Supernatural: Tähtisydän, tulimieli | Jess/Sam, K-11

[hedge14]

Nimi: Tähtisydän, tulimieli
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Ikäraja: K-11
Paritus: Jess/Sam
Genre: romance, fluffy + hitunen angstia
Summary: "Pienessä opiskelija-asunnossa Kalifornian sydänmailla on pari, joilla voisi olla ikuisuus."
A/N: Tämä on SPN:n klasikkoparitus siinä mielessä, että se on canonia jo ekassa jaksossa. Mutta kyseessä ei todellakaan ole suosittu paritus, joten tämä on mukana Rare10:ssä.

-Tähtisydän, tulimieli -

"Älä viitsi mököttää siellä", Jessica sanoo ja koputtaa kylpyhuoneen oveen. Hänen äänessään on annos huumoria ja iloa, kun hän häilyy oven takana ja odottaa poikaystäväänsä saapuvaksi. Sam ei vastaa suljetun oven takaa mitään, mutta Jess kuulee, kun mies viimein sulkee peilikaapin oven ja vesihanan. Hanaa käännetään hetki, sillä se on liian tiukka ja vuotaa, jos sen sulkee liian kevyesti.

Sam astuu varjoisaan käytävään, mutta Jess pystyy silti näkemään punan miehen kasvoilla. Hän ei voi kuin hymyillä rakkaansa häpeälle.

"Inhoan sinua Jess, minä todella inhoan sinua", Sam valittaa ja kietoo kätensä naisensa ympärille. Jess hykertää poikaystävänsä rintakehää vasten, eikä hän ei voi vastustaa kiusausta, kun hänellä on kerrankin keino kiusoitella Samia.

"Inhoat vai? Traagista, ehkä meidän pitäisi erota..." hän mumisee Samin paitaa vasten.

Sam murahtaa leikkisästi ja kaappaa Jessican vahvoille käsivarsilleen. Hän nostaa Jessin ylös, sekä painaa tytön vasten seinää ja hengittää sisäänsä tämän tuoksua.

"Ei ikinä," Sam kuiskaa ja suutelee Jessin kasvoja. "Ei ikinä. Mutta seuraavalla kerralla teet fritsut muualle kuin kaulaan."

Jessica hymyilee vasten Samin huulia ja nostaa katseensa poikaystävänsä lämpimiin, ruskeisiin silmiin. Merkit olivat olleet vain pieni vahinko, mutta Sam sai joskus suurtakin draamaa aikaan pienistäkin hetkistä. Se oli yksi syistä, miksi Jess ylipäätään Samia rakasti. Sam on levoton liikkeissään ja ajatuksissaan, iloitsee uusista värikynistä ja villasukista tai näyttää haikealta rokkaavan rakkauslaulun jälkeen. Suuttuu nopeasti ja leppyy nopeammin, sulaa Jessin viereen ja nukahtaa hänen syleilyynsä.

"En lupaa mitään, mutta ehkä yritän välttää niitä silloin, kuin sinulla on tärkeä tapaaminen."

Sam tuhahtaa ja miettii miten hän nyt aikoo selittää professorilleen punaiset merkit kaulassa. Ehkä hän vain ei sanoisi mitään...  Sam ravistaa itsensä turhista ajatuksista, keskittyy lämpimään painoon käsivarsillaan. Mikään muu ei ole yhtä tärkeää tai kaunista, kuin Jessica on. Hän tarvitsee vain rakkaansa, ei mitään muuta.

No, ei pieni kosto olisi pahaksi.

Sam painaa huulensa vasten Jessin kaulaa. Hänen suunsa alle puhkeaa kukkaan pieni merkki. Se katoaa varmasti parissa minuutissa, mutta joskus ajatus on tärkein.

Heidän naurunsa kaikuu huoneistossa, kun he heittävät kaiken pois ja unohtavat tärkeät menonsa. Heillä on yhdessä jotain tärkeämpää, kun he rakastuvat joka ikinen ilta uudelleen ja uudelleen. Painautuvat kiinni toisiinsa ja lakanoihin, katselevat myöhemmin niitä harvoja tähtiä, joita Palo Alton valot eivät peitä.

Pienessä opiskelija-asunnossa Kalifornian sydänmailla on pari, joilla voisi olla ikuisuus.  Se ei kuitenkaan pysy heillä, sillä rajaton tulee rajalliseksi, kun lempi valuu tyhjiin unelmiin ja moniin kuumiin suudelmiin. He eivät tiedä, että heidän elonsa viimeinen yhteinen risteys odottaa aivan nurkan takana.

Sam osoittaa tähdenlennon Jessicalle ja antaa toiveensakin hänen haltuunsa.

"Yhdessä, ikuisesti." Jess kuiskaa ja unohtaa, että toiveita ei saa koskaan lausua ääneen.

[Sokerisiipi]

Mitä, ei kommenttia? Miten se on mahdollista! Korjaan asian heti.

Ei tosiaan ole suosittu paritus. Kenties siksi, että Jess ei koskaan tullut katsojalle mitenkään läheiseksi. Se vain oli ensimmäisessä jaksossa sillein moi ja meni sitten kuolemaan. Jatkossakin Jessistä on vain saatu samanlaista pintaraapaisua ja ensimmäisen kausien jälkeen hänet unohdettiin hiljakseen. Sitten Supernaturalissa on myös niin vahva slash-henki, että Jess heivataan tunnontuskitta pihalle. En tiedä itsekään miksi tänne eksyin, mutta kun etsin yleisellä tasolla spn-ficcejä, tämä tuli haussa eteen ja sisälsi Samin, niin täällä minä sitten olen. Enkä kadu. Oli aivan upea teksti ja pidin tästä hirrrmuisesti.

Tässä itse paritusta ja hahmoja pääsee jotenkin todella lähelle. Kuvailit kumpaakin todella ihanasti ja osuvasti. Tuli niin lämmin ja hyvä olo tätä lukiessa. Voi kun Jess ja Sam olivat niin suloisia. Koskettava ja aito, niilläkin sanoilla voisin kuvata tätä tekstiä. Todella hienosti olit saanut vangittua tunnelman, heidän suhteensa ja rakastuneiden onnellisuuden melko lyhyeen pätkään. Lopussa alkoi melkein jo itkettää. Kaunista, mutta vaan niin surullista. Tämä saa lukijan heti Jessin puolelle, vaikka koko jutun teho on nimenomaan siinä, että tietää hänen kuolevan. En toivo muuta ja kuitenkin toivon. Kovin on ristiriitaista, mutta voih, niin sen täytyy ollakin. Ei se muuten tuntuisi näin voimakkaasti.

Tässä oli myös todella hienoja ja aitoja yksityiskohtia. Niin kuin vaikka se hana, jota täytyy kääntää hetki. Se oli realistisuudessaan kovin somaa. Ja ne syyt miksi Jess rakastaa Samia, värikynät, villasukat ja rokahtavat rakkauslaulut, ah, rakastin.

Heidän naurunsa kaikuu huoneistossa, kun he heittävät kaiken pois ja unohtavat tärkeät menonsa. Heillä on yhdessä jotain tärkeämpää, kun he rakastuvat joka ikinen ilta uudelleen ja uudelleen. Painautuvat kiinni toisiinsa ja lakanoihin, katselevat myöhemmin niitä harvoja tähtiä, joita Palo Alton valot eivät peitä.

Pienessä opiskelija-asunnossa Kalifornian sydänmailla on pari, joilla voisi olla ikuisuus.  Se ei kuitenkaan pysy heillä, sillä rajaton tulee rajalliseksi, kun lempi valuu tyhjiin unelmiin ja moniin kuumiin suudelmiin. He eivät tiedä, että heidän elonsa viimeinen yhteinen risteys odottaa aivan nurkan takana.

Sam osoittaa tähdenlennon Jessicalle ja antaa toiveensakin hänen haltuunsa.

"Yhdessä, ikuisesti." Jess kuiskaa ja unohtaa, että toiveita ei saa koskaan lausua ääneen.

Halusin lainata koko lopun, kun se vain on niin kaunis. Harvat tähdet, Kalifornian sydänmaat, viimeinen yhteinen risteys... Todella hyviä sananvalintoja ja kielikuvia. Omaperäisiä ja sopivia. Niitä on oikein ilo poimia esimerkeiksi ja kertoa, että tässä onnistuit tosi upeasti Ja lopetus... Se on sanalla sanoen täydellinen. Kruunaa koko tekstin, sitoo sen yhteen, mitään ei jää sanomatta, mikään ei töksähdä. Kaikki on kerrottu ja lukijalle jää surumielinen ja hieman haikea tunnelma. Tämä on todella upea teksti, aivan tajuttoman kaunis. Kiitän suuresti!

[hedge14]

Hei Sokerisiipi ja kiitos kommentista! Se piristi päivääni, varsinkin kun olet jaksanut kommentoida näin kattavasti, vaikka paritus ei mikään läheinen olekaan. (Anteeksi, että vastaaminen kommenttiisi kesti hieman pidempään.)

Joo, Jess ei paljolti Supernaturalissa esiinny. Hänestä ei siis saatu tietää paljoakaan, mutta Samin hahmokehityksen kannalta hän on kyllä hirmu tärkeä. Eihän Sam olisi lähtenyt minnekään Kaliforniasta, jos Jess ei olisi kuollut. Halusin ihan sen takia pohdiskella, millainen ihminen Jess oli. Ainakin hän vaikutti minusta hellältä ja jotenkin (hurmaavankin) kiusoittelevalta. Ja Sam rakasti Jessiä todella paljon, uskoisin.

Minusta on siis tosi kiva, kun tämän ficin tunnelma tuntui sinusta aidolta ja jopa koskettavalta. Hyvä myös, että ficin kieliasu sopi makuusi. Eihän tässä juonen kannalta paljoa/mitään tapahdu, pelkkää herkistelyä ja kielellä(kin) leikkimistä. :)

Kiitos vielä kerran! :)

[Beelsebutt]

Sam on levoton liikkeissään ja ajatuksissaan, iloitsee uusista värikynistä ja villasukista tai näyttää haikealta rokkaavan rakkauslaulun jälkeen. Suuttuu nopeasti ja leppyy nopeammin, sulaa Jessin viereen ja nukahtaa hänen syleilyynsä.

Romanttisin kohta evö <3

Mä nappasin tän, kun kahlasin eka kolmisen sivua löytääkseni fandomin, jota tunnen niin paljon, että osaan sanoa, onko kyseessä canonparitus vai ei

Vaikka oon tosi kova Sam/Gabriel-shippari, tykkään eniten Jessistä, kun Sam paritetaan naiselle. Se Djinn-jakso on suurelta osin mun mielestä niiiiin surullinen, koska siinä Sam ja Jess elää yhteistä elämää onnellisena (muka). Toki Deaniakin käy sääliksi, kun äiteen sandwichit olikin vain mielikuvituksen tuotetta, mutta kamoon, Sam/Jess <3 Ehkä Jess on mun suosikki, koska sen huumorintaju on aika räiskyvä (tai sit oon fanonin pilaama! nää kaks on kuitenkin suosittu pari varsinkin AU-Human ficeissä joissa pääparitus Destiel, mä tiedän, koska oon AO3 lukenut ne kohta kaikki ) ja jotenkin miellän sen naispuoliseksi Gabrieliksi, mene ja tiedä

Oi jestas, mikä ficci. Ensin täynnä romantiikkaa ja rakkautta ja iloa ja intoa, nuoruuden paloa (ja altoa, hehhehehhee, omg)! Ja sitten aivan kalkkiviivoilla totuus palautetaan mieleen ja ... niin, tulevaisuus on aivan nurkan takana. Toiveita ei saa lausua ääneen, mutta Azz ei varmaan olisi välittänyt, vaikka toiveen olisikin vain kirjannut mielensä muistikirjaan.

Mahtava hetki näiden kahden elämästä sisältäen suuremman kaaren, toiveita ja angstia ehkä juuri siinä sopivassa mittakaavassa. Vaikka en olisi onnellista AU:takaan pannut pahakseni


Kiitos tästä

(ja anteeksi kun oon lukenut/kommannut niin vähän sun ihania SPN-ficcejä, mulla on niitä luku/kommalistalla varmaan jo milj000na, mut olispa kans aikaa)


// Edit:

Ja se kohtaus, jossa Sam kuvittelee näkevänsä Jessin kadulla, tämän kuoltua on yksi suosikki musiikkikohtauksistani Supernaturalissa. (Laugh, I Nearly Died. S01E05) <3

Se on <333333 oot täysin oikeassa!

[hedge14]

Moi taas Beelsebutt! Enemmän sä oot varmaan minun ficejä kommentoinut kuin kukaan muu. Kiitos siis taas kommentista.

Dijin-jakso oli kyl tosi haikea. Ja samalla ihan käsittämättömän kauheaa katsottavaa, kun Dean sekoilee ja muut vaan seuraa vierestä. Ja juu, onhan Jess aika vahvasti jaksossa läsnä. Tosin vähän vaikea sanoa vastaako Deanin mielikuvitus-Jess todellisuutta... Sam nyt ei ainakaan ollut oma itsensä.

Jotenkin Sam/Jess paritus ei ihan kauheasti minuun iske, mutta Jessin merkitys Samin hahmolle on niin suuri, että Jessistä itsestäänkin päätyy välittämään. Ja se kohtaus, jossa Sam kuvittelee näkevänsä Jessin kadulla, tämän kuoltua on yksi suosikki musiikkikohtauksistani Supernaturalissa. (Laugh, I Nearly Died. S01E05) <3

Itsekin olen huomannut, että Jess on fanonissa aika omaperäinen tapaus. En ole kyllä ennen kuullut kenenkään vertaavan häntä Gabrieliin. Jännä, mutta en itse näe ainakaan mitään yhtäläisyyksiä.

Tosi kiva, jos ficin tunnelma ja idea miellyttivät. Nuoresta rakkaudesta on aina kiva kirjoittaa ja tietty sen ennenaikaisesta tuhosta myös. Tämä onkin yksi imelimmistä ficeistä joita olen kirjoittanut, vaikka kuolema heitteleekin jo varjoaan Jessin ja Samin rakkauden ylle. Ehkä en osaa kirjoittaa suoraa fluffia. Ja tällaisen pikku herkistelyn sitominen suurempaan kuvioon tuntui jotenkin tärkeältä, jotta se ei jäisi Supernaturalin perusajatuksista täysin irralliseksi.

Kiitos vielä näin loppuun kommentistasi, niitä on aina mukava saada!

[Verinen Paronitar]

näyttää haikealta rokkaavan rakkauslaulun jälkeen

Aw <3

Nyt on kyllä rakentavat jossain vehreämmillä metsästysmailla, mutta jotain puumerkkiä yritän silti jättää. Oli todella pehmoisen lämpöinen tunnelma tässä, jätti kyllä sellaisen kaihon ja haikeuden, että voih... Parituksena tämä on mulle aina ollut aika yks hailee, mutta olit onnistunut kuvaamaan Jessin tosi suloisena ja nauravana ja kaikin puolin ihanana, ettei tässä voi muuta kuin surkutella sitä, että paskaksihan tää kaikki vielä menee 

Ennen tekstin lukemista olin vähän siinä rajoilla sen kanssa, mitä mieltä olen otsikosta -- onko se ihan söötti vai ehkä himpun verran överi -- mutta nyt tekstin luettuani kyllä kallistuin sinne tykkäilyn puolelle. Tässä oli kaikki kohdillaan, ja voi sitä toopea tosikkoa Samia, eiköhän kaikki proffat ole nähneet fritsuisia opiskelijoita aiemminkin, hih. Tämä oli kyllä tosi huono välipalaficci koulutehtävien lomassa, koska se pinnan alla kytevä melankolia tarttui ja nyt haluaisin vaan käpertyä sohvalle fiilistelemään sateista päivää enkä jatkaa opiskelua... Toimiva paketti siis, kiitokset!

[hedge14]

Hei! Kiitos tosi paljon kommentista Verinen Paronitar!
<3 Tosi ihanaa saada tälläisiäkin kommentteja, joissa keskitytään "rakentavan" sijaan tunnelmaan ja fiiliksiin. Ja jos Jesskin vaikutti ihan mielenkiintoiselta tässä, vaikka emme hänestä paljoa tiedäkkään, niin hyvä.

Hauskaa, kuinka erilainen maku ihmisillä on. En ole itse edes ajatellut, että otsikkoni olisi liian siirappinen. :D No, hyvä jos se ei sentään pahaa makua suuhun jättänyt.
 
Fritsut on teineille. ;P Tai ainakin tosikko-Sam ajattelee niin.

Mutta joo... Mukavaa, että tämä on sinussa joitan melankoliaa herätellyt, vaikka aika siirappia tämä on. Usein kun tätä paritusta lukee niin törmää vain Jessin kuoleman jälkeisiin  sijoittuviin tekstihin. Ne nyt on niin synkkiä. Oli ihan kiva jotain kevyempää, kun voi sitten pudottaa lukijan takasin maanpinnalle, jollain pienellä viittauksella.
Kiitokset vielä kerran!