Tunnustan aluksi, että tämä lienee ensimmäisiä Twilight-ficcejä, jonka olen lukenut loppuun asti ja jaksanut kommentoidakin. Selailin listaustasi
(hui, nyt jäin kiinni stalkkaamisesta!) ja tämä jostain syystä osui silmiini, ehkäpä summaryn vuoksi. Olen vertauskuvien suurkuluttaja sekä lukiessa ja kirjoittaessa, mielestäni parhaat ficit ovat sellaisia joissa on oikein nerokas vertauskuva, jonka pohtimiseen teksti keskittyy.
Tämä oli juuri sellaiseen keskittyvä, joten luonnollisesti pidin. Pituus oli tässä oikein sopiva, ei liian lyhyt muttei liian pitkäkään. Tässä ei ollut sitä virhettä, että omaa vertauskuvaansa pitää niin nerokkaana ja selkeänä etteivät muut saa punaisesta langasta kiinni, muttei myöskään toista ääripäätä jossa omasta ajatustenjuoksusta ollaan niin epävarmoja että ryhdytään selittelemään vertauskuvaa yli äyräiden. Tässä oli sopivasti kaikkea, ajatuksesta sai hyvin kiinni ja pidin tästä vertauskuvasta kovasti.
Tästä pystyi hyvin aistimaan Jacobin tuntemukset vampyyreja kohtaan, ja muutenkin Jacob oli IC:n oloinen. Teksti oli hyvää, helppolukuista ja sujuvaa. Kerronta kulki sopivaan tahtiin, kuvailu oli hyvää sekin ja sitä oli riittävästi, kaikki toimi. Teksti oli hyvin tasapainossa: ensin kerroit, mitä tapahtui ihan konkreettisesti sillä hetkellä, sitten Jacobin ajatuksia ja sitten taas paluu todellisuuteen. Pari virhettä oli:
Vampyyrin rakastaminen on kuin rakastaisi... Ketjupolttajaa. Aina tupakoitsijan lähellä ollessaan hengitti tupakan avua passiivisesti ja altisti itsensä tervalle ja keuhkosyövälle.
Ketjupolttajaa-sana tulee pienellä, koska se jatkaa samaa lausetta. Jos tuosta alkaisi uusi lause, olisi alkukirjain iso. Ja sitten s on jäänyt matkasta, eli savua. Näitä lukuun ottamatta teksti oli oikein hyvää.
Olen yllättynyt, ensimmäinen Twilight-ficci mistä olen ihan todella pitänyt. Senkin voi laskea saavutukseksi, koska mua on vaikea miellyttää jos on kyse jostain inhokistani. Kiitos tästä!