Kommenttikampanjasta terveisiä
Kaunis nimi houkutteli tämän tekstin pariin.
Susiteemaa oli käytetty tässä mielenkiintoisesti. Saalistava Ira esimerkiksi oli kiva osa tätä. Tykkäsin siitä, kuinka kertoja tajusi vasta lopussa kuinka merkityksellistä olikaan olla osa Iran "laumaa" ja kuinka hän tavallaan kadotti osan itseään kun näin ei enää ollutkaan. Viimeinen lause oli sykähdyttävä, kuunsäteet laskeutuivat, pimeä saapui. Oliko se kuolema vai katosiko kertoja muuten vain sisäisen sutensa kanssa pimeyteen? Tämä jää tulkinnanvaraiseksi ja pidän siitä.
Loppupuolella vähän yllätyin siitä, että Ira olikin kertojan sisarpuoli. Koska aluksi kuvittelin hänet ennemminkin rakastajana (ok, keskivälissä ystävänä). Mutta toimiihan tuo vallan hyvin näinkin.
Kertojassa oli jotakin kovin hentoa, epävarmaa ja melankolista läpi tekstin ja se sai Iran hahmon näyttämään entistä kylmemmältä. Heidän välisensä dynamiikka piti otteessaan ja kerrontasi oli hyvin elävää. Molemmat hahmot pystyi kuvittelemaan eteensä. Myös intiaanityttö Jemina oli kiva lisä tarinaan.
Pidin erityisesti muutamasta kohdasta:
Silloin minulla oli puolet hänestä.Tässä oli jotain vahvaa ja kovin, kovin oivaltavaa.
Hän jarrutti ja jarrutti ja laskeutui siihen mitä oli ollut silloin, kun meillä ei ollut muuta kuin toisemme.Ja tämä! Käy kyllä kertojaa sääliksi.
Myös tuo aivan ensimmäinen lause jotenkin vain kaappaa mukaansa täydellisesti. Kokonaisuudessaan vahva teksti, tykkäsin kovin. Kiitos tästä, oli mukava lukukokemus!