Onnelliset |K11| Sirius/Remus, mpreg, drama

[Vlad]

Nimi: Onnelliset
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: K11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: mpreg, drama
Paritus: Sirius/Remus
Varoitukset: synnytys

A/N: Tämä on ensimmäinen kirjoittamani ficci tilanteesta, jossa mies on raskaana. Vähän ehkä omituinen teksti, jolle oli erittäin vaikea määrittää ikäraja, joten ikärajoitin ehkä yläkanttiin. Tämä ficci osallistuu Aina eka kerta -haasteeseen aiheella esikoinen. Toivottavasti omituisesta ja vähän harvinaisesta genrestäkin huolimatta joku tämän tekeleen lukee ja mahdollisesti jättää kommenttiakin. Tämän piti olla raapale, mutta se ei ihan onnistunut, joten teksti sai luvan olla oneshot.

Remus hymyili vinosti katsellessaan Siriuksen kauhistunutta ilmettä. Vihreät silmät tuikkivat omistushaluisesti hivellessään mustatukan raskauden äärimmilleen pyöristämää vartaloa. Moneen otteeseen Sirius oli näiden viimeisten yhdeksän kuukauden aikana manaillut ääneen, kironnut omaa paisunutta tilaansa ja ajoittain jopa ajanut Remuksen pois luotaan pelon käytyä sietämättömäksi. Remus kuitenkin kesti jokaisen kovan sanan varmasti kuin kallio, hyväili Siriuksen iltaisin uneen suuttumatta kertaakaan, kun mies hormoniensa vallassa pelkäsi, itki ja halusi nukkua ikuisesti. Remus vain hymyili rakastavasti ja hyräili käheällä äänellä verkkaisia jästilauluja.

”Minä en halua”, Sirius valitti parantajanoidan mutistessa hiljaisella äänellä monitorointitaikoja. Noiden loitsujen ainoa tehtävä oli tarkkailla herkeämättä äidin ja lapsen vointia, vaikka Remus ei halunnutkaan kutsua Siriusta äidiksi.
”Minä tiedän”, Remus kuiskasi ennen kuin parantaja mutisi taian, jonka tarkoitus oli vähentää kipua. Remus hipaisi Siriuksen otsaa hellästi huulillaan.
”Minua pelottaa”, Sirius tunnusti hiljaa ääni väristen. Remus antoi sormiensa leikkiä mustilla hiuksilla, jotka valuivat hänen rakkaansa hikisille poskille.
”Tiedän, rakas. Se on pian ohi ja olen koko ajan tässä.”

Remus siirtyi hieman parantajan siirtyessä pöyhimään tyynyjä Siriuksen pään takana. Hyväilevät sormet eivät kuitenkaan lopettaneet liikkumista hetkeksikään eikä vihreät silmät katkaisseet katsekontaktia. Paniikki kypsyi Siriuksen harmaissa silmissä, kun synnytyksen hetki lähestyi. Remus oli yrittänyt rauhoitella miestään jo etukäteen, yrittänyt selittää mahdollisimman lempeästi toimenpiteen etenemisen ja vakuutella, että kaikki kyllä menisi erinomaisesti ja kaiken päätteeksi heillä olisi suloinen pieni käärö käsivarsillaan. Sirius oli kuunnellut hiljaa, virkkamatta sanaakaan, mutta kasvava pelko silmissään.

”Anteeksi, herra Lupin, mutta teidän on siirryttävä, jotta voimme auttaa lapsen maailmaan”, parantaja tokaisi äänellä, jonka oli kai tarkoitus olla ystävällinen vaikka Remuksen korviin se kuulosti vain töykeältä. Hän kuitenkin siirtyi tottelevaisesti, mutta ei irrottanut otettaan Siriuksen kädestä.

Parantaja väläytti Remukselle nopean hymyn ennen kuin kumartui Siriuksen puoleen.

”Herra Musta, luen loitsun, jonka jälkeen teidän on ponnistettava ankarasti lantionpohjan lihaksillanne, jotta lapsi pääsee ulos. Prosessi ei ole helppo, se on monimutkaisempi kuin naissynnyttäjillä, koska olette mies. Miessynnyttäjillä tapahtuma on tuskallisempi, koska mieskehon täytyy muodostaa kanava, jota pitkin lapsi voi syntyä. On olemassa taikoja, joilla lapsi voidaan auttaa ulos täysin ilman alatiesynnytystä, mutta olen siinä uskossa että te kieltäydyitte ja halusitte nimenomaan synnyttää perinteisesti.”

Remus puristi Siriuksen sormia entistäkin tiukemmin, kun mustatukka nyökkäsi. Parantaja ei reagoinut muuten kuin hymyilemällä aurinkoisesti ja siirtymällä Siriuksen jalkopäähän. Remus puri hampaitaan yhteen. Hän pelkäsi seuraavaa vaihetta mahdollisesti jopa enemmän kuin Sirius itse, mutta yritti rauhoitella itseään ajattelemalla että saisi tämän jälkeen nähdä oman lapsensa ensimmäistä kertaa ilman taikoja. Kunhan Sirius jaksaisi loppuun asti, he saisivat pojan tai tyttären, esikoisensa, jonka sukupuolta he eivät olleet halunneet tietää ennen lapsen syntymää. Heillä oli ollut monia riitoja lapsen nimestä, mutta lopulta he olivat päässeet yhteisymmärrykseen.

”Okei, herra Musta, loitsu on nyt luettu ja teidän pitää ponnistaa oikein kovasti.”

Remus työnsi käsivartensa rakkaansa alle ja Sirius huohotti ihmissuden käsivarsilla. Tuskanhiki kimalteli Siriuksen otsalla ja kasteli mustat hiukset. Remus huomasi huohottavansa itsekin toisen kiivaana käyvän hengityksen tahdissa ja raivoisasti ponnistaen hän pakotti puuskutuksensa hidastumaan.

”Ponnistakaa, herra Musta, ponnistakaa!” parantaja kannusti ja Sirius huusi.

~*~

Remus hymyili. Voipunut ilme Siriuksen kasvoilla kertoi omaa tarinaansa kaiken kivun ohikin. Vielä milloinkaan mustatukan kasvoilla ei ollut näkynyt yhtä estotonta riemua ja ylpeyttä. Tavallisesti Siriuksella ei ollut syytä sellaisille tunteille – ja Remus ei voinut olla tuntematta äkillistä, pistävää ylpeyttä; hän oli saanut nuo tunteet aikaan. Siriuksen harmaat silmät näyttivät lasittuneilta ja kyyneleet valuivat poskille. Parantaja hymyili keskeyttäessään onnellisen pariskunnan.

”Haluatte varmaan nähdä tyttärenne?” Parantajan äänessä kaikui onni ja helpotus. Remus huokaisi.
”Tytär?” Hänen äänensä oli miltei heikko onnesta.
”Kyllä, herra Lupin. Te ja herra Musta olette saaneet täysin terveen tyttären.” Parantajan huulia kutitteli hymy. ”Minkä nimen olette ajatelleet antaa lapselle?”

Remus vilkaisi Siriusta ennen kuin poimi vaaleanpunaiseen kapaloon käärityn tyttölapsen hellästi syliinsä. Lapsen paino hänen käsivarsillaan oli saada Remuksen purskahtamaan onnenkyyneliin. Jopa Sirius näytti kyyneleiseltä kurkottaessaan verisiltä lakanoilta katsomaan vastasyntynyttä tytärtään. Parantaja häälyi taaempana hymy huulillaan.

”Spica”, Sirius kuiskasi kurkottaessaan koskettamaan pienokaisen nykerönenää. ”Tyttäremme nimi on Spica.”

Tavallisesti Remus olisi vastustanut erikoista nimeä, jonka alkuperä oli tähtitaivaalla, mutta hän kunnioitti Mustan suvun perinteitä ja koska lapsen sukunimi olisi Musta, hän koki että oli vain oikein että lapsi nimettiin suvun tradition mukaan.

”Spica Musta”, Remus kuiskasi, kuin kokeillakseen tyttärensä nimeä. ”Täydellinen.”

Onnellinen hymy Siriuksen voipuneilla kasvoilla kertoi kaiken tarpeellisen.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta. (: Nappasin tämän sieltä, koska mua kiinnosti lukea synnytyksestä ja vieläpä miehen synnytyksestä. Mpregiä en muista paljon lukeneeni, mutta usein siinä taitaa olla mulla se ongelma, ettei asioita selitetä tarpeeksi, että se ei ole uskottavaa vaikka tuntuisikin tosissaan kirjoitetulta. Tämän tekstin kanssa mulla ei oo semmosta ongelmaa ollenkaan. Tässä ei kerrota, miten tuo raskaus on oikein saanut alkunsa tai miten yleistä se tarinan maailmassa on, että mies tulee raskaaksi, mutta se ei häiritse mua, koska juuri tuo itse synnytys tai oikeastaan lapsen saaminen tuntuu olevan tässä se tärkein juttu ja tässä kuvataan Siriuksen ja Remuksen fiiliksiä sen tiimoilta niin kuin ficin nimikin antaa ymmärtää. Mua ei siis lainkaan häirihe se, ettei tässä selviä vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka väistämättä herää kun käsitellään miehen raskautta.

Sen sijaan tässä selviää, että miehen kehoon ilmeisesti tulee jokin oma kanava synnytystä varten. Tämä tieto on mielestäni tarpeellinen, kun tässä kerran synnytystä käsitellään. Ja mielenkiintoinen! Pidän myös hirveästi siitä, miten tekstissä esiintyy monitorointi- ja kivunlievitystaikoja. Musta on aina kivaa, kun taikamaailma otetaan mukaan ficeissä, ja eritoten mua kiehtoo taika- ja jästimaailmojen väliset eroavaisuudet. Ehkä siksi pidän kovasti noiden loitsujen mainitsemisesta. Kiehtovaa, että synnytys ilmeisesti käynnistetään jollain loitsulla eikä esimerkiksi lääkkeillä. Vaikka tykkään kovasti yksityiskohdista, niin mielestäni tähän tekstiin kuitenkin sopii hyvin se, ettei esimerkiksi kerrota loitsujen nimiä tai kuvailla tarkkaan sitä, miten parantaja ne loitsii, koska tuntuu, että pääpaino on nimenomaan Siriuksessa ja Remuksessa. Remuskin tuntuu olevan täysin keskittynyt Siriukseen ja tämän hyvinvointiin.

Remus kuitenkin kesti jokaisen kovan sanan varmasti kuin kallio, hyväili Siriuksen iltaisin uneen suuttumatta kertaakaan, kun mies hormoniensa vallassa pelkäsi, itki ja halusi nukkua ikuisesti.

Pidän kovasti tästä kohasta. Remus on mielestäni tässä ficissä niin ihana. ♥ Jotenkin kivaa, miten Remus on niin rauhallinen ja luottavainen, ei-panikoiva vaikka toki sekin on peloissaan. Tuntuu että se on kaikin puolin sopiva kumppani Siriukselle heikkonakin hetkinä. Pidän myös siitä, miten olet kuvannut Siriuksen hormoniheittelyitä ja pelkoja. Ne tuovat tähän kivaa realistisuutta. Tähän tekstiin pystyy mielestäni suhtautumaan hyvinkin realistisella otteella, mikä on mpregin ollessa kyseessä tosi hieno juttu.

Vielä milloinkaan mustatukan kasvoilla ei ollut näkynyt yhtä estotonta riemua ja ylpeyttä. Tavallisesti Siriuksella ei ollut syytä sellaisille tunteille – ja Remus ei voinut olla tuntematta äkillistä, pistävää ylpeyttä; hän oli saanut nuo tunteet aikaan.

Tämä on toinen lempparikohtani. Tästä välittyy niin käsinkosketeltavan aitona onnellisuus, jota tuoreet vanhemmat tuntevat. Molemmat ovat varmasti todella onnellisia vastasyntyneen tyttärensä takia, ja ehkä he ovat onnellisia myös toistensa onnellisuuden takia. Tuleepa hyvä mieli näin lukijanakin.

Voi, ihana tuo nimi, Spica. ♥ Kiva yksityiskohta, että tytär nimettiin Mustan suvun perinteiden mukaisesti.

”Minua pelottaa”, Sirius tunnisti hiljaa ääni väristen.

^ Pitäisikö tuossa lukea "tunnusti"?

Ainoa juttu, joka pikkaisen joissain kohissa särähtää mulla korvaan, on se, miten esimerkiksi Siriukseen viitataan pariin otteeseen sanalla "mustatukkainen" ja Remukseen tuolla yhessä kohtaa sanalla "ihmissusi", koska tuollaiset määrittelyt eivät minusta tunnu kovin olennaisilta juuri tässä yhteydessä. Mielestäni ihan vain nimien ja pronominien käyttäminen toimisi paremmin. Tämä tosin on vissiin puhtaasti mielipidekysymys. Tästä asiasta keskusteltiin juuri tuolla RPF-omaficcipiirissä ja siellä selvisi, että mielipiteitä on puolesta ja vastaan ja joidenkuiden mielestä tuollaiset jotain ominaisuutta määrittelevät sanat tuovat kivasti vaihtelua nimien ja pronominien toisteluun, ainakin jos niitä ei ole liikaa. Tässä niitä ei missään tapauksessa mielestäni ole liikaa vaan ihan kohtuudessa kyllä pysytään. Taisin ottaa tämän asian nyt esiin vain siksi, että ajatukset heräsi, ei sen kummempaa. Se ei todellakaan häiritse mua tässä ficissä pahasti.

Kiitos kovasti tästä ihanasta ja piristävästä lukukokemuksesta. (: Tykkäsin tästä tosi paljon, ja varmasti uskallan tarttua mpregiin jatkossakin.

[Vlad]

Waulish, kiitos kommentistasi!

Ainoa juttu, joka pikkaisen joissain kohissa särähtää mulla korvaan, on se, miten esimerkiksi Siriukseen viitataan pariin otteeseen sanalla "mustatukkainen" ja Remukseen tuolla yhessä kohtaa sanalla "ihmissusi", koska tuollaiset määrittelyt eivät minusta tunnu kovin olennaisilta juuri tässä yhteydessä. Mielestäni ihan vain nimien ja pronominien käyttäminen toimisi paremmin. Tämä tosin on vissiin puhtaasti mielipidekysymys. Tästä asiasta keskusteltiin juuri tuolla RPF-omaficcipiirissä ja siellä selvisi, että mielipiteitä on puolesta ja vastaan ja joidenkuiden mielestä tuollaiset jotain ominaisuutta määrittelevät sanat tuovat kivasti vaihtelua nimien ja pronominien toisteluun, ainakin jos niitä ei ole liikaa. Tässä niitä ei missään tapauksessa mielestäni ole liikaa vaan ihan kohtuudessa kyllä pysytään. Taisin ottaa tämän asian nyt esiin vain siksi, että ajatukset heräsi, ei sen kummempaa. Se ei todellakaan häiritse mua tässä ficissä pahasti.

Olen itse sitä koulukuntaa, joka pyrkii kirjoittamaan niin, että kiertää nimet toisilla ilmauksilla. Liekö tullut englannista, mutta en vain osaa käyttää nimiä ihan koko aikaa. Toki opettelen tästä eroon - tai lähinnä tasapainoon, mutta tämäkin on pistetty korvan taakse muhimaan. Et nimittäin ole ainoa, joka tähän tarttuu.

Ja kiitos suuresti typon bongaamisesta. Siellä tosiaankin piti lukea "tunnusti", mutta kun se i on siinä ihan vieressä, niin näköjään pääsi lipsahtamaan sekä kirjoituksessa että editoinnissä sormien välistä.

En osaa kuvaillakaan, kuinka iloinen olen siitä, että kommentoit tätä tekstiä. Olin nimittäin vakuuttunut, että harvinaisena ja ehkä hivenen hyljeksittynä genrenä mpreg-tekstini ei saa kommentteja lainkaan. Mpreg on genrenä itselleni täysin vieras, joten kirjoitin tämän tavalla, joka itselleni tuntui luontevimmalta. Tuon synnytyskanava-jutun kanssa sain painia hyvän aikaa, ennen kuin sain koko miesraskauden toimimaan järkevästi haluamallani tavalla. (ja Spica on kiva nimi - ja jostain syystä en voi kuvitellakaan, että Remuksella olisi poika. Okei, Teddy, mutta jotenkin Remus ei vain mun headcanonissani istu pojan isäksi.)

Kiitos vielä näääiiiin paljon kommentistasi!

[haryu]

Mä en tiedä miksi mä edes luin tämän.. Noh ei siis ollut eritystä syytä, nakkasin vaan jonkun lukemattoman ficin. Mpregin ansiosta meinasin jättää lukematta mutta kun ikäraja oli kuitenkin niin alhainen niin en viitsinyt kuitenkaan jättää
Mpreg on oikeastaan mulle siksi niin inhottava ajatus, koska olen kehitellyt niin iastuttavia mielikuvin. Tää sen sijaan sai mut vakuuttumaan että ei se niin kamalaa ole Kuvailu oli ihanaa, parituskin oli ihana <3
Synnytys pelotti mua vähän mutta en traumoja saanut Oli niin hullus söpöä kun molemmat olivat niin onnellisia <3 itsellänikin herahtivat kyyneleet silmiin.
Ja tietysti tyttö. Voi ei kun se sai niin kauniin nimenkin!! *apua, tässähän sekoaa* Hyvä että se olikin nimenomaan Musta eikä Lupin
Kiitokset tästä ihanaisesta ficistä ja siitä, että pääsin yli kammostani mpregiä kohtaan

-Ways