Luku. 8
Draco nukkui hiljaa tuhisten sohvalla Harryn vieressä. Harryn käsi oli Dracon ympärillä estämässä poikaa putoamasta sohvan reunan yli. Harry yritti olla kuitenkaan häiritsemättä Dracon unta.
He olivat jääneet yksin oleskeluhuoneeseen, koska kaikki muut olivat menneet Tylyahoon. Tällä kertaa, Harry oli muistanut jäädä ja Hermione oli keksinyt tekosyyn minkä kertoa Ronille.
Muutama vaalea otsahius oli valahtanut Dracon silmien eteen. Ne leijuivat hitaasti Dracon hengityksen mukana.
Harryn asento oli äärimmäisen epämukava, mutta hän oli yrittänyt sietää sitä mahdollisimman kauan Dracon unen takia. Nyt hän kuitenkin alkoi hitaasti hivuttautua sohvan selkänojan yli. Hän otti vasemalla jalallaan vastaan ja laskeutui hiljaa tömpsähtäen lattialle. Harry venytteli ja tunsi jonkin naksahtavan alaselän tienoilla. Hän kiersi sohvan ja istui lattialle Dracon kasvojen eteen. Draco näytti niin rauhalliselta. Ja nuorelta. Kuin pieneltä lapselta. Mutta myös kovin tutulta. Olihan Draco nyt hänelle enemmän kuin tuttu, mutta Harrysta tuntui kuin hän olisi tavannut Dracon jo paljon aikaisemmin, ennen Tylypahkan alkuakin jopa, mutta sehän ei voinut olla mahdollista. Silti hänestä tuntui kuin hän olisi juuri muistamaisillaan jotakin, muttei saanut muistosta kiinni. Ja mitä enemmän hän sitä mietti, sitä kaukaisemmaksi muisto lipui.
Draco heräsi. Hän ei hätkähtänyt vaikka Harry oli hyvin lähellä, siihen hän oli jo tottunut.
”Olet nukahtanut nykyään usein.” Harry mietti. ”Ethän ole mennyt sairastumaan?”
”Olen yöeläjä.” Draco vastasi. ”Tai ehkä vain tahdon nähdä kasvosi aina näin lähellä kun herään.” Hän hymyili. Dracon hymy sai Harrynkin hymyilemään. Harry pyyhkäisi vaaleita hiuksia Dracon kasvoilta ja antoi tälle suukon. Nyt Draco näytti ehkä vähän surullisemmalta.
”Joten kenen kanssa menet niihin tanssiaisiin?” hän kysyi. Nyt Harry ymmärsi. Tanssiaiset olivat jo huomenna. Sitä Draco oli miettinyt.
”Äh...tuota, Parvati Patilin.” Harry sanoi. Häntä harmitti Dracon puolesta, mutta Draco luultavasti tulisi Pansy Parkinsonin kanssa ja Harry oli mustasukkainen.
” Jaa... Noh, sen siitä saa kun ei pyydä ketään ajoissa.” Draco kiusoitteli.
”Niinpä kai, mutta en oikein välitä kenen kanssa menen.” Harry sanoi. Draco ei näyttänyt kovin kiinnostuneelta.
”Aijaa?” Sitten hän kääntyi taas Harryyn päin. ”Mikset sitten voisi mennä minun kanssani?”
”En vain voi. Kyllä sinä tiedät.” Harry sanoi.Tämä keskustelu oltiin käyty jo muutaman kerran. Draco katsoi häntä odottavasti. ”... En tiedä.” Draco huokaisi. Hän risti kätensä niskan taakse ja kääntyi katsomaan kattoa. Sitten hän sanoi:
”Jos en nyt nouse, lojun tässä koko loppu päivän.”
-
”Hermione?”
”Niin, Harry?” Harry istui Hermionen kanssa tyttöjen makuuhuoneeseen johtavilla portailla ja katseli kun Ron pelasi velho shakkia Seamus Finniganin kanssa.
”Olen ajatellut...” Harry sanoi kysyvästi. Hän mietti miten voisi sanoa sen. ”Tuota... luuletko että, voisin mennä Draco kanssa joulutanssiaisiin?”
Hermione katsoi Harrya.
”Miten niin?” Hermione ihmetteli. ”Eihän sitä mikään sääntö kiellä, mutta en sanoisi sen olevan fiksua.”
”Mikset?”
Hermione mietti hetken. ”... En oikeastaan tiedä.” Sitten hän hymyili Harrylle lämpimästi. ”Sinun kannattaa tehdä kuin parhaaksi näet.” Tätä Harry jäi miettimään loppuillaksi. Jos hänen pitäisi sanoa, hänkään ei pitäisi yhdessä menoa kovin hyvänä ideana, mutta miksi? Pelkäsikö hän hylkäämistä? Eivät Harryn ystävät häntä jättäisi. Koulukiusaamista? Siitä hän luuli päässeensä kun tuli Tylypahkaan -siellähän hän ei enää ollut erilainen muista. Mutta hän ja Draco selviäsivät siitäkin yhdessä. Kunhan Draco pysyisi hänen rinnallaan ja tukisi häntä, niin Harry selviäisi kaikesta. Yhtäkkiä jokin muisto yritti taas pintaan, mutta vieläkään Harry ei aivan yltänyt siihen.
-
Seuraavana aamuna Harry ei ollut mennyt aamiaiselle, vaan oli yrittänyt vältellä kaikkia. Myös Dracoa. Varsinkin tätä. Hän oli miettinyt myös, minkä hän näki parhaaksi. Hän rakasti Dracoa, mutta jos heidät nähtäisiin yhdessä, Harry olisi erilainen – taas. Ja sitä hän ei halunnut. Draco kyllä ymmärtäisi.
Harry hätkähti kun joku tuli koputtamaan häntä olkapäähän. Se oli Parvati Patil.
”Hei Harry.” hän sanoi iloisesti.
”Ai... Hei Parvati.” Harry sanoi ja hymyili niin vakuuttavasti kuin pystyi. Syntyi hiljaisuus. Harry ei ollut juttu-tuulella ja odotti että Parvati sanoisi jotain.
” Onhan sinulla smokkisi valmiina?” Parvati kysyi yrittäen virittää keskustelua.
” Ainiin...tuota, en ole vielä kokeillutkaan sitä. Unohdin, mutta luultavasti se on sopiva.” Harry sanoi. ”Itseasiassa, menenkin kokeilemaan sitä nyt.” Harry sanoi ja suuntasi kohti Rohkelikon tornia. Parvati näytti hämmentyneeltä ja pettyneeltä kun Harry karkasi.
”Tarvitsetko apua?” hän vielä huusi Harryn perään, mutta Harry ei ollut kuulevinaankaan.
-
Harry makasi sängyllään. Kaikki oli niin sekaisin. Mitä hän tekisi? Menisikö hän Dracon kanssa erilaisuuden uhallakin? Siihen aikaan hän ei halunnut palata. Pienenä hänellä ei ollut hajuakaan miksi häntä edes kiusattiin. Ei hän tehnyt kaikkia outoja asioita tahallaan. Ei hänkään tiennyt mistä se johtui. Silti Harry muisti montakin kertaa kun hänet oli vedetty koulun taakse ja lopulta hän oli saanut kävellä piestynä kotiin ja sielläkin sitten tuli huutoa ja komeroa lasien rikkomisesta. Mutta yhtäkkiä se muisto mistä Harry ei saanut kiinni jysähti hänen tajuntaansa. Kerran kun hänet oltiin taas aikeissa hakata, joku oli tullut auttamaan häntä. Joku vaalea hiuksinen poika. Muisto oli epäselvä. Mutta hän muisti äänen. Se oli kysynyt jotain häneltä, sitä hän ei muistanut, mutta hän oli ihmetellyt kysymystä. Ääni oli tuttu. Se oli Dracon ääni. Draco oli
auttanut Harrya ennen kuin he edes vielä tunsivat toisiaan. Sitä Harry ei olisi uskonut hänestä. Jestas, olipa Draco kyllä siitä ajasta muuttunut.
”Haha.” Harry naurahti. ”Näyttää siltä, että olen menossa Dracon kanssa loppujen lopuksi.”
-
Harry laskeutui smokissaan portaita pitkin. Smokki oli Dudleyn vanha, joten selvästi liian iso, mutta paljon paremman näköinen kuin Ronin. Se oli täynnä kaikenlaista pitsiä.
Parvati odotti Harrya. Harry meni hymyillen leveästi hänen luokseen. Parvati oletti hymyn tarkoittavan jotain hyvää, joten hän itse melkein sädehti. Parvati aikoi sanoa jotain kun Harry avasi suunsa:
”En ole menossa kanssasi.” Hän sanoi yhä vain hymyillen. Oli tietenkin harmi loukata näin Parvatin tunteita, hän oli silti muava tyttö, mutta Harry olisi luvannut Parvatille hyvin tylsän illan, joten parempi näin.
”Anteeksi?” Parvati kysyi. Hän ei voinut uskoa korviaan.
”Pyydän syvästi anteeksi, mutta minulla on joku tärkeämpi kenen kanssa minun pitää mennä tanssiaisiin.” Harry pyysi vielä kerran anteeksi ja juoksi nopeasti pois paikalta. Parvatin raivon kiljaisu kuului vielä ennen hänen lähtöään.
-
”Draco!” Harry huusi. Draco kääntyi. Hän yllättyi kun näki Harryn.
Draco oli pukeutunut siististi mustaan pehmeän näköiseen pukuun.
”Harry?” Hän kysyi.
”Draco!” Harry puuskahti. Hän oli hengästynyt. ”Draco, me mennään sittenkin yhdessä!”
”Ai?” Draco ihmetteli, mutta hymyili. ”Mikä sai sinut..? Tai antaa olla.” Draco halasi Harrya. ”Mutta lähdetään nopeasti ennen kuin Pansy tulee.”
-
Harry ja Draco seisoivat käsi kädessä suuren salin edessä. Sisältä kuului musiikkia, tanssia, naurua ja puhetta. Harry veti syvään henkeä. Hän oli hyvin,hyvin hermostunut. Jokin tuntui painavan Harryn vatsassa, hänen suutaan kuivasi ja häntä oksetti. Hän tahtoi juosta karkuun, mutta Draco luki Harryn ajatukset ja piti tiukasti kädestä kiinni. Draco näytti rauhalliselta ja se tuntui rauhoittavan Harryakin. Vähän. Hän rykäisi.
”Haluatko kunnian?” Harry kysyi ja osoitti suurta ovea. Draco asetti vapaan kätensä ovelle ja kääntyi vielä Harrya päin.
”Ei hätää.” Hän sanoi ja suuteli Harrya ennen kuin avasi oven ja todellisuudesta tuli harrylle enää vain hämärä kuva joka sisälsi hänet ja Dracon.
Fin
A/N joten tässä tämä tuli viimeinen osa
aikas helpottavaa kuitenkin saada tämä loppuun
pydän anteeksi että tämän viimeisen osan ilmestymisessä kesti mitä nyt... kaksi kuukautta?? eikai nyt niin paljon sentään? PYYDÄN SYVÄSTI ANTEEKSI tiedän miten inhottavaa on kun jjoutuu odottaa seuraavaa osaa ihan vain että saisi sen sarjan luetuksi nyt edes loppuun yhteen ficiin olen odotellut sellaiset viisi kuukautta uutta osaa ;(