Mukava vaihteeksi lueskella kaksosista jotain vähän iloisempaa. Toisin kuin epäilin, tämä ei edennytkään lohduttomaan hetkeen, jossa George seisoskelee poikien vanhan huoneen ovella ja katsoo kaukaisuuteen kyyneliään pyyhkien. Se on hyvä asia, koska nyt ficin tunnelmassa säilyy keveys ja onnellisuus. Tarina tuntuu kokonaiselta.
Ensimmäinen virke hiukan säikäytti pituudellaan. Siinä oli paljon sisältöä eikä yhtäkään pilkkua tai ja-sanaa, mutta toisaalta se sai ainakin mut hidastamaan lukemista ja oli kieliopillisesti oikein kirjoitettu. Muuten ficin kieli olikin helppoa luettavaa. Muutaman kohdan haluan kuitenkin nostaa esiin:
"Laita se käteesi", Fred sanoi malttamattomana, ojentaen omaa tekelettään veljelleen.
Suomen kielessä lauseenvastikkeen yhteyteen
ei tarvita pilkkua : ) Sama pikkuvirhe on ensimmäisen repliikin jälkeen ja seuraavassa lainauksessa.
seinää vasten, saaden sen päällä olevan pölyn näyttämään mitättömältä.
Seuraavasta lainauksesta sai sellaisen kuvan, että hän ja tämä olisivat eri henkilö, mikä ei varmaan ole tarkoituksena : D
ennen kuin hänen lapsuutensa kesäpäivät palautuivat tämän mieleen hyvin elävästi.
Ensimmäisen kappaleen kuvailu oli kaunista, mutta jäi ainoaksi kohdaksi, jossa kesän huomasi. Aivan kuin vuodenaika olisi unohtunut parin ekan rivin jälkeen? No, se onkin kertomuksen rakenteessa ainoa asia, josta mulla on valitettavaa. Kappalejako oli toimiva ja myös visuaalisesti miellyttävä, ja takauman ja nykyhetken väli ansaitsee erityiskehut. Muutoksen ajankohdassa todella huomaa tekstin sisällöstä eikä vain kursiivista, mutta samalla siirtymä tuntuu sulavalta. Hienoa!
// hei wau, tämähän on mun 400. viesti!
//Ai niin, mun piti myös sanoa, että sitä pilkkua voi toki käyttää tyyliseikkana, jos haluaa. Kielioppia kankeasti noudattamalla ei aina saa asiaansa parhaaseen muotoon.