Rukoukset on merkityksettömiä | K11 | Kosmo/Antton | One-Shot

[EYE-YEAR-OH]

Title: Rukoukset on merkityksettömiä
Author: EYE-YEAR-OH eli minä
Rating: K11
Genre: Angst, Slash
Pairing: Kosmo/Antton, Antton/Se nainen
Disclaimer: Minun kaikki, syön sut jos jotain viet.
Warnings: Muutama seksiin viittaus vaa
Summary: Kosmo tietää täsmälleen kuinka kauan sitä on kestänyt ja se tietää joka ikisen kerran kun Antton on sen naisen kanssa ollut. Naisen joka käyttää kallista hajuvettä ja rusehtavan punaista huulipunaa, naisen joka on hurmannut Kosmon oman Anttonin kauniilla naisellisuudellaan.


A/N: Näinpäs tässä yks yö näistä herroista unta ja pakkohan mun oli alkaa niistä kirjotteleen, vaikka piti kirjoittaa jotai ihan muuta. Näistä saattaaa olla tulos vielä ainaki yks One-Shot, jos saan sen joskus viimeisteltyy ja onha mulla iha ideaa moniosaiseenki. Joo ja älkää kysykö mitä nää helvetimmoiset entterit on... Mutjoo, nauttikaa jos pystytte!

*

Ovi aukeaa hiljaa ja Kosmo raottaa silmiään hievahtamattakaan. Koska Antton on tullut ikkunoista hohkaavien valojen valaisemasta huoneesta, se ei erota Kosmon itkuisia silmiä, Kosmo taas erottaa Anttonin täydellisesti.

Se sulkee oven hiljaa perässään ja riisuu housunsa, ennen kuin asettuu makuulleen Kosmon viereen. Se painaa huulensa Kosmon poskelle ja kuiskaa sitten tämän korvaan: ''Mä rakastan sua'', eikä Kosmo hetkeäkään epäile, etteikö Antton itse uskoisi niin, mutta Kosmo tietää paremmin. Anttonin pää laskeutuu tyynylle Kosmon viereen ja sen huulien välistä karkaa heikko huokaus. Kosmon silmät puristuvat kiinni estäen kyyneleiden tulon.

Anttonin käsi kietoutuu hitaasti pienemmän ympärille ja tämä haistaa sen. Kosmo haistaa sen naisen kalliin parfyymin tuoksun, hänen oman Anttoninsa iholla, sen huulissa ja vaatteissa, sen hiuksissa ja kaulassa. Kosmo huomaa punertavat huulipunan ja hampaiden kovakouraisuuden johdosta syntyneet jäljet Anttonin kaulalla, vaikka se kuinka yrittää peittää ne. Ja Kosmo tuntee hampaiden jättämät haavat sen huulessa kun he suutelevat, tietäen ettei ole tehnyt niitä itse.

Kosmo tietää täsmälleen kuinka kauan sitä on kestänyt ja se tietää joka ikisen kerran kun Antton on sen naisen kanssa ollut. Naisen joka käyttää kallista hajuvettä ja rusehtavan punaista huulipunaa, naisen joka on hurmannut Kosmon oman Anttonin kauniilla naisellisuudellaan.

Kun Antton ekan kerran tuli kotiin jouduttuaan työskentelemään vähän myöhempään, Kosmo tiesi sillä sekunnilla mistä oli kyse. Kun Antton kumartui painamaan suudelman Kosmon poskelle ja kuiskaamaan, että se rakasti, luullessaan Kosmon nukkuvan, Kosmo tiesi että peli oli menetetty.

Kosmo tiesi koska Antton ei tehnyt niin, sille oli vaikeuksia jo pitää kädestä jos ei ollut ihan pakko. Tietysti Antton nautti Kosmon seurasta ja seksistä Kosmon kanssa, mutta Antton ei koskaan osoittanut kiintymystä turhilla pienillä eleillä. Ja muutenkin, Anttonista haisi kauas sen naisen parfyymi.

Seuraavana päivänä Kosmo tarkisti Anttonin kalenterin, kun Antton oli suihkussa. ''11:30 – 18.00 töitä 18:30 ~'' Kosmo osasi arvata mitä ''~'' tarkoitti. Kosmo selasi päiviä taakseppäin ja näki useita merkintöjä siellä sun täällä, jokainen sellaisessa kohdassa, missä Antton oli sanonut tekevänsä jotain muuta. Kosmo ei kertonut Anttonille.

Kosmo puristaa silmiään kiinni yhä kovempaa ja kovempaa, ehkä toivoo että ne jäisi niin. Kosmo ei halua nähdä enää yhtä ainuttakaan merkkiä siitä naisesta. Kosmo kääntyy vatsalleen samalla tönäisten Anttonin käden pois ympäriltään ja hautaa kasvonsa tyynyyn. Kosmo itkee ja yrittää tukehduttaa itsensä tyynyyn samaa aikaa. Antton ei kierrä kättä Kosmon ympärille uudelleen.

Seuraavana aamuna kun Kosmo herää, Antton on poissa. Antton on aina poissa kun Kosmo herää. Antton on aamuihminen. Kosmo nousee ylös, sillä tietää että Antton alkaa kohta ihmettelemään. Kosmo kävelee keittiöön, jossa Antton istuu tiskipöydällä ja siemailee kahviaan. Antton istuu aina tiskipöydällä, vaikka Kosmo puolitosissaan kieltää. Antton ei halua että sen jalat koskee maahan.

Kosmo kurottautuu ja Antton kumartuu suudelmaan, mutta molemmat tietää että siitä puuttuu tunne, vaikka kummatkin hymyilee. Antton haroo mustat hiuksensa pois silmiltään, suoristauduttuaan taas istumaan. Se alkaa kertoa eilisestä työpäivästään ja Kosmo kuuntelee. Anttonin syvän siniset silmät säihkyy kun se puhuu ja Kosmo kurottautuu uuteen suudelmaan. Antton maistuu kahvilta ja syyllisyydeltä.

Kun Antton lähtee, Kosmo jää yksin miettimään miksi jäi. Miksi Kosmo kestää jokapäiväistä tuskaa, eikä vain lähde. Kosmon tekee mieli huutaa ja raivota, etsiä pakoreittiä. Mutta samalla tietää miksi jäi. Kosmo rakastaa Anttonia, vaikka Antton ei enää Kosmoa.

Kosmo tietää ettei pettäminen aina tarkoita sitä, ettei rakastaisi kumppaniaan, mutta Kosmo ei halua uskoa sitä. Kosmo ajattelee, ettei Antton satuttaisi Kosmoa, jos rakastaisi tätä. Kosmo miettii miksei riitä Anttonille, mutta tietää vastauksen. Kosmo on mies ja Antton tarvitsee naisen. Antton pystyy seurustelemaan miehen kanssa, mutta Kosmo tietää, että lopulta Antton aina valitsee seksin naisten kanssa mielummin kuin miesten. Seksi naisten kanssa on tärkeää Anttonille. Eikä Kosmo ole nainen.

Joskus Kosmo haluaisi huutaa Anttonille, kysyä miksi helvetissä Kosmo ei riitä sille. Kysyä miksi Antton satuttaa, miksei Antton rakasta. Muttei Kosmo huuda, ei se edes kuiskaa, koska Kosmo pelkää, että Antton lähtee. Pelkää, että ainoa syy miksi Antton vielä on Kosmon luona, on se ettei Antton uskalla kertoa Kosmolle. Kosmo pelkää, että Antton muuttaa sen naisen luokse.

Kosmo pelkää sitä päivää, kun Antton tulee kotiin ja pakkaa tavaransa. Pelkää että Antton kertoo muuttavansa pois. Kosmoa pelottaa ajatella, että se on ihan odotettavissa. Miksi Antton jäisi Kosmon luo, jossei rakasta enää.

Kosmo sanoo Anttonia hänen Anttonikseen, vaikkei Antton ole hänen. Ehkä Antton joskus oli, mutta nyt Kosmo on menettänyt sen. Kun Antton päätti, että Kosmo ei riitä sille, Kosmo menetti Anttonin. Nyt Antton on Kosmon ja sen naisen. Kosmo ei pidä jakamisesta.

Päivällä kun Antton ei ole kotona, Kosmo rukoilee. Hän rukoilee että se nainen jättäisi Anttonin. Rukoilee että Antton jättäisi sen naisen. Rukoilee ihmettä jolla saisi Anttonin vain itselleen. Pahoja asioita, hyviä asioita, Kosmo ei näe eroa enää. Kosmo rukoilee Jumalaa, vaikkei se edes usko siihen.

Kosmo kuulee, että täytyy uskoa jotta Jumala kuulee rukoukset, joten Kosmo uskoo. Kosmo uskoo niin pitkään kun pystyy, mutta Antton silti tuoksuu iltaisin siltä naiselta, joten Kosmo lopettaa. Ei jaksa uskoa johonkin, joka on antanut ja vienyt sielunkumppanin. Jos Jumala olis olemassa, miksi se antaisi Kosmon kärsiä. Kosmo ei voi ymmärtää.

Kosmo rukoilee silti, vaikkei usko enää. Ei tiedä uskoiko oikeasti ollenkaan, mutta Kosmo ei välitä. Kosmo rukoilee ja anoo, itkee silmät päästään, mutta silti koittaa ilta ja Antton tuoksuu yhä siltä naiselta. Silti koittaa myöskin se ilta, jolloin Antton tuoksuu viinalta ja suolaisilta kyyneleiltä kertoessaan kalliilta parfyymiltä tuoksuvan naisen olevan raskaana ja jättävänsä Kosmon. Kosmo ei itke eikä rukoile, kyyneleet on loppu ja rukoukset on merkityksettömiä.

*
Kommentit on kivoja, mut en syö teitä jossette jaksa c:

[Ami]

Hm. Rakenne sopi hyvin tekstiin, enterit eivät haitanneet. Enemmän haittasi pronominin "se" käyttö ja persoonapronominien puute. Teksti oli nimittäin välillä tosi vaikeasti ymmärrettävää sen vuoksi. Hämmensi, että kuka tekee mitä ja milloinkin, vaikka toiseen kertaan lukemalla selkenikin. Kun teksti oli kuitenkin periaatteessa Kosmon näkökulmasta, olisi ollut kiva jos Kosmo olisi ollut vaikka "hän". Se olisi tuonut selkeyttä. Tietysti tolla voi kikkailla ja tuo se oman sävynsä tyyliin, mutta ihan luettavuuden kannalta. Tyyliä saa tuotua esille muutenkin, mutta välillä vähemmän on enemmän ja tyylikeinoja kannattaa hillitä.

Pientä hiomista, mutta pidin kuitenkin tekstistäsi kokonaisuutena. Puhekielisyydestä ja nimenomaan siitä hetkittäisyydestä, jota toi rakenne korostaa.

-- Pahoja asioita, hyviä asioita, Kosmo ei näe eroa enää. Kosmo rukoilee Jumalaa, vaikkei se edes usko siihen.

Kosmo kuulee, että täytyy uskoa jotta Jumala kuulee rukoukset, joten Kosmo uskoo. Kosmo uskoo niin pitkään kun pystyy, mutta Antton silti tuoksuu iltaisin siltä naiselta, joten Kosmo lopettaa. Ei se jaksa uskoa johonkin, joka ei auta sitä.

Näistä riveistä tykkäsin erityisesti. Jotenkin ihanan epätoivoista. Oot onnistunut kuvaamaan hyvin miten Kosmo hitaasti luovuttaa ja sen, kuinka kipu ei enää tunnu miltään. Jes.

[Snouk]

Olen kirjoittanut joskus itsekin tyyliltään tämäntapaisia tekstejä, joten kiva pitkästä aikaa lukea sellaista. Yllätyin, miten luonnollista onkaan lukea virkkeitä, jotka alkavat konjuktiolla. Tykkään käyttää sellaisia itse, mutta olen pelännyt niiden olevan irrallisia tai typeriä. Jos osaan muodostaa niitä yhtään samalla tavalla kuin sinä niin ne ovat ihan toimivia. Kiitos tästä itseluottamuksen kohotuksesta!

vihaan sanoi hyvin siitä, ettei tyylin kanssa tarvitse kikkailla niin kauheasti. Olen samaa mieltä, mutta tässä tekstissä tehokeinot pysyivät minusta vielä hyvän maun rajoissa ja olivat ihan mukavia. Ne eivät välttämättä vaikuttaneet aisioihin mitenkään, mutten usko tekstin olleen yhtään sujuvampaa ilman niitä. Silloin se olisi voinut käydä tylsäksi, ja minulle tämä oli aika helppolukuista.

Hieman kadehdin kykyäsi käyttää puhekieltä noin kevyesti. Suoriuduit siitä hienosti, en tiedä, kirjoitatko yleensä näin. Itselläni ei tunnu puhekieli luonnistuvan kuin repliikeissä, mikä on vähän turhauttavaa. Ehkä otan tässäkin asiassa sinusta vähän mallia.

Perinteisen oneshotin tavoin hahmot jäivät vähän etäisiksi, mutta sopivan. Joitain luonteenpiirteitä nousi hyvin esiin, esimerkiksi Kosmon menettämisenpelko ja Anttonin halu suojella Kosmoa. Pidin myös hahmojen nimistä kovasti ja siitä, miten naista kutsuttiin. Koska teksti on Kosmon näkökulmasta, naisen nimi ei varmaankaan ole päähenkilön tiedossa, joten hieman halventava termi kuvasti hyvin Kosmon katkeruutta. Se muistutti pelottavasti uuden Sherlock-sarjan hahmoa, jota kutsuttiin nimellä The Woman, mutta se ei välttämättä ole paha asia, kun näissä on kuitenkin hirveän erilaiset yhteydet.

Tarinan nimen viittaaminen viimeisiin lauseisiin on aika yleistä ja minusta vähän käytetty juttu. En voi kuitenkaan tuomita, kun nimi viittaa fikin sisältöön niin hyvin, joten rupesin pohtimaan asiaa toisinpäin. Tulin siihen tulokseen, ettei kyseinen lause ole mielestäni itse tekstissä kovinkaan tärkeä. Näin nimi ja viimeinen lause toistavat toisiaan ikävästi. Rivien välistä luettavat jutut ovat mielenkiintoisempia ja oleellisinta ehkä on, että lauseet olisivat eri muodossa, vaikka sanoma olisikin sama. Kun lopussa on kohta rukoukset on merkityksettömiä, voisi fikin nimi aivan hyvin olla esimerkiksi Merkityksettömät rukoukset, jos ymmärrät pointtini. Sanamuodon vaihteluvuus on mielekkäämpää, kun asian suora toistaminen.

Lyhyet kappaleet sopivat tähän hyvin, kun lauseetkin ovat katkonaisia. Ehkä juuri se piti tekstin eheänä, kun tekniikka oli joka suunnalta sama. Tarina käsitteli mielenkiintoisia aiheita. Ihmissuhteet ovat aina kiinnostavaa seurattavaa ja mikäs sen hauskempaa kun muiden ihmisten ahdinko. Draamasta tykkään, kuten myös onnettomista lopuista. Jumalan sotkeminen fikkiin loi Kosmon epätoivolle aivan uuden ulottuvuuden ja muutenkin uskonasiat ovat minusta viehättäviä. Sait tekstiin vähän erottuvuuutta eikä tämä ole aivan tusinakamaa, jota angstiset slashit usein ovat.

Ei tässä varmaan ihmeempiä, kirjoita ihmeessä lisää. Virheitä en löytänyt, mutta suosittelen kokeilemaan rohkeasti myös perinteisempiä tekniikoita kirjoittamisessa. Liiasta tyylittelystä menee maku, vaikka se olikin tässä kivaa. Näillä hahmoilla voisi lukea enemmänkin.

[EYE-YEAR-OH]

Heee kommentteja! c:

vihaan: Joo toi ''se'' pronominin käyttö oliki se, minkä kaa jouduin kaikista eniten tappelee. Yritinki sen takii käyttää mahollisimman paljon ihan niiden nimiä, mut pronomineja ei nyt kokonaa voinu jättää pois ja jotenki ajattelin et tästä tulis vähän sekava jos käyttäisin ''hän'' ja ''se'' pronominii sekasin. Muutenki, mun ei oo koskaa tuntunu luontevalta käyttää ''hän'' pronominei teksteissä ollenkaa, ellei ne oo kokonaa kirjakieltä. Mietin seuraavissa teksteissä just tota tyylikeinojen hillitsemistä, pelkäsinki että oli menny vähän yli. Ja hienoa, että oon sun mielestä saanu kuvattua noita tunteita hyvin, olin ite vähän epävarma niistä c: Kiitos kommentista! c:

Snouk: Ihanaa että sain sun itseluottamusta kohotettua noiden konjuktioiden suhteen! Mulla itelläni ne tulee vaan niin luonnollisesti kaikissa teksteissä, en ees kauheemmin ajattele niitä, joten kiva että ne vaikuttaakin luonnollisilta. En yleensä kirjota ihan tälleen, mulla on tekstiä jossa puhekieli on vahvempaa ja sitte ihan kunnon kirjakielisiä. Tähän ei vaan jotenki yhtää sopinut kumpikaa tyyli, joten oli pakko yrittää jotain uutta, hienoa että ei kuulostanu hirveen tönköltä c: Tosi kiva että olin saanu edes vähän niiitä luonteenpiirteitä esille, siihenhän mä tässä tähtäsinkin.

Eikä ei tultu ite tota ollenkaa ajateltua, vaikka oon kattonu kaikki kuus jaksoa. Ehkä oon huomaamattani ottanu siitä vähän vaikutelmia tähän. Niin ja toi nimi... Jouduin sen kanssa vähän tappelemaan, aluksi tekstistä puuttui koko ''on'' sana, koska en halunnu et ne olis ollu ihan samat. Lopulta kuitenki lisäsin sen sinne, koska ajattelin et se olis vaikuttanu liian tönköltä ilman.
Kiva että tykkäsit, yritän ottaa sun neuvoista vaarin tulevaisuudessa. Kiitos kommentista! c:

[Hilla]

Kipeä aihe, mutta Kosmon analysoiva pohdiskelu veti minut mukaansa. Kuinka sitten lopulta hän oli surrut jo etukäteen tulevaa eroa, eikä lopulta eron tullessa enää osannut kuin olla turta.

Kosmo on mies ja Antton tarvitsee naisen. Antton pystyy seurustelemaan miehen kanssa, mutta Kosmo tietää, että lopulta Antton aina valitsee seksin naisten kanssa mielummin kuin miesten.

Mielenkiintoinen pointti, jota jäin pidemmäksi aikaa pohtimaan. Harvemmin ficeissä asiaa otetaan esille tästä näkökulmasta, vaikka epäilemättä tuntemukset voivat olla myös niin, ettei mies riitä miehelle.