Nimi: Taas yksi klisee
Kirjoittaja: Sensur_xxx
Ikäraja: 11 (kai) Juulia lisäsi ikärajan otsikkoon
Beta: ei ole
Paritus: Darry
Lajityyppi: Fluffy
Disclamer: Rowling loi maailman ja hahmot, minä käytän sitä. En saa tästä rahaa tai mitään muutakaan.
Harry nojasi kasvihuone kolmosen seinään. Poika oli täysin keskittynyt ajattelemaan seuraavan viikon huispaus ottelun strategiaa. Askeleet rikkoivat hiljaisuuden. Musta hiuksinen poika nosti päätään katsomaan kuka oli tulossa. Nähtyään tulijat Harry katui että oli nostanut päänsä ja keskeyttänyt mietteensä. Draco Malfoy apinalaumansa kanssa käveli kohti Harryä. Dracolla oli ilkikurinen virne kasvoillaan ja muut hymyilivät hölmösti. Tästä ei seuraisi mitään hyvää. He pysähtyivät aivan Harryn eteen. Hänen ja Dracon naamojen välissä oli välimatkaa vain kolme tuumaa.
“Hei, Potter” Draco sanoi yhä virnuillen.
“Malfoy” Harry vastasi sen näköisenä että olisi juuri oksentanut.
Tämä reaktio näytti ilahduttavan Dracoa ja hänen virneensä levisi entisestään, jos se siis oli mahdollista.
“Oliko kiva tunti?” Draco kysyi ja Grabbe ja Goyle mörähtelivät niin kuin gorillat. Äänten kuului kai olla naurua.
“Mitä se sinulle kuuluu ja mistä lähtien sinua on kiinnostanut miten minun tuntini on mennyt?” Harry kysyi oikeasti hieman ihmeissään miksi poika oli kysynyt miten hänen tuntinsa oli mennyt.
“Ei mistään. Näytit vain siltä että olisit juuri syönyt pollomuhkun mätää ja oksentanut heti sen jälkeen. Draco vastasi.
Ennen kuin Harry ennätti sanoa mitään he kuulivat juoksuaskelten tulevan heitä kohti kovaa vauhtia. Molemmat pojat irrottivat katseensa toisistaan katsomaan kuka juoksija oli. Se oli Neville. Pieni ja aika pyöreä poika jahtasi luultavasti taas karannutta rupikonnaansa. Neville alkoi olla jo todella lähellä. Poika yritti tehdä äkkijarrutuksen siinä kuitenkaan onnistumatta ja liukui suoraan Harryä ja Dracoa kohti. kuului kova rysäys kun pojat kaatuivat. Neville sopersi nopeasti anteeksipyytönsä ja lähti taas juoksemaan. Kuitenkin hieman entistä nopeammin. Luultavasti hän pelkäsi Draco Malfoyn ja hänen apinalaumansa kostoa.
Vähän aikaa Harryn päässä pyöri kaatumisen ansiosta. Sitten kun hän taas muisti kuka oli järkytyksekseen poika löysi itsensä makaamasta Draco Malfoyn alla. Draco oli itsekkin vielä hieman pyörällä päästä mutta heti kun hän huomasi Harryn allaan Draco hyppäsi liian nopeasti ylös ja kaatui uudestaan lattialle tällä kertaa kumminkin selälleen.
“Mitä ihmettä yritit tehdä minulle Potter!” Draco huusi, kuulostaen hieman hätääntyneeltä.
“Ei se minun vikani ollut” Harry huusi takaisin, samalla kun yritti päästä ylös.
“ Se vähä-älyinen kaverisi melkein jyräsi minut!” Draco huusi äskeistä hieman kovempaa.
“Ja sinä melkein jyräsit minut, jos et sattunut huomaamaan sinä makasit minun päälläni eikä toisin päin. Joten se ei voinut olla minun vikani” Harry tivasi ja samalla huomasi muuttuvansa punaiseksi. Harry ei ollut varma mistä punastus johtui, mutta toivoi hartaasti ettei Malfoy huomioisi sitä.
“Odotas kun isäni kuulee tästä” Malfoy uhosi tavalliseen tapaansa, mutta ei kuullostanut niin uskottavalta kuin tavallisesti. Vaikka ei hän tavallisestikaan kuullostanut kovin uskottavalta.
“Isäsi on Azkabanissa, miten luulet että hän sieltä käsin pääsee rankaisemaan minua siitä että kaaduit päälleni” Harry ivasi.
Se oli Dracolle liikaa hän veti sauvansa kaavun sisästä ja Harry teki samoin. Juuri kun he olivat loitsimassa käytävästä kuului tuttu kalsea ääni.
“Potter, mitä sinä oikein luulet tekeväsi minun oppilaalleni. Kymmenen pistettä pois Rohkelikolta” Se oli Kalkkaros. Hän käveli nopeasti poikia kohti näyttäen jättiläislepakolta pitkä musta viitta hulmuten takanaan.
“Professori, Potterin kaveri se läski poika jolla on rupikonna kaatoi minut Potterin päälle ja kun nousin ylös hän alkoi osoitella minua sauvallaan olen varma että se oli jokin juoni. En kyllä ole varma mitä he yrittivät, mutta juoni se oli siitä olen aivan varma.” Draco huusi melkein itku kurkussa näyttääkseen vakuuttavalta Kalkkaroksen silmissä. Itkua ei kyllä olisi edes tarvinnut Kalkkaros olisi valmis uskomaan saman tarinan vaikka Draco olisi tanssinut sambaa pinkkiin kaapuun pukeutuneena. Kalkkaroksesta oli ihanaa päästä ottamaan pisteitä pois Rohkelikolta.
“Toiset kymmenen pistettä pois Rohkelikolta” Kalkkaros sanoi melkein iloisesti.
“Tuo ei ole reilua se ei ollut minun tai Nevillen syy” Harry intti vastaan.
“No jos se ei ollut sinun tai sinun säälittävän ystäväsi syytä niin kenen syytä se oli” Kalkkaros kysyi iva äänessään.
“Ei ainakaan minun” Draco sanoi heti.
“ Se ei ollut kenenkään vika se oli vahinko” Harry sanoi vaikka tiesi ettei Kalkkaros uskoisi häntä.
“Valehtelet! kaksikymmentä pistettä pois Rohkelikolta. Oliko vielä muuta Potter?” Kalkkaros kysyi.
Harry pudisti päätään.
“Draco?” Kalkkaros kääntyi toiseen poikaan päin aivan kuin odottaen saadakseen lisää tekosyitä ottaa Rohkelikolta vielä kolmekymmentä pistettä pois.
Draco katsoi Harryä. Tavoitettuaan pojan katseen Draco hymyili se oli se sama hymy minkä Harry oli nähnyt pojan kasvoilla jo monta kertaa mutta jokin siinä oli muuttunut. Se ei ollut enää niin ilkikurinen kuin yleensä se oli melkein lempeä, ei ihan mutta melkein.
“Ei muuta, Professori” Draco sanoi ja lähti. Kalkkaros näytti tyrmistyneeltä kun hänen lempioppilaansa ei auttanut häntä. Harry tunsi kiitollisuutta toista kohtaan, koska Malfoy ei ollut aiheuttanut hänelle enää lisää ongelmia.
“Kymmenen pistettä pois Rohkelikolta” Hän sanoi ja lähti kävelemään Dracon perään.
“Mutta se…” Harry älysi katkaista lauseensa.
“Niin?” Kalkkaros kysyi.
“Ei mitään” Harry vastasi hieman alakuloisena.
“Hyvä” Kalkkaros totesi ja marssi tiehensä viitta hulmuten takanaan saaden hänet näyttämään jälleen kerran jättiläislepakolta.
Harry jäi katsomaan opettajan perään. Syvä viha sisuksissaan myllertäen. Sitten poika muisti taas Malfoyn. Miksi poika ei ollut keksinyt lisää verukkeita rangaistakseen Harryä, vaikka tiesi todella hyvin professorinsa ilomielin ottavan vielä viisikymmentä pistettä pois Rohkelikolta. Ja se hymy miksi se ei ollut samanlainen kuin aiemmin kylmä, ilkikurinen ja täynnä ivaa. Äsken pojan kauniille kalpeille kasvoille oli muodostunut lähes lempeä ja kaunis hymy. Harry tunsi punan nousevan taas kasvoilleen. Hetkinen mitä hän oikein ajatteli Malfoilla kauniit kasvot kaunis hymy. Miksi hän oikein ajatteli sellaista. Harry ei ymmärtänyt. Hän yritti epätoivoisesti pyyhkiä punaa kasvoiltaan.
***
Kun Harry palasi Rohkelikkotorniin Hermione ja Ron istuivat isoissa nojatuoleissa lähellä takkaa. Hermionella oli käsissään paksu numerologiankirja, vaikka tyttö oli tehnyt läksynsä jo ajat sitten hän oli täysin syventynyt kirjaan. Ron puolestaan pelasi velhonshakkia tyttöystävänsä Lavender Brownin kanssa. Ron alkoi jo pikkuhiljaa ärsyyntyä tytön kysyessä kokoajan samoja tyhmiä kysymyksiä vain saadakseen Ronin huomion.
“Hei” Harry tervehti muita.
“Hei, Harry” Muut sanoivat kukin omalta taholtaan.
“Harry oletko ollut tappelussa, kaapusi on aivan pölyinen?” Hermione kysyi Harryltä, joka oli kävelemässä tytön luo.
“Malfoy kaatui päälleni” Harry totesi.
“Mitä!” Ron huusi ja juoksi Harryn luo jättäen Lavenderin shakkilaudan luo yksin.
“Miksi hän sinua rupesi ahdistelemaan, mitä se ihmeellinen-hyppivä-hilleri oikein halusi?” Ron kysyi, käyttäen ilmaisua jota Vauhkomieli oli käyttänyt muutettuaan Malfoyn hilleriksi heidän neljäntenä vuotenaan.
“Se oli vahinko, Neville törmäsi meihin ja me kaaduimme ei se ollut Dracon syy.” Harry vastasi
“Vahinko? Ei se ollut Dracon syy? Oletko järjiltäsi. Totta kai se oli Malfoyn syy ja mistä lähtien sinä olet alkanut kutsumaan häntä etunimellä?” Ron sanoi selvästi tyrmistyneenä.
“No kun se oli vahinko ja…” Harry sopersi.
“Niin?” Ron sanoi näyttäen nyt järkyttyneeltä.
“En minä tiedä, hän vaikuttaa nyt jotenkin mukavammalta” Harry sanoi hyvin hiljaa.
“Mukavalta, ei herranjumala taisit lyödä pääsi kaatuessasi. Pitäisikö sinun mennä yöksi sairaalasiipeen?” Ron sanoi näyttäen järkyttyneen lisäksi huolestuneelta.
“Olen ihan kunnossa. Minua väsyttää taidan mennä nukkumaan. Öitä.” Harry sanoi ja lähti kohti poikien makuusalia.
Ron jäi tyrmistyneenä katsomaan Harryn perään. Uskoen nyt hyvin vahvasti että poika oli lyönyt päänsä ja pahasti.
***
Harry heräsi outoon tunteeseen. Hän oli nähnyt unta Dracosta. Unessa Draco oli juossut häntä kohti ja juuri kun he olivat saavuttamassa hän heräsi. Harryllä ei ollut aavistustakaan miksi hän oli nähnyt unta juuri Dracosta yleensä hän näki tällaisia unia Chosta tai Ginystä. Hän ei ollut ikinä edes kuvitellut näkevänsä sellaista unta pojasta varsinkaan Draco Malfoysta.
“Harry oletko hereillä” Ron sanoi unenpöpperöisenä viereisestä sängystä. Vaikka Harryn pylvässängyn verhot olivat kiinni Ron aina jotenkin huomasi milloin Harry nukkuu ja milloin oli hereillä.
“Joo, olen” Harry vastasi.
“Hyvä, kello on jo kahdeksan Hermione varmaan jo odottaa meitä oleskeluhuoneessa” Ron sanoi samalla kun nousi ylös.
“Joo, niin varmaan” Harry vastasi hieman poissa olevasti.
“Haluatko mennä ensin suihkuun?” Ron kysyi.
“Mene sinä vain, minä makaan tässä vielä hetken” Harry sanoi
“Okei, mutta nouset sitten heti kun tulen takaisin. Jos me myöhästytään taas kerran Hermione saa raivokohtauksen” Ron sanoi leikkisästi, mutta Harry tiesi että tyttö saisi oikeasti raivokohtauksen jos he vielä kerran olisivat myöhässä.
Harry kuuli kun Ron avasi suihkun ja alkoi peseytyä. Ronilla oli tapana laulaa suihkussa eikä tämä kertakaan ollut poikkeus. Ron itse luuli ettei kukaan ikinä kuullut hänen lauluaan, mutta tosiasiassa kaikki jotka nukkuivat samassa makuusaalissa heräsivät hänen lauluunsa.
Kun Harry oli kuullut Ronin laulun loppuvan ja suihkun sammumisen. Hän alkoi riisuutumaan. Heti kun Harry oli saanut pyyhkeen lanteilleen Ron tuli ulos näyttäen tyytyväiseltä toisin kuin muut pojat jotka Ronin laulu oli herättänyt ja he odottivat kärsimättöminä päästäkseen suihkuun.
Harry sulki kylpyhuoneenoven ja lukitsi sen. Sen jälkeen hän pudotti pyyhkeensä lattialle ja avasi suihkun. Lämmin vesi kasteli Harryn hiukset ja valui hänen vartaloaan pitkin lattialle. Harryn mieleen tuli taas sen öinen uni. Hän ei vieläkään tiennyt miksi oli nähnyt sellaista unta Dracosta. Pahinta oli että Harry näkisi pojan jo heti aamiaisella. Ron koputti oveen ja huusi Harrylle että tämän pitäisi olla nopea ettei aamiaisella olisi Ron-Harry-muhennosta sillä Hermione oli joutunut odottamaan heitä jo kaksikymmentä minuuttia. Harry sulki suihkun kuivasi itsensä ja lähti kylpyhuoneesta.
***
Hermione oli ollut ärtynyt kun he viimein saapuivat oleskeluhuoneeseen. Harry ei ollut ehtinyt edes kuivata hiuksiaan kun Ron oli jo työntänyt pojan ulos makuusalista.
Suureensaliin saavuttuaan Harry näki ensimmäiseksi Draco Malfoyn istumassa Luihuisen tupapöydässä samalla paikalla kuin aina saman vanhan apinalauman ympäröimänä. Mutta nyt poika tuijotti suoraan Harryä silmiin. Harry punastui nyt hän kumminkin tiesi miksi oli punastunut. Harry meni nopeasti omalle paikalleen Rohkelikon tupapöytään Dracon katse tiukasti kiinni itsessään.
“Hei Harry, se limanuljaska joka eilen kaatui päällesi katsoo sinua” Ron sanoi vilkuillen Harryn selän taakse.
Harry kääntyi ja Draco katsoi suoraan Harryä silmiin. Pojat tuijottivat toisiaan hetken aikaa lumoutuneena. Kunnes Fred ja George Weasley rysähtivät istumaan Harryn molemmin puolin.
“Hei Harry mitä onko sinulla ja Malfoylla salainen suhde kun katsotte toisianne niin lumoutuneena” Fred sanoi leikkisästi
“Olimme aina luulleet että te vihasitte toisianne. Olivatko ne yölliset tappelut vain tekosyy nähdä tosianne. Mitä te oikeastaan teitte silloin?” George jatkoi veljensä lausetta leveästi hymyillen.
“Ei, ei minulla ja Dracolla ole suhdetta” Harry sanoi ehkä hieman liian kovaa. Koko Rohkelikko pöytä oli kääntynyt häneen päin ja supisi kovaan ääneen. Harry punastui kauttaaltaan ja hautasi kasvonsa käsiinsä todella nolostuneena. Fred ja George paiskasivat kättä leveät identtiset hymyt koristivat kummankin kasvoja.
***
“Mitä meillä on seuraavaksi?” Harry kysyi Ronilta heidän kävellessään pois ennustusluokasta. Punurmio oli taas vaihteeksi ennustanut Harryn kuolemaa. Punurmio oli alkanut ennustaa Harryn kuolemaa joka ikinen tunti siitä asti kun Harry oli ensimmäistä kertaa kolmannella luokalla astunut sisään hänen luokkaansa.
“Liemiä” Ron vastasi ankeasti.
“ En voi kuvitella mitä Kalkkaroksella oli mielessään kun hän pakotti meidät kirjoittamaan kymmenen sivun esseen siitä miten totuusseerumi toimii. Meillä on siitä kirjassakin vain yksi aukeama. Kalkkaros on… ei sille ole edes sanaa miten ärsyttävä hän on”
“Rauhoitu Ron” Harry sanoi. Hän ei välittänyt jaksanut välittää siitä miten kohtuuton Kalkkaros oli ollut antaessaan heille esseen.. Harryllä oli vain yksi asia mielessään ja se asia oli Draco Malfoy. Harry näkisi pojan taas kohta. Ajatus sai Harryn sydämen hyppäämään kurkkuun.
“… ja sitten Seamus huusi minulle… Harry kuunteletko sinä mitä minä sanon?” Ron sanoi hieman ärtyneenä huomatessaan että hänen paras ystävänsä ei kuunnellut mitä Ron sanoi.
“Mitä? Joo kuuntelen minä” Harry valehteli. Ron kohotti kulmakarvaansa epäuskoisesti, mutta jatkoi silti tarinaansa.
Vähän ajan päästä he saapuivat tyrmiin. Kaikki muut olivat jo siellä. Kalkkaros ei ollut vielä avannut luokan ovea. Hän avasi aina oven tarkalleen silloin kun tunnin kuului alkaa ja sulki sen heti minuutin päästä. Häntä ei haitannut vaikka joku juoksisi suoraan luokkaan päin. Poikkeus kuitenkin oli jos myöhästynyt oppilas olisi luihuinen silloin Kalkkaros toteaisi vaan että kaikille sattuu välillä virheitä ja jättäisi oppilaansa ilman jälki-istuntoa.
Harry yritti etsiä katseellaan Dracoa, mutta ei löytänyt poikaa mistään. Harry ihmetteli missä poika oli, vaikka Draco olikin Luihuinen hän ei ikinä myöhästynyt Kalkkaroksen tunneilta. Grabbe ja Goylekin olivat jo luokan edessä. He näyttivät olevan eksyksissä ilman johtajaansa. Harry ajatteli että ehkä Draco oli mennyt käymään vessa ja ei siksi ollut vielä paikalla.
Kun luokan ovet viimein aukenivat, täysin ajallaan totta kai. Poikaa ei vieläkään näkynyt missään. Harry ihmetteli koska Draco oli näyttänyt täysin terveeltä vielä aamupalalla. Draco ei ilmestynyt koko tunnille. Sen jälkeen kun Kalkkaros oli antanut läksyt. Harry alkoi olla jo ihan tosissaan huolestunut. Luokasta päästyään Harry päätti mennä etsimään Dracoa
***
Harry alkoi olla jo varma että Draco olisi Luihuisten oleskeluhuoneessa kunnes saapui käytävälle jolla hän oli vain harvoin kävellyt. Käytävä koostui kymmenistä holvikaarista. Suurien ikkunoiden luona oli syvennykset joissa oppilaat usein viettivät välituntejaan. Kaikki olivat kumminkin syömässä ja käytävä oli melkein tyhjä. Yhdessä syvennyksessä istui hahmo. Hahmo oli Draco Malfoy. Poika oli nostanut jalat ylös ja oli haudannut kasvonsa polviinsa. Harry käveli pojan luo ja istui hänen viereensä.
“Mitä sinä haluat, Potter.” Draco sanoi hieman tärisevällä äänellä. Eikä nostanut kasvojaan.
“Itketkö sinä?” Harry kysyi huolestuneena.
“Mitä se sinulle kuuluu ja mitä sinä edes teet täällä” Draco sanoi nostamatta vieläkään päätään.
“Minä etsin sinua” Harry vastasi ja hivuttautui hieman poikaa päin.
“Mitä? Sinä etsit minua miksi” Draco kysyi hämmentyneenä ja nosti päänsä paljastaen samalla vetiset ja punaiset silmänsä. Poika oli todellakin itkenyt.
“ Et ollut tunnilla ja minä huolestuin” Harry sanoi katsoen Dracoa suoraan silmiin.
“Huolestuit minusta miksi? Ei kukaan ole koskaan huolissaan minusta. Minähän olen vain se itserakas rikas poika jota kaikki pelkäävät ja haluavat nöyryyttää. No nyt se on tapahtunut. Itse Harry Potter löysi minut yksin itkemässä” Draco sanoi purskahtaen taas itkuun ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Harry hivuttautui aivan pojan viereen ja laittoi toisen kätensä hänen ympärilleen.
“En kerro tästä kenellekään, voit luottaa minuun” Harry lupasi ja laittoi toisen kätensäkin Dracon ympärille ja halasi häntä lujasti. Draco tarttui toiseen häntä kiertävistä käsistä.
“Lupaatko?” Draco kuiskasi kyyneleet yhä valuen hänen poskiaan pitkin.
“Lupaan” Harry sanoi ja pyyhkäisi yhden kyyneleistä Dracon poskelta.
“Kiitos” Draco sanoi hiljaa. Poika tavoitti Harryn katseen. Pojat katsoivat toisiaan hetken. Harry kohotti toisen kätensä sivelemään Dracon poskea. Draco teki samoin
Sitten hän veti Harryn kasvot lähemmäksi omiaan ja suuteli poikaa. Suudelma oli ihana Harrystä tuntui että hän leijuisi. Paikassa jossa Harry sillä hetkellä tunsi olevansa oli vain hän ja Draco hän ja hänen rakastamansa poika. Liian pian Draco irrotti itsensä Harrystä.
“Tästä ei sitten puhuta” Draco sanoi hymyili Harrylle ihanaa enkelin hymyään ja käveli pois pyyhkien loputkin kyyneleet kasvoiltaan. Harry jäi istumaan syvennykseen miettimään äsken tapahtunutta.
