Nimi: Tarina viemärinavausrakeista
Kirjoittaja: onkonälkä
Genre: Drama, pienimuotoinen humor
Ikäraja: S
Haasteet: Älyttömät otsikot vol. 3
Tarina viemärinavausrakeista
"Molly, Molly katso! Minä sain vieterinavausrakeita!" Arthur Weasley huusi jo pitkällä Kotikolon pihalle johtavalla tiellä.
"Sait mitä? Onko tuo taas niitä sinun jästiturhuuksiasi?" miehen vaimo vastasi hieman ärtyneeseen äänensävyyn.
"Ei, ei. Ei tämä ole turhaa, tämä on loistavaa!"
"Mitä tämä loistava sitten tekee?"
"En minä tiedä. Jotain tekemistä sillä on vietereiden kanssa. Onko Harry täällä?" Mies kurkotti kaulaansa ja katsoi vaimonsa ohi portaikkoon. Oli kesä, ja parin lapset olivat kotona, joten oli sangen mahdollista, että Harry Potter olisi paikalla myös.
"Harry tulee ensi viikolla", nainen tuhahti ja jatkoi perunoiden keittämistä.
Punapäinen mies laski salkkunsa tuolille, asetti takkinsa tuolin selkämykselle ja kiiruhti talon taakse vajaan, jossa hän säilytti kaikkia jästiesineitään. Hän asetti viemärinavausrakeet huoneen keskellä olevalle pöydälle. Osan hän kaatoi lasiseen mittakuppiin, ja alkoi kierrellä pulloa sekä mittakuppia. Hän nuuhkaisi kupissa olevia valkoisia palleroita ja perääntyi nenäänsä nyrpistäen. Sitten hän marssi vajan perälle, suurelle laatikolle täynnä metallirojua, ylijäämää erilaisista purkamis- ja uudelleenkokoamisprojekteista, ja poimi käteensä peukalonpaksuisen, noin kymmensenttisen vieterin.
Nenä pöydän reunan tasossa hän upotti vieterin rakeisiin, ja kun mitään ei tapahtunut, uskaltautui hän hieman heiluttamaan vieteriä. Mies kiersi pöydän toiselle puolelle, pyöräytti vieteriä rakeissa ja hieraisi mietteliäästi ohimoaan.
Arthurin katse osui vesihanaan. Haa! hän äännähti ja syöksyi mittakuppinsa kanssa puutarhaletkulle tarkoitetulle vesipisteelle. Hän asetteli kupin tarkasti vatiin jakkaralla vesipisteen alapuolella ja väänsi veden juoksemaan ohuena norona. Aivan vadin reunalta seurannut mies kavahti taaksepäin, kun rakeet mittakupissa alkoivat poreilla. Mies sammutti hanan veden jo lähes valuessa yli, ja suuret kukalliset patakintaat käsissään siirsi koko lavuaarin virkaa toimittaneen vadin takaisin keskipöydälle.
Taas hän tarkasteli mittakuppia joka puolelta, nuuhkaisi, vain perääntyäkseen taas voimakkaalta hajulta ja tökkäsi vieteriä patakintaalla. Kun mies lopulta luovutti rakeiden suhteen, oli jo niin myöhä, että Molly oli mennyt jo nukkumaan. Pöydällä oli kuitenkin kaksi palaa paahtoleipää sekä kurpitsahilloa Arthurille iltapalaksi.
Arthur pohti rakeitaan pitkälle yöhön ja jatkoi heti aamusta. Töissäkin hän ajatteli vain noita kirottuja vaaleita paholaisia, jotka eivät avanneet vieteriä, eivätkä liiemmin solmua Arthurin ajatuksissa.
"Tiedätkö sinä, mitä vieterinavausrakeilla tehdään?" Kysyi Arthur vieraalta ministeriön työntekijältä seistessään tämän kanssa samassa hississä. Vastaukseksi mies sai kummastuneen mulkaisun ja lyhyen ein.
Kun Harry viimein saapui, oli Arthur käyttänyt jo lähes kaikki rakeet, jotka pullossa oli ollut. Hän oli kokeillut kaikkea mahdollista. Upottaa vieterin rakeisiin, sirotella rakeita sen päälle, haudata vieterin maahan rakeiden kanssa, jopa yrittänyt pujottaa rakeita vieteriin, tuloksetta.
"Harry, mitä vieterinavausrakeilla tehdään?" Kysyi mies päivällisellä. Harry oli ehtinyt tottua erikoisiin kysymyksiin jästiesineiden käyttötavoista, ja vastaukset tulivat jo lähes itsestään.
"Tarkoitatko viemärinavausrakeita? Niitä kaadetaan tukkeutuneeseen viemäriin, ja ne poistavat tukoksen", poika vastasi.
"Minähän sanoin, että ne ovat hyödyttömiä, meillä on loitsu sitä varten", Molly kommentoi pöydän toiselta puolelta saaden vastaukseksi pettyneen katseen mieheltään.
"Minä kun niin toivoin.. No, ei voi mitään", Arthur sanoi ja uudelleen innostuneesti jatkoi keskustelua arkipäiväisistä velhomaailman aiheista, eikä edes muistanut koko rakeita pitkään aikaan.
