Nuori Voldemort, Pikkuhirttivaara, rääkyvä lintu, pahin myrsky vuosikausiin, murha. Vau. Ihan mieletöntä, miten hienon raapaleen olet pystynyt kirjoittamaan sisällyttäen siihen paljon maukkaita elementtejä, tekemättä raapaleesta kuitenkaan liian täydentuntuista. Kaikki tuntui etenevän omalla painollaan, Voldemort päättäväisenä aikeissaan kuin lahon oven mukaansa tempaava raivoava myrsky.
Lukaisin alkusanat vasta raapaleen jälkeen ja vasta luettuani maininnan osallistumisesta Tekniikkahaasteeseen huomasin hetken tekstiä silmäiltyäni, että tosiaan, tekstissä ei ole lainkaan täytesanoja! Ilmankos sitä lukiessa tuli sellainen olo kuin siinä olisi jotain perusraapaletekstistä poikkeavaa. Teksti on taitavasti rakennettua, eikä se ole lainkaan tönkköä: itse en uskaltanut osallistua tuohon tekniikkahaasteeseen, sillä sanarajoitteet tuntuivat mahdottomilta, mutta tämä teksti osoittaa, että on ihan mahdollista kirjoittaa teksti ilman yleisimmin käytettyjä sanoja. Voit olla todella ylpeä itsestäsi, sillä teksti on hieno.
Raapaletta ympäröivä salaisuuden ja mystisyyden verho on upottava. Kuvailu on mukaansa tempaavaa ja vaikka päähenkilö, mystinen kulkija, murhaaja, jääkin tekstissä nimettömäksi, on lukijan silti helppo päätellä, kenestä on oikein kyse. Kivaa, ettet kertonut vastausta suoraan, vaan asian joutui itse lukemaan enemmän tai vähemmän rivien välistä yksityiskohtien avustuksella.
Kiitokset tästä. : )
~ Herkku.