Nimi: Parisuhdeneuvontaa poliisin tapaan
Kirjoittaja: Unelmasieppari
Tyylilaji: draama, slash
Ikäraja: K11
paritus: Sam/Jonathan
A/N: Mikään varsinainen huumoriteksti tämä ei ole, mutta se on tehty vähän pilke silmäkulmassa. Joten älkää ottako niin vakavasti. Idea oli mielestäni kuitenkin enemmän kuin huvittava.
Parisuhdeneuvontaa poliisin tapaan
Kaksi poikaa istui pöydän ääressä. He tuijottivat pöydän pintaa kovakasvoisina ja kasvoillaan äkäinen ilme. Herra Pitkä katseli näitä miettimättä ja hieman ymmällään.
"Tekö siis olette tulleet tänne ilmiantamaan toisenne? Ymmärsinkö oikein?" herra Pitkä kysyi suupielessään tupakka. Sisällä ei oikeastaan olisi saanut polttaa, mutta joskus Corneliuksella oli sellainen tapa. Oli aika irvokasta että poliisi rikkoi sillä tavalla lakia omalla työpaikallaan, mutta mitä siitä? Kukaan ei ollut vielä valittanut.
"Niin", ensimmäinen, tummatukkainen sanoi. Hän oli ristinyt kädet rinnalleen ja tuijotti pöytää silmät tummina ja vihaisina. Hänen vieressään istui toinen vaaleatukkainen melkein samanlainen.
"Ja tässä oli kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niinkö?" Cornelius kysyi.
"Niin", vaaleatukkainen kysyi. Corneliusta huvitti, kuinka pojat, tai ehkä sittenkin nuoret miehet, olivat kuin kaksi marjaa. Heidän hiuksensa leikkaus oli melkein identtinen, toisella ne olivat vain hivenen tuuheammat ja aavistuksen pidemmät. Kummallakin oli yllään tumma neule, toisella v-aukkoinen likaisen ruskea ja toisella oikein avara musta. Vaaleatukkaisen kaulassa roikkui metallinen koru, jossa roikkui keskellä metallinen lätkä, johon oli painettu jotakin tekstiä. Se näytti japanilta tai aasialaiselta ainakin.
Miehet olivat hieman luisia, eivät mitään lihaskimppuja ja melko pitkiä. Heidän solisluunsa työntyivät ihon alta melko selvästi ja kasvonpiirteetkin olivat hieman samankaltaiset. Miehet olisivat saattaneet olla veljeksiä, mutta nämä olivat sanoneet nimikseen Sam Miller ja Jonathan Mcnab. Herra pitkä päästi syvän huokauksen huultensa välistä ja tumppasi tupakkansa tuhkakuppia vasten.
"No, niin. Kertokaapa nyt sitten, mistä kaikessa on kyse", hän pyysi kärsivällisesti. Hän ei tiennyt mistä näitä nuoria aina välillä tupsahti. Syyte ja tapaus oli toki vakava, mutta nuorten ilmeistä päätellen kyse ei ollut ihan siitä, mistä yleensä. Siitä kieli jo sekin, että paikalla oli tapauksen molemmat osapuolet ja syyttivät toisiaan. Yleensä kyseessä oli itkevä laihakasvoinen nainen tai joku nuori, jonka kimppuun oli käyty. Tässä oli kaksi miestä, eivätkä nämä näyttäneet erityisen traumatisoituneilta tai järkyttyneiltä.
"Hän sanoi, että rakastaisi minua", ensimmäinen, tummatukkainen sanoi.
"Mitä?" vaaleahiuksinen pärskähti. "Sinä olet keksinyt tuon kyllä ihan itse."
"Hän sanoi, että hän auttaisi minua, jos suostuisin nukkumaan hänen luonaan pari yötä", tummatukkainen, Miller tämä taisi olla, jatkoi. Vaaleatukkaisen Mcnabin suu oli auennut ja tämä tuijotti toista miestä vieressään.
"Vai sanoin?! Sinä itse melkein pakotit itsesi talon ovesta sisään, eikä minulla ollut sisua ajaa sinua kadulle! Ettäs kehtaat, senkin..!"
"Minulla ei ollut paikkaa minne mennä, ymmärräthän", tummatukkainen jatkoi pitäen siniset tummat silmänsä suoraan poliisissa. "Sanoin, että nukkuisin sohvalla. Hän suostui siihen, mutta parin päivän päästä..."
"Että kehtaat!"
"Mitä tapahtui", Cornelius keskeytti niin kohteliaasti kuin kykeni. Kahden miehen välillä oli selvästi meneillä jonkinlainen draama, mutta häntä kiinnosti vain mitä oli tehty ja milloin ja ketkä olivat olleet osallisena siihen.
"Meillä oli seksiä", tummatukkainen sanoi lopulta kädet ristissä. Tällä hetkellä Mcnab, se vaaleatukkainen, oli avannut omansa ja laskenut toisen herra Pitkän pöydälle, toisen tuolinsa sekänojaan ja oli kääntynyt tummaan mieheen päin. Tämän silmät ja kasvot olivat kiihkeät ja odottavat.
"Hän sanoi auttavansa minua, hän sanoi rakastavansa minua ja
nyt..." siniset silmät kääntyivät ja kiinnittyivät hyisesti vaaleaan mieheen. "Hän haluaa minut ulos ja hän on varastanut autoni."
"Tässä on siis kyse autovarkaudesta?" herra Pitkä kysyi niin kohteiaasti kuin kykeni. Koko tarina oli ihan älytön, eikä siinä ollut mitään tekemistä minkään rikoksen kanssa. Aivan kuin miehet olisivat päättäneet painua poliisin puheille selvittääkseen parisuhdesotkuaan, ihan vain ärsyttääkseen toisiaan. Ehkä siitä saattoikin olla kyse. Toisaalta puhe autovarkaudesta sai Corneliuksen toiveikkaaksi siitä, ettei juttu ollutkaan pelkkää ajanhukkaa.
"Minä en
varastanut sitä, minä lainasin!" vaaleatukkainen tiuskaisi päin Millerin kasvoja. "Se on pieni korvaus sitä vastaan, kuinka olet punkannut nurkissani, syönyt murkinaani, käyttänyt vettä ja sähköä... vaatteista nyt puhumattakaan!"
"Sinä et palauttanut sitä!" tummatukkainen väitti.
"Sinä et kelpuuta sitä!" vaalea raivosi kädet ilmassa päänsä päällä.
"Hän kolaroi", tumma ilmoitti kylmästi herra Pitkälle. Cornelius nosti kulmaansa.
"Anteeksi nyt. Mutta väitättekö, että tässä on kyse pelkästä autokolarista?" hän kysyi.
"Hän varasti sen! Ja sai jonkun random kimman oksentamaan sen takapenkille. Se ei ole enää sama auto!" Miller sanoi painokkaasti.
"Voi Jeesus Kristus!" vaalea, joka Corneliuksen mielestä oli alkanut vaikuttaa huomattavasti fiksummalta osapuolelta, sanoi. "Sinä saat hiton autosi takaisin kun se on tullut korjaamosta!"
"Ei se ole enää sama auto."
"Tiedätkö mitä? Ei kiinnosta!" Mcnab sanoi.
"Joten, hän on selvästi käyttänyt minua hyväkseen", Miller totesi lopuksi. "Minua ja autoani."
"Oliko siinä se?" Cornelius kysyi uskomatta korviaan. Hän oli niin tyrmistynyt ja ärtynyt, että häntä oli häiritty moisella asialla. Hän ei voisi antaa kellekään sakkoa, paitsi korkeintaan virkavallan aiheettomalta häirinnältä. Hän oli niin suivaantunut, että hänen mieleensä pamahti kysymys, joka ei kyllä ollut ainakaan oleellinen hänen kannaltaan, mutta hän kysyi sen silti:
"Miten hitossa sinulla ei ollut muka paikkaa mihin mennä, jos sinulla oli kuitenkin auto? Olisit ajanut jonnekin, myynyt romun ja mennyt töihin! Juuri tuollaisten ajattelemattomien nuorten vuoksi kadut täyttyvät rikollisista!"
"Sain auton vasta, kun olin jo punkkaamassa Samin luona. Siskoni antoi sen minulle.
Lainaan. Ja nyt se on pilalla. Mitä minä muka sanon hänelle? Että ajoin sen päin seinää ja menin yrjöämään takapenkille?" Miller kysyi kitkeränä.
"Minähän sanoin, että se tulee korjaamosta! Vaihtavat päälliset samalla", Mcnab sanoi.
"Anteeksi nyt, mutta minua ei kiinnosta teidän asianne pätkän vertaa. Tässä ei ole tapahtunut mitään rikosta, koska ymmärtääkseni olette harrastaneet seksiä kummankin ymmärryksessä ja halutessa sitä. Rakkaudentunnustusten sanominen tarkoittamatta ei ole rikos ja mitä kolarointiin tulee... olen melko varma, että juttu on jo selvitetty vakuutusyhtiöiden kanssa. Mistään varkaudesta ei ole kyse, sillä omistaja saa omistamansa takaisin. Joten, jos viitsisitte olla häiritsemättä virkavaltaa ja selvittää parisuhdesotkunne muualla..."
"Me emme ole parisuhteessa!"
"Minua ei kiinnosta!" Cornelius alkoi menettää malttiaan. Hän oli saanut tarpeekseen kaksikosta, joka häiritsi hänen iltaansa ja oli aikeissa kirjoittaa sakkolaput.
"Annan teille kummallekin sakot virkavallan aiheettomasta häirinnästä. Miettikää ensi kerralla ennen kuin tulette selvittämään riitojanne poliisin vastaanotolle! Suosittelisin pariterapiaa sitä varten", Cornelius tuhahti. "Nimi ja sosiaaliturvatunnus." Miehet katsahtivat toisiinsa ja näyttivät ensi kertaa hieman noloilta. Nämä huokaisivat ja sukaisivat hiuksiaan lähes identtisesti, ennen kuin ojensivat ajokorttinsa, joista Cornelius otti tiedot ylös. Sitten hän passitti miehet matkoihinsa ja kääntyi vastaanottopöytänsä puoleen. Hän pudisteli päätään kellertävässä huoneenvalossa. Oli siinäkin kanssa tapaus.
A/N: He hee
Hahmoista ja tyylistä tykkäsin itse asiassa niin paljon, että harkitsen tekeväni enemmänkin näistä kahdesta. Ehkä voisin kirjoittaa siitä kaikesta sekoilusta joka oikein johti heidät poliisin puheille.
Tarina kun kuitenkin alkoi jo vähän hahmottua pääkoppaan. Niin, että mitä pidätte? Kuulostaako hyvältä?
