piers Polkiss hänen paras ystävänsä ja poikien kummisetä oli mukana kaikissa kommelluksissa. Pirssin vaimo Alice oli poikien kummitäti mutta häntä ei Dudley juuri tuntenut. Dudley käveli portaat alas autotalliin. Siellä hänen uskollinen Camaronsa odotti valmiina ja kiiltäväksi pestynä. Hän ajoi ulos autotallista suoraan jalostamolle. Dudley asui lapsuuden kodissaan mutta remontti oli muuttanut sitä monelta kannalta.
Se oli kuitenkin suuremmalta osalta yhä sama tiilitalo jossa hän ja Harry varttuivat.
Jalostamon parkkipaikalla hän odotti poikia. Hän huomasi heidät jo kaukaa. Pojat ryntäsivät autoon.
"Isä mä sain ysin!" Donald huusi. Chris naurahti.
"Sun paperis oli väärin päin tollo! Sä sait kutosen. Chris selvensi. Donald ja Chris alkoivat tapella.
Georg vain luki kirjaa tyynesti. Hän oli heistä vanhin eikä jaksanut puuttua koko asiaan.
"Iskä muuten. Miksei meidän setä käy meillä koskaan?" Donald sanoi.
"Öh koska..." Dudley mietti jotakin hätävalhetta.
"Koska hän asuu kaukana Gröönlannissa ja hänellä ei ole rahaa vierailla Englanissa." Hän keksi.
"Mutta äiti sanoi että hän asuu Engalanissa.

[Fiorella]

Tämä kuulostaa hyvinkin sellaiselta elämältä, johon Dudley olisi ajan kanssa ajautunut. Elämä rullaa justiinsa eikä melkein entisellä uomallaan ja siihen tyydytään hyvillä mielin. Olisi voinut olla hauska pikku lisä, jos Dudleyn arkeen olisi jotenkin limittynyt myös Harry, vaikka pienenä sivuviittauksena tai ajatuksena, mutta ehkä onkin ihan todenmukaista, että aidon Dursleyn tavoin Dudleykin koettaa vain karkottaa kaikki tuollaiset joutavanpäiväisyydet mielestään ja keskittyä omaan elämäänsä.

Pidin erityisesti siitä, miten Dudley muisteli nostalgiantäyteisesti nuoruusaikojaan Piersin kanssa; eiköhän heilläkin tosiaan ole mahtanut omat kommelluksensa olla.

Oikeinkirjoitusta tässä voisi vielä hieman tarkistella, mutta kokonaisuutena tämä oli miellyttävä pikku katsaus Dudleyn harvemmin ficeissä kuvattuun kotiarkeen. Siksi pidin siitä!