Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.
Otsikko: Suoraan helvettiin
Kirjoittaja: Pics
Paritukset: Law/Luffy, Robin/Nami
Ikäraja: K-11
Genre: draama, fluff
Summary: Nyt Nami joutui huomaamaan, että oli olemassa paljon, paljon, paljon
pahempia asioita kuin Luffy johtajana.A/N: Tähän ficciin ilmestyi idea Albumihaaste #4:n myötä, missä albuminani on Fool's Gardenin
Dish of the Day. Biisinä tässä toimii
Autumn, joskin mullekin on hivenen arvoitus että miten ihmeessä päädyin tällaiseen ideaan tuosta kappaleesta, mutta on siellä kai siitä jotain...
LawLu-pakkomielle jatkuu, ei apua ihan oikeasti.
Suoraan helvettiinHe olivat seilaamassa suoraan helvettiin, Nami oli siitä täysin varma.
Lokitikku osoitti vakaasti kohti Dress Rosaa, sää oli aurinkoinen mutta ei liian kuuma, ja he olivat seilaamassa suoraan helvettiin.
"Miksi noin onneton ilme?" Robin kysyi ja siemaisi jääteetään korkeasta lasista, jonka reunassa oli limettiviipale.
Nami huokasi raskaasti ja otti hörpyn omastaan. He istuivat pienen pöydän ääressä yläkannella, joten hänellä oli loistava näköala alemmalle kannelle, missä heidän ongelmiensa ydin patsasteli. Molemmat niistä.
Hän oli pitkään ajatellut, ettei mikään ollut vaarallisempaa kuin Luffyn seuraaminen. Heidän kapteeninsa oli uhkarohkea idiootti, joka syöksyi päin vaaraa nauraen riemusta ja haastaen riitaa sellaisten tahojen kanssa, jotka kuka tahansa alkeellisellakaan älyllä varustettu ihminen olisi kiertänyt kaukaa. Vielä pahempaa – Luffylla oli niin paljon karismaa, että hän sai muut seuraamaan mukanaan. Mikään ei voinut olla vaarallisempaa kuin sellainen johtaja.
Sitten Trafalgar Law oli ilmestynyt ja Luffy oli mennyt muodostamaan tämän kanssa allianssin, ja nyt Nami joutui huomaamaan, että oli olemassa paljon, paljon,
paljon pahempia asioita kuin Luffy johtajana.
Kun Luffyn uhkarohkeaan idiotismiin yhdistettiin aivot...
Lawilla oli suunnitelmia, joita Luffy ei olisi ikinä tullut keksineeksi itse. Ja he olivat menossa helvettiin kaikki.
Suoraan helvettiin.
Robin seurasi Namin katseen suuntaa ja hymyili arvoituksellisesti. "He ovat mielenkiintoinen pari, eikö totta?"
"Mielenkiintoinen!? He tapattavat meidät kaikki!"
"Odotettavissa voi olla suuria asioita, kun kaksi D:tä liittoutuu", Robin sanoi.
Nami ei pystynyt ymmärtämään, mitä Robin piti niin mielenkiintoisena, tämän harrastukset ja kiinnostuksenkohteet olivat usein häiritseviä ja joskus suorastaan makaabereja. Hänen oman käsityksensä mukaan 'D' saattoi hyvinkin viitata 'dynamiittiin', koska näiden ihmisten lähellä asiat vain aina räjähtivät kaaokseksi. Kaksi sellaista samalla laivalla oli
paha.
'Suurten asioiden tapahtuminen' puolestaan tapasi tarkoittaa sitä, että oli vaarassa kuolla erittäin näyttävällä tavalla ison rysäyksen myötä. Sellaista ei odottanut innolla.
Alemmalla kannella Luffy kuunteli Lawin sanovan jotakin. Lawin ilmeestä päätellen se oli jotain vakavaa – vaikka ainahan se hyypiö näytti haudasta ryömineeltä – ja ehkä liittyi Dress Rosaan, jotain mihin Luffyn olisi pitänyt kiinnittää huomiota. Luffyn ilmeestä taas näki, että sanat menivät täysin ohi. Hän tuijotti Lawia posket punoittaen ja silmät suurina ja kuunteli
ääntä, ei sanoja, ja vaikka Namin olikin myönnettävä ettei Lawin pehmeän persoonallinen ääni ollut laisinkaan hassumpaa kuunneltavaa, tämä oli naurettavaa.
Law huomasi myös, ettei Luffy ollut lainkaan mukana. Hän tarttui tämän hartioihin ravistellakseen liittolaiseensa jotain tolkkua, minkä Luffy näköjään tulkitsi kutsuksi halailusessioon. Hän kietaisi omat kätensä Lawin harteiden ympärille ja yksinkertaisesti pomppasi tämän syliin.
"He ovat söpöjä", Robin sanoi.
"En totu tuohon ikinä", Nami mutisi.
Hän oli tuntenut Luffyn yli kaksi vuotta, eikä Luffy ollut ikinä osoittanut minkäänlaista romanttista kiinnostusta yhtään mitään kohtaan. Jos mies oli immuuni Boa Hancockin ja prinsessa Shirahoshin suloille, se ei voinut tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että hän oli täydellisen epäseksuaalinen yksilö.
Joskus Nami oli leikitellyt ajatuksella, että jos Luffy ikinä kehittäisi kiinnostuksen jotakin kohtaan, kyseessä olisi todennäköisesti robotti, ihmissyöjäkasvi tai jokin todella kummallinen eläin.
Olisi kai pitänyt olla huojentunut siitä, että Law oli sentään ihminen. Mutta...
Trafalgar Law?
Trafalgar D.
helvetin Water Law.
"Minä en vain ymmärrä", Nami sanoi.
"Ymmärrä mitä?"
"Mitä Luffy näkee hänessä?"
"Pitkän, tumman ja seksikkään miehen?"
"No..." Sitä oli paha mennä kieltämään. Nami kulautti jääteensä lopun kerätäkseen ajatuksensa. "Tarkoitan, että olemme törmänneet hyvännäköisiin miehiin ennenkin, eikä Luffy ole kiinnittänyt heihin mitään ihailevaa huomiota, joten kyse ei voi olla ulkonäöstä. Ja luulisi, että hän haluaisi jonkun vähän... iloisemman. Se tuntuisi enemmän hänen tyypiltään. Mutta hän ei ole ikinä katsonut ketään. Kunnes herra Synkeä ilmestyy, ja hän alkaa yhtäkkiä punastella kuin teinityttö."
"Sitä ei koskaan osaa ennakoida, kenen kanssa kemiat kohtaavat suotuisalla tavalla", Robin sanoi tyynesti.
Alemmalla kannella tapahtuva kemioiden kohtaaminen oli edennyt tasolle, jolla Luffy yritti tavoittaa Lawin huulia omillaan. Law väisteli parhaansa mukaan ja työnsi Luffyn päätä syrjään samalla, kun asteli kohti asehuonetta takertuvaa taakkaansa kantaen. Jos hyypiöstä oli löydettävä yksi hyvä ominaisuus, niin ainakin tällä oli säädyllisyydentajua hankkiutua lukolla varustettuun huoneeseen ennen kuin teki... jotain, mitä Nami ei ikinä halunnut kuvitella Luffyn tekevän. Luffy ja seksi oli kutakuinkin yhtä oikealta tuntuva yhdistelmä kuin viisivuotias ja viina.
Kaiken lisäksi Luffy oli pahuksen
äänekäs sitä harrastaessaan, mikä ei sinänsä ollut yllättävää, koska Luffy oli pahuksen äänekäs tehdessään ihan mitä tahansa ja puhui jopa syödessään ja unissaan.
Law onnistui keinottelemaan itsensä ja Luffyn sisään ovesta, joka sulkeutui pariskunnan perässä.
"Kohta se alkaa", Nami huokasi.
"Herra kirurgilla vaikuttaa olevan taitavat kädet."
"Robin!"
Robin vain päästi naurahduksen ja hymähdyksen sekaisen äänen ennen kuin huitoi kädellään kiinnittääkseen laivan toisella laidalla istuskelevan Brookin huomion. Lyhyen sananvaihdon jälkeen Brook nouti viulunsa ja täytti laivan iloisella soitolla, mistä Nami oli hyvin kiitollinen. Sen pitäisi vaimentaa kaikkein pahin.
Hän vilkaisi lokitikkua varmistaakseen suunnan, johon he purjehtivat. Kyllä, se osoitti edelleen suoraan helvettiin.
Tulossa oli jälleen kerran rähäkkä, jossa saaresta ei jäisi jäljelle kiveä kiven päällä. Muutos oli jo alkanut ja rattaat pyörivät, heillä oli eräs vaarallisimmista panttivangeista joita vain saattoi kuvitella... ja se kauhukaksikko, joka oli kiskonut heidät tähän liemeen, keskittyi kähmimään toisiaan asehuoneessa.
Mahtavaa. Kerrassaan mahtavaa.
"Nami? Mietitkö vielä jotain?"
Nami lakkasi tuijottamasta asehuoneen ovea ja kääntyi Robinin puoleen. "En vain luota Lawiin. En voi olla miettimättä pettääkö hän meidät lopuksi, ja Luffy..."
"Kukaan ei aluksi luottanut minuunkaan", Robin sanoi. "Paitsi Luffy."
Tarvitsiko
siitä enää muistuttaa? Sen epäluottamuksen muistaminen nolotti, vaikka sille olikin ollut hyvät perustelut. Luffyn vaisto oli silloin osunut oikeaan, ja tarkemmin ajatellen se osui oikeaan käytännöllisesti katsottuna aina, se oli epäinhimillinen. Ehkä heidän pitäisi luottaa Luffyyn tälläkin kertaa, mikä samalla kai tarkoitti myös Lawiin luottamista, tiettyyn rajaan saakka.
"Law on silti hyypiö", Nami sanoi. "Hiljainen, synkkä ja kieroutunut."
Robin hymyili ja kurottautui tarttumaan hänen käteensä. "Kyllä. Sellaisessa on oma viehätyksensä, eikö?"
Heidän sormensa punoutuivat yhteen eikä Nami voinut väittää vastaan. Oikeastaan hänellä ei ollut varaa moittia Luffyn makua, koska kaikki hänen lausumansa määreet sopivat myös Robiniin... ja olivat suuri osa sitä, mistä hän Robinissa piti.