Nimi: Jäljellä vain hiljaisuus
Kirjoittaja: Vlad
Fandom: Sherlock (BBC)
Ikäraja: K11
Paritus: Sherlock/Moriarty
Genre: angst
A/N: Tää triplaraapaloinen on mun mielestä ehkä mun parhaita Sheriartyjani. Tän kirjottaminen sujui yllättävän jouhevasti, kun sain tosi nopeesti tän sellaseen muotoon, joka miellytti mua. Tän kirjottaminen ei ollut helppoa, mulle Sheriartyn kirjottaminen ei oo koskaan helppoa. Enkä ole koskaan varma siitä onnistuinko tekstin kanssa vai en. Siispä kommentit ovat äärimmäisen tärkeitä ^^ Tää on BBC:n Sherlockin osalta mulle vaikein (ja nykyään myös rakkain) paritus.
Sherlock seisoo katolla ja hymyilee raastavaan tuuleen. Hänen tummat kiharansa ovat sotkuiset ja muutama kuriton kiehkura valahtaa hänen poskipäilleen. Jos John olisi paikalla, tämä valittaisi etsivän näyttävän siivottomalta, ja että tämän pitäisi leikata hiuksensa. Katolla pärähtää soimaan Bee Geesin Stayin’ Alive ja Sherlock huokaisee. Jo pelkkä kappale saa Sherlockin ajatukset kiertymään Jimiin ja Sherlock istuutuu katon reunalle. Silmät suljettuna Sherlock pystyy melkein näkemään tummaan Westwoodin pukuun pukeutuneen miehen, jonka tummat hiukset ovat siistillä kampauksella ja jonka jokaisesta sanasta kaikuu tämän pakkomielle Sherlockiin. Sherlock tietää Jimin pakkomielteisyyden, hän pystyi näkemään sen yhdellä katseella jo ensimmäisellä kohtaamisella eikä hänen tarvinnut katsoa toista kertaa.
”Eläminen on tylsää. Ainaista paikallaan pysymistä. Stayin’ Alive, pysytään elossa, pysytäänpysytäänpysytään, kun ei päästä eteenpäin.”Sherlock huokaisee. Hän pystyy vieläkin kuulemaan Jimin äänen, kuulemaan tämän kuumeiset, hypnoottiset sanat, jotka kehräsivät verkon toisensa jälkeen – vain hänelle.
o
John hämmästelee, kun Sherlock säveltää uuden kappaleen viululle. Täysin uuden taideteoksen, jossa on tummia sävyjä, vaaraa ja viettelevää älykkyyttä. John tietää, ettei ole kappaleen innoittaja, Sherlockin John-sävellykset ovat elämänmakuisia, valoisia, hieman laiskoja. Niissä ei ole samaa vaaraa ja nopeutta kuin näissä uusissa. John ei kuitenkaan kysy, hän tietää. Hän tietää, että James Moriarty on ottanut Johnin paikan muusana. Sherlockilla on tapana ivata Johnia, moittia tämän älykkyyttä, mutta John on kyllin älykäs ymmärtääkseen, että Moriartyn ja Sherlockin välillä on enemmän – ja Jimin kuoltua Sherlock on tyhjä kuori.
o
Sherlock ratkaisee rikoksen viidessä minuutissa. Lestrade avaa suunsa esittääkseen kysymyksen, mutta Sherlock pudistaa päätään ja kääntää selkänsä. Hän marssii rikospaikalta pitkän takkinsa helmojen heiluessa ja alutta ympäröivän teipin luona Donovan tuijottaa häntä äkeästi.
”Kuka murhaaja oli, friikki?” nainen kysyy.
Sherlock pysähtyy ja kääntyy katsomaan, kun Lestrade ja John tulevat hänen luokseen.
”Ji-”
Sherlock pusertaa silmänsä kiinni ja hieroo ohimoitaan. Lupaa lähettää tiedon tekstiviestillä, mutta hän unohtaa tehdä sen. Ihan vain sen takia, että sanoisi rikoksen olevan Jimin käsialaa ja Jim on kuollut, murhattu.
o
Kuollut.
Kuollut. Ei hautakiveä. Ei sellaisella paikalla, jolla kukaan voisi päästä sinne. Ainakaan kukaan muu kuin Sherlock, sillä hautakivi on Sherlockin mielessä. Hänen mielenpalatsissaan on Jimille lahjoitettu siipi ja synkkiä varjoja. Hänen hautakivensä on siellä ja Sherlock vierailee sen luona joka päivä. Sherlock ei osaa hyvästellä.