Ficin nimi: Yön jumalatar
Kirjoittaja: Mariaxoxo
Genre: femme, draama, UST
Ikäraja: K11
Paritus: OC/OC
Haasteet: Astu epämukavuusalueelle aiheena originaali, genrehaaste genrellä UST
A/N: Tää on ihan erilainen verrattuna niihin teksteihin, mitä oon kirjottanu. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kirjotin originaalin, myöskään femmeä en kauheesti kirjoita. Ja ensimmäistä kertaa ikinä kirjotin puhekielellä. Kommentteja kaipaisin varsinkin, kun tää on mulle ihan uus aluevaltaus xd
Mä olin odottanu sitä pitkään, keränny rahaa kasaan ja odottanu. Festarien oli tarkotus olla koko kesän kohokohta. Sen oli tarkotus pyyhkiä pois kaikki ne ikävät asiat. Sitä ajattelemalla mä jaksoin, jaksoin kuunnella sitä huutoa, kestin ne iskut. Kun mä makasin peiton alla mahdollisimman hiljaa ja toivoin, ettei mua olisikaan, mä ajattelin niitä päiviä. Kesän parhaita päiviä, silloin mikään ei menisi pieleen.
Oltiin suunniteltu sitä jo pitkään porukan kanssa. Mä, Tiiu, Laura ja Milla oltiin kaikki lähdössä. Oltiin mietitty tarkkaan asut valmiiks, jokasella omanlaisensa, mutta kuitenkin joku yhdistävä tekijä kaikissa. Ihan vaan merkkinä siitä, että tää on meidän porukka. Oltiin pakattu aurinkorasvat, vessapaperirullat ja kaikki mahdollinen mukaan. Mitään ei puuttunu, kaikki oli upeesti.
Mun ei oikeestaan ollu tarkotus juoda. Yleensä kyllä join, ja paljon. Yleensä halusin unohtaa, mutta nyt en halunnu missata sekuntiakaan. Siks mä sanoin aluks jyrkästi ei, kun Tiiu kaivo laukustaan pullon Koskenkorvaa ja tarjos kaikille. Mun teki vaan mieli kysyä, miten se oli saanu sen kuljetettua alueelle. Turvatarkastukset oli kuitenki aika tarkat. En kuitenkaan kysyny.
Muiden alkaessa olla juomapelejä mun jyrkkä ei laantu aika nopeesti. Sattumalta Lauralla ja Millalla oli kans pulloja laukut täynnä. Niinhän niillä aina oli. Yleensä mullaki, mutta olin halunnu kerranki tehä poikkeuksen. Se poikkeus menetti kuitenki merkityksensä mun ottaessa hörppyä Tiiun ojentamasta pullosta. Sitä paitsi, eikös aina sanottu, että pieni humalatila vaan parantaa fiilistä?
Mä ajattelin tietäväni mun rajat. Ajattelin, että ottasin vaan pari kulausta niin saisin paremman fiiliksen. Jälkeenpäin vaan naurattaa, enhän mä oo ikinä tienny mun rajoja. Mun juomisessa ei oo koskaan ollu kohtuutta, oon vaan halunnu unohtaa ja kiskonu kaiken menemään. Ja sit myöhemmin oon aina katunu. Silti, se sama kaava toistu aina joka kerta. Miks mä oikeen aattelin, että tää kerta ois jotenki erilainen?
Meidän juomapeli jatku aika kauan. Ekat bändit alko soittaan. Mä oisin tavallaan halunnu jo mennä lavan eteen tanssiin. Mut Tiiu sano, että ekat bändit on aina paskoja. Niiden aikana kuuluu kuulemma vaan juoda sen verran, että on sit hyvä fiilis, ku ne hyvät bändit esiintyy. Laura ja Milla oli samaa mieltä, niinhän ne on aina. En mäkään sit viittiny väittää vastaan, join vaan lisää.
Lopulta tosi pitkän ajan päästä alko soittaan ne Tiiun mielestä hyvät bändit. Sillon me kerättiin meidän kamat ja lähettiin meneen lavan luo. Siinä vaiheessa tajusin, et olin juonu taas kerran vitusti liikaa. Ja tajusin toisenki jutun: mun oli pakko päästä kuselle.
Mä en oo ees varma, tajusko Tiiu ja muut, et mä lähin johonki. Oikeestaan en oo ees varma, sanoinko niille et oon menos johonki. Selvisin kuitenki vessaan ja sieltä pois. Mut sit tuli vastaan ongelma. Koko aluehan oli ihan täynnä porukkaa, en mä löytäis sieltä mitenkään Tiiua ja muita.
Kyl mä niitä jonkin aikaa etin, mut eihän siitä ollu mitään hyötyä. Niin mä sit tungin vaan yleisön sekaan ja yritin päästä mahollisimman lähelle lavaa. Mä muistan hyppineeni, tanssineeni ja kiljuneeni. Mulla oli oikeesti kivaa, ekaa kertaa pitkään aikaan. Tosin sekin kiva tunne tais olla vaan alkoholin aiheuttama harha.
Bändi tais vaihtuu pariin kertaan. Mä tanssin kaikkien randomien miesten kans yhessä. Ne kans tarjos mulle juotavaa, ja mä join. Mun pää alko olla jo tosi sumunen, olin aika sekasin. Lopulta mä tajusin häipyä, kun yks mies alko kouria mun persettä.
Mä onnistuin raivaan tieni kaiken sen ihmismassan läpi, vaikka pelkkä pystyssä pysyminen oli jo vaikeeta. Oli niin paljo helpompi hengittää, kun mä pääsin pois sen ihmismassan keskeltä. Hetken mä vaan hengitin, sisään ja ulos, sisään ja ulos. Mun päätä se ei kuitenkaan selkeyttäny.
Nyt mä seisoin yksin kaukana siitä ihmismassasta eikä mulla ollu hajuakaan mitä tehä. Johonki suuntaan mä kuitenki päädyin käveleen. Mä taisin kävellä aika pitkään, en oo ihan varma. Ainaki ihmisiä oli sielä päin koko ajan vähemmän. Lopulta mä sit kompastuin johonki vitun puunoksaan ja kaaduin maahan.
Siihen mä sit jäin makaamaan ja totta kai mä aloin kans rääkyy niin, että kaikki meikit varmasti levis ja näytin vielä kauheemmalta kun yleensä. Mua ei enää ees huvittanu nousta ylös eikä mulla ollu siihen voimiakaan. Oisin varmaan vaan jääny siihen makaamaan, jos se ei ois tullu.
Äkkiä mä kuulin mun yläpuolelta maailman ihanimman äänen, se oli sellanen kähee ja kaikin tavoin täydellinen. Se kyseli multa, oonks mä kunnossa. En oo ees ihan varma, vastasinko mitään. Se kuitenki autto mut ylös sieltä maasta ja anto mun nojata siihen.
Mä muistan, että sillä oli siniset hiukset, tosi tummansiniset. En oo ikinä nähny kellään niin ihania hiuksia. Sit sillä oli paljon lävistyksiä, mut ei kuitenkaan liikaa. Ja tais sillä olla joku tatuointiki. Ja niin, ne kirkkaanpunaset huulet. Mun teki niin kovaa mieli suudella niitä.
Sen sinihiuksisen jumalattaren tukemana mä lähin liikkumaan johonki suuntaan. Sillä oli joku kosteuspyyhe tai joku mukana, millä se putsas mun levinneet meikit. Sit se anto mulle vettä, mä taisin juoda aika reippaasti. Ainaki se naurahti ja sano sen olevan hyvä asia, että mua janotti.
Mä nyyhkytin melkeen koko ajan, ku me lähettiin taas käveleen. En voinu uskoa, että joku niin kaunis olento oli tullu auttaan mua. En mä ansainnu kenenkään apua. Oli ihan mun oma syy, että olin taas kerran tälläsessä kunnossa. Siinä se kuitenki oli, mua auttamassa.
Kertaakaan en miettiny, et oliko mun turvallista kulkea sen mukana. Mä vaan luotin siihen. Tiesin, että se auttais mua, pitäis musta huolen.
Mä annoin sen taluttaa mut bussipysäkille ilman, et sanoin oikeestaan mitään. Sielä bussipysäkillä se kysy mun osotetta ja jotenki onnistuin sen mutisemaan niin, että se ymmärsi. Se makso meidän molempien matkat ja autto mut istumaan penkille niin, että mä nojasin siihen.
Se haisiki niin hyvälle! Mä taisin sanoakki sen sille ja se nauro sitä ihanaa käheetä nauruaan. Mä sanoin kans, etten ollu ikinä nähny niin kaunista olentoa. Se naurahti taas.
Mä taisin nukahtaa hetkeks siihen sen olkapäätä vasten. Mä kuitenki hätkähdin hereille ja tajusin sen kattovan mua, hymyillen. Mä kysyinki siltä, että miks ihmees se mua katto. Sen vastaus yllätti täysin: oot niin kaunis ku nukut. Se kuitenki sai mut hymyileen.
Oleminen niin lähellä sitä tuntu ihanalta. Mä tunsin kaikki sen muodot varsin selvästi ja kuin vaivihkaa, nojauduin enemmän sitä vasten. Se kyllä varmaan tajus, mitä mä yritin, muttei kuitenkaan sanonu mitään. Sit se kieto kätensä mun ympärille ja silitti varovasti mun rastatukkaa, mä taisin vieläki itkeä.
Mä en oo varmaan koskaan halunnu ketään niin paljo, ku mä halusin sitä. Mä kuitenki tajusin, et olin ihan vitun kännissä ja varmaan tosi karseen näkönenki. Ei se mua haluisi, varsinkaan tälläsenä. Tuskin muutenkaan.
Bussi pysähty ja se autto mut ulos. Sit se saatto mut meidän ulko-ovelle asti. Siinä meidän ulko-oven edessä joku mielenhäiriö valtas mut ja mä kerroin sille, miten paljon mä halusin sitä. Hetken mä olin varma, että sekin halus mut. Sen katse tuntu kertovan niin.
Se taiko jostain esiin kynän ja raapusti mun käteen sen numeron. Sit se paino niillä jumalaisilla huulillaan suudelman mun huulille. Ennen ku se lähti, se sano vielä, että soittelisin sitten, ku en olis niin umpihumalassa.
***
Aamulla kaikki tuntu enemmänki joltain unelta. Varmasti mä olin vaan uneksinu sen yön jumalattaren. Mun kädessä oleva raapustus kerto kuitenki jotain muuta. Harmi vaan, että se teksti oli levinny epäselväks tuhruks mun nukkuessa. Ja niin mun yön jumalatar oli vaan pelkkä haalistunu muisto.
