Polyypit ja meduusat (Ginny/Luna/Harry, K-11)

[Letizia]

Ikäraja: K-11
Sanamäärä: n. 700
Päähenkilöt: Ginny/Luna/Harry

"Tiesittekö, että ne ovat biologisesti kuolemattomia?"

Disclaimer: Pottermaailma kaikkineen kuuluu J. K. Rowlingille.

a/n: Olen jo iät ajat halunnut kirjoittaa tästä huushollista, mutta motiivien selittelyssä menisi koko ilta, joten antaapa olla. Seliteltävää kyllä ehkä olisi, haha. x) Se mainittakoon, että tässä mainitut eliöt ovat olemassa, mutta Lunan eläinopin yksityiskohdista en sitten mene vastuuseen.

Yritin vähän laventaa sanamäärää viimeaikaisista, mutta kerrottavaakin oli aika paljon, enkä ole yhtään varma, kumpaan suuntaan mittasuhde loppujen lopuksi heilahti... kommentteja tästä tai mistä tahansa muusta otetaan vastaan sitäkin kernaammin. :)



Polyypit ja meduusat




"Hydra."

Maljassa kellui eläimiä. Luna kutsui niitä nimeltä niin, että d ja r rasahtivat hänen kielellään. Hän kallisti lamppua, kumartui astian ylle ja kasteli hiustensa latvat, kun lammesta nostetut polyypit huojuttelivat jäseniään.

Niitä olisi voinut luulla kasveiksi, Ginny tuumi. Hän nojaili pöytään ja tarkkaili purkin läpi monipäistä vartta sekä Lunaa, jonka lasi vääristi kummitusmaiseksi. Paperit olivat vähän vettyneet, mutta Luna piirsi hartaasti, käänsi astiaa, katsoi taas eläintä ja jatkoi.

Ginny ajatteli kosteikoita ja liukkaita murrosmaita. Luna piti katiskaa Hyde Parkissa, mutta ilma oli enteillyt ukkosta ja hän oli palannut sisään tekemään piirrostöitä. Keittiön lamppu huojui taas. Vaatteet tarttuivat liiskaksi ihoon, ja ilmapuntari valitti.

Lunalla ei ollut liivejä.

"Tiesittekö, että ne ovat biologisesti kuolemattomia?"

Harry nosti katseensa lehdestä kuullessaan kuolemattoman.

"Niin kuin vuorovesi", Luna jatkoi hiljaa. Hän levitti erään kuvan ja napautti sitä, ja muste alkoi liikkua.

"Polyyppivaihe elää kiinnittyneenä pohjaan. Ne saattavat lisääntyä silmikoimalla mutta yhtä hyvin suvullisesti, ja toukasta kuoriutuu meduusa. Se ui virtojen mukana, mutta jatkettuaan sukua meduusa vuorostaan kääntää seneskenssinsä ja tulee jälleen polyypiksi."

"Kääntääkö se siis ajan kulun?" kysyi Harry.

"Ei", Luna sanoi ja sipaisi häntä.

Ajan ajattelu oli vaarallista ja turhaa, tiesi Ginny. Aika virtasi omalla painollaan eikä siihen kannattanut puuttua, mutta Harry oli niin vaikea ja ärsyttävä. Ennen hänkin oli heittäytynyt huispauspeleihin, joiden kestoa ei ollut ennalta määrätty.

Nyt Ginny piti eniten Lunan huminasta suihkussa aamuisin. Siitäkin hän piti, kun Ron ja Hermione joinakin iltoina veivät Harryn ja palauttivat hiprakkaisena, ja kaikki oli tolallaan. Ron piti lukua, monestiko Voldemort oli mainittu.

Painajaiset kantautuivat Harryn huoneesta öisin, kun Ginny makasi hereillä ajattelemassa hometta. Silloin hän uhmasi narisevaa käytävää ja meni viereen niin kuin ennen Kotikolossa.

Harry oli noussut tuolista ja katsoi Lunan kanssa hydrapurkkia.

"Minä otan ne mukaani yliopistolle huomenna."

Ginny ja Harry vilkaisivat toisiaan.

"Luna, nehän sanoivat siellä, että - "

"Luna menee", Harry keskeytti. "Minä olen puhunut Akatemialle, ja, no niin."

Yliopisto synkensi Lunan. Posket hehkuivat, mutta hän loi katseensa veteen ja hänen olemuksensa oli outo.

"Ei, ei, ei, menen vain kertomaan - "

Ginny suivaantui eikä viitsinyt jäädä kuuntelemaan. Hän paukutti ovia mennessään ja melkein kaipasi huutoa, mutta eteishalli oli hiljainen ja tyhjä. Andromeda oli manannut muotokuvan alas seinältä, ja Harry oli kiittänyt luojaa ettei ollut vielä valmis aurori, sillä silloin hän olisi joutunut pidättämään Andromedan.

"Ei mitään, mitä täällä ei olisi ennenkin kuultu", tämä oli todennut pyyhkiessään noet sauvastaan.

Ginny olisi kernaasti polttanut maalauksen roviolla, mutta kuvalla oli Siriuksen silmät, joten Harry paketoi sen ullakolle ja peitteli seitsenkertaisin taioin.

Talosta Ginny ei pitänyt, mutta hän viihtyi tarhassa, kuten Luna sitä kutsui. Sisäpihalle käytiin salista, ja puutarha oli pieni neliö, joka villiintyneenä kasvoi pajuja, iiriksiä, murattia ja ukonhattua. Piha oli tietenkin noiduttu, eikä naapuritaloista voitu nähdä, kun hän ryntäsi ulos ovet helisten ja meni istumaan kivipaadelle.

Pää kihisi kuin se olisi ollut täynnään käärmeitä, eikä vieläkään satanut. Tuuli ulisi kattojen yllä, ja Ginny harkitsi hakevansa luudan.

Hän havahtui kumisaappaiden litinään. Luna maleksi nurmen poikki ja kiipesi hänen viereensä, ja he kietoivat kädet toistensa ympärille sanomatta mitään. Kivi alkoi olla kylmä reisiä vasten, ja ilmassa tuntui maatuvan muratin löyhkää sekä vielä jotain. Luna siveli Ginnyä vakavana.

"Minä rakastelin Harryn kanssa yhtenä päivänä", hän kertoi.

"Piditkö sinä siitä?" Ginny kysyi suudellessaan Lunaa kerran, kaksi.

"Hmmm-m", Luna myönsi.

"Pitikö Harry siitä?"

"Kyllä, hän sanoi niin."

"Hyvä."

Hetken he keskittyivät, kunnes Luna riistäytyi irti.

"Menen huomenna vain kertomaan, että aion lähteä Mustallemerelle tai jollekin muulle merelle."

Luna oli sanonut sen. Ginny haukkasi ilmaa ja käärmeet siirtyivät päästä vatsaan, vaikka hän oli osannut odottaa.

"Tutkimaan?"

"Juu. Kirjoitan kirjan. Isäkin olisi toivonut niin", Luna sanoi paljaille polvilleen, ja Ginny laski katseensa omaan syliinsä.

"Hyvä", hän mutisi. "Akatemian vanhat kirjat eivät kuule kelpaakaan edes pyllyn pyyhkimiseen."

Luna alkoi nauraa hohottaa ja otti tukea, ja Ginny oli pudota kiveltä mutta Luna veti häntä hameesta. Tasapainoillessaan he arvelivat ääneen asioiden järjestyvän. Ginny pitäisi parempaa huolta sulhasestaan kuten Luna pyysi, ja he odottaisivat hänen paluutaan. Luna haistattaisi Akatemialle homeet, ja Ginny keskittyisi lentämiseen. Harryn työtä olisi pimeän pitäminen ullakolla, ja kaikki olisi melko hyvin.

Vielä he kuitenkin ehtivät odottaa sadetta Lunan kanssa kahden. Ginny pujotti kätensä paidanhelman alle ja ylemmäs ja antoi sormiensa imeä lämpöä. Luna hymisi suopeasti tihenevään tahtiin.

"Kätesi ovat kylmät kuin kalat", hän moitti.

[Renneto]

Hittolainen, toivottavasti et pahastu, mutta sain tästä outoja Muumi-viboja! En tarkoita pahaa, pidän muumeista hirveästi, niin kuin tästäkin, vaikka otsikko oli ällö. Mutta tunnelma ja kosketus asioihin, elämään, ilmiöihin, aikaan. En osaa selittää johtuiko väristys selkäpiissä ilmapuntarista, vapaudesta herkkyyteen, Lunasta, lempeästä äänestä läpi tarinan, asioista jotka jätettiin hieman hämärään, ullakolle vai kummituksesta vai mistä.

Tuli kuitenkin. Alussa luulin, että he olisivat lammen rannalla kosteikoilla ja murrosmailla mutta he olivatkin paljon lähempänä - vähän sama häkellyttävä tunnelma minulla oli koko tarinan ajan. Kun lamppu huojuu niin lukija alkaa - halusi tai ei, mutta kaikkihan haluavat - nähdä näkyjä, joissa muratit kasvavat pitkin vanhan talon seiniä. Pidin kovasti. :)

Pidin kovasti siitä, että nainen hohotti. Että kaikki olivat aikuisia luopumatta piirtämisestä tai hiprakoista.

Pidin kovasti siitä, että mukaan mahtui Hyde Park. Tarinoissasi joudun aina poterostani ilmapuntaroimaan mielikuvasuhdettani Iso-Britanniaan, velhomaailmaan, tieteeseen ja taikuuteen, mikä on lähes puhdistava kokemus. Nytkin jouduin miettimään, mitä biologista Ginny mietti miettiessään öisin hometta, sillä moiset itiöt eivät tunnu saarivaltiossa paljoa mietityttävän, ei lainkaan niin kuin täällä, ja niinhän lopussa haaveiltiin haistateltavan, miten lie sitten käynytkään, sillä lopetus on pehmeä sipaisu. Hauskankaunis onnistuma.

"Kääntääkö se siis ajan kulun?" kysyi Harry.

Sait tämän kuulostamaan uskottavalta Harryn suusta, mikä on huikea saavutus. Olen tottunut odottamaan häneltä vain "Ööh..."

Dialogista tykkäsin enemmänkin, erityisesti tästä tavasta heittää puhujaa:

Luna oli sanonut sen. Ginny haukkasi ilmaa ja käärmeet siirtyivät päästä vatsaan, vaikka hän oli osannut odottaa.

"Tutkimaan?"

Minulla on ikävä tapa listata kommentoidessani tekstejäsi, mutten osaa lähteä käärimään tätä toisestakaan suunnasta, kun sain itse haisteltua tuulta nimenomaan yksittäisten sanojen avulla. Käytit luontoa hyväksesi tarkoin, oli huumaavaa muistutella itselleen alkavasta ukonilmasta, joka unohtui lopussa kiven vallatessa alaa. Tässä on niin monenlaista elävää että pitäisi pohtia pidemmälti, mutta olenpa vallaton ja tulen kertomaan kaikki ensihehkutukset. :3

[Sisilja]

Kerrankin paristusmerkintä lunasti lupauksensa! Polyamoriaa eikä kolmiodraamaa, ilahduin kovin! Ja kieltämättä mielenkiintoisen ja sopivan kolmikon oletkin valinnut, sillä juuri Ginnyn, Lunan ja Harryn voisi kuvitella elävän kolmistaan. Tai Ginnystä en ole varma, äkkiseltään uskoisin hänen sortuvan mustasukkaisuuteen. Vaan kaikkihan siihen sortuvat joskus, joten. Hirveän hienoa hahmokuvausta joka tapauksessa. On Luna joka elää omassa maailmassaan mutta silti läsnä, Ginny johon on helpoin samaistua, joka on tämän tarinan kallio ja mukava tavallisuus ja silti piristävän temperamenttinen, sekä Harry jota vainoaa yhä hänen omat demoninsa. Hui, maalaus jolla on Siriuksen silmät (tuli vähän doriangraymainen olo) ja Voldemort josta ei pysty pääsemään irti, sääliksi käy.

Voi olla että värittelen omiani, mutta tuntuu, että Luna on kantava voima, joka pitää Ginnyn ja Harryn yhdessä ja joka on lähentänyt heitä. Se tuntuu jotenkin luonnolliselta, koska Luna on niin omanlaisensa. Tätä teoriaani tukee myös tuo Ginnyn hätäännys Lunan lähtöpäätökseen liittyen. "Miten meidän käy sitten kun sinä lähdet, älä lähde", vaikka Ginny tavallaan ymmärtääkin. Ehkä on vain vaikea irrottaa, kun kaikki on juuri nyt niin hyvin. Kaikki on niin vaivatonta ja lempeää, melkein unenomaista. Tämä (kaunis, oi niin kaunis!) kohta loi varsinkin sellaisen tunnelman:

"Minä rakastelin Harryn kanssa yhtenä päivänä", hän kertoi.

"Piditkö sinä siitä?" Ginny kysyi suudellessaan Lunaa kerran, kaksi.

"Hmmm-m", Luna myönsi.

"Pitikö Harry siitä?"

"Kyllä, hän sanoi niin."

"Hyvä."

Muutenkin dialogi oli hyvin onnistunutta ja hahmot kuulostivat ihanasti itseltään. Sellainen sykähdyttää joka kerta.

Olisin tahtonut lukea tätä ficciä vaikka kuinka pitkään, tässä oli paljon kaikkea ihanaa, värisyttäviä yksityiskohtia kuten Luna jolla ei ole liivejä tai upean elävästi kuvattu Kalmanhanaukio 12. Voi että kun ficci meni ja loppui jo. Et tahtoisi kirjoittaa lisää tästä versestä?

[Letizia]

Renneto: Muumit! :D Hahaa, en toki pahastu. Vähän pyöriteltyäni taidan ehkä jopa nähdä, mitä viboja tarkoitat. Otsikosta... saa toki olla mitä tahansa mieltä, eräältä kantilta se harmittaa minua, vaikka oli sille syynsä. :/ Oli tarkoitus olla vähän naivi.

Tapahtumapaikan avautuminen hitaasti oli tahallista, ja on tosi kiinnostavaa kuulla, miten se näyttäytyi. Mietin että saattoi olla turhankin hidasta kyllä. Itse en tietenkään voi mitenkään nähdä tätä "tuorein silmin", joten aivan ihanaa, että viitsit kommentoida vieläpä tuoreeltaan. :) En ole kovin yllättynyt siitä, että tässä pystyy/joutuu navigoimaan yksittäisten sanojen avulla, mutta siksi onkin kiva kuulla millaisia mielikuvia esim. lampun huojunta tuo.

"Kääntääkö se siis ajan kulun?" kysyi Harry.

Sait tämän kuulostamaan uskottavalta Harryn suusta, mikä on huikea saavutus. Olen tottunut odottamaan häneltä vain "Ööh..."

Ha! :D Joo, Harry on aika vaikea ja ärsyttävä kirjoittaa! Tämän oli tarkoitus olla Harryn melko yksioikoinen tulkinta Lunan selityksestä, joten hyvä jos se kuulosti uskottavalta ööh-miehelle.

Hihi, olen iloinen, jos tuokiokuvani saavat kurkistamaan poterosta toiseen. :) Se taitaa olla väliin terveellistä itse kenellekin. Kiitos!


Susimus: Kolmikko tavallaan on valinnut itse itsensä minun päässäni, mutta hahmot eivät minusta ole helpoimmasta päästä, ja mielettömän kiva kuulla, että hahmokuvaus tuntui toimivan. Kiitos kehuista! Monisuhteen arkirealismista en niin tiedä, mutta niin, mitä normaalia Ginny voi näiden seurassa odottaa...

Tällaista tarinaa voi toki väritellä moneen suuntaan, mutta - tosi mukava kuulla, että sieltä löytyy sävy Lunasta yhdistävänä voimana. Se ei ollut sattumaa. Olisin ehkä jopa halunnut kirjoittaa kolmikosta täysin ilman Ginny/Harry -suhdetta, mutta halusin kuitenkin ottaa myös kaanonin huomioon.

Voi että kun ficci meni ja loppui jo. Et tahtoisi kirjoittaa lisää tästä versestä?

Hih! Minulla on paha tapa viitata omiin fikkeihini ristiin rastiin (vaikka olen julkaistuista karsinut vähemmäksi), niin että ei kannattaisi ehkä yllyttää. x) Totta puhuen tästä versestä on laatikossani muutakin, mutta en ole varma, mitä niistä lopulta tulee. Ehkäpä kuitenkin jotain joskus.

Myönnetään, että oli myös kamalan kivaa kirjoittaa Kalmanhanaukio 12 tällaisessa roolissa, kun se on muista yhteyksistä niin tuttu paikka. x)


Kiitos hurjan paljon vielä molemmille!

[Varjuska]

Kommenttikampanja tässä iltaa : )

Minulla ei ole yhtään mitään käsitystä siitä, onko Ginny/Luna rareparitus, koska taidan loppujen lopuksi lukea ficcejä niin vähän, että kaikki mikä ei ole tai Sirius/Remus -paritusta tai canonia, on minulle rarea. Yritän tosin kovasti laajentaa kokemusalaani, mikä oli yksi syy sille, että nappasin juuri tämän ficin.

Polyamoria-paritus on kieltämättä mielenkiintoinen ratkaisu ja saat sen toimimaan ihanan hyvin ja näyttämään luonnolliselta tässä ficissä. Niin paljon kuin canon-parituksia jumaloinkin, Harry/Ginny on aina jäänyt minulle jotenkin etäiseksi paritukseksi. Tämä ficci tekee siitä mielenkiintoisen, joukosta erottuvan, kun kyseessä onkin kolmen kimppa. Ficissä on mukava tunnelma ja kuvailu toimii kivasti, henkilöhahmotkin ovat onnistuneita. Tykästyin erityisesti Lunan biologisiin tutkimuksiin. Tuntuu jotenkin loogiselta ja luonnolliselta, että tutkijaluontoinen ja utelias Luna olisi kiinnostunut myös jästibiologiasta. Vaikka Luna ei tässä ficissä olekaan se tavanomainen uneksuva ja hajamielinen itsensä, hän vaikuttaa aidon oloiselta.

Harry painostamassa molempia tyttöjä haluamaansa suuntaan elämässä, vai? Mielenkiintoista. Olet rakentanut näiden kolmen välille mielenkiintoisen suhteen. Lopussa Lunan ja Ginnyn keskinäinen kiintymys tulee ihanasti esille ja lopetusrepliikki on mielestäni hieman epälunamainen, mutta tämän ficin Lunalle se sopii loistavasti.

Kohta, jossa puhutaan muotokuvasta ja Andromedasta, jäi jokseenkin irralliseksi tässä ficissä, en oikein ymmärrä sen merkitystä. Viittaatko siis Siriuksen äitiä esittävään tauluun? Lisäksi tämä lause jäi häiritsemään tönkköydellään:

Harry nosti katseensa lehdestä kuullessaan kuolemattoman.

Jos tässä esimerkiksi lukisi Harry nosti katseensa lehdestä kuullessaan sanan "kuolematon", kävisi paremmin ilmi, että viitataan juuri Ginnyn edelliseen repliikkiin.

Summa summarum. Tykkäsin lukemastani ja erityisesti tuo polyamoria-asetelma jää varmaan mieleeni asustelemaan ja ehkä inspiroidun siitä itsekin jonain päivänä. Ficin paritus on niin kiehtova, että oikeastaan toivoisin sinun kirjoittavan lisää tästä samasta asetelmasta.

Kiitän tästä.

- V

[Letizia]

Varjuska: Hii, onpa imartelevaa kuulla että canonisti on tykännyt tällaisesta tekstistä, jossa ei ehkä ihan noudateta Rowlingin luonnonlakien henkeä, muutenkaan kuin paritusten suhteen! Pyrin saamaan tilanteesta luonnollisen, vaikka hyppäsinkin vähän erikoiseen skenaarioon kuin lampeen, joten mukavaa jos se tuntui onnistuvan.

Taisin joissain kohden huolehtia ns. tyyliseikoista (?) enemmän kuin selkeydestä, kuolematon ilman lainausmerkkejä oli kyllä tahallinen samoin kuin minimaaliset viittaukset puhujasta, mutta ehkäpä eivät kaikistellen niin hyvä päätös, vaikka kieltämättä vieläkin olisin ensiksimainittua haluton tekemään toisin. :3

Myönnän kyllä, että 700 sanaa ei ehkä ollut ihan tarpeeksi nivomaan kaikkea yhteen ja että Andromeda oli irrallinen. Muotokuvan oli tarkoitus muun muassa kirkastaa tapahtumapaikkaa, ja alun perin siinä lukikin, että Andromeda oli manannut Walburgan muotokuvan alas seinältä, mutta mutta - viattomasti luulin sen olevan selvää muutenkin. Voih! :D Harmi jos se sen sijaan hämärsi.

Oli tosi kiva kuulla miten tämän fikin Luna näyttäytyi lukijalle. Ja "Harry ja molemmat tytöt" - tässä pystynee tosiaan vaihtamaan näkökulmaa sen mukaan, kenet kolmikosta nostaa keskelle. :)

Kiitos paljon huomioistasi, palautteesta sekä kehuista!

[Odo]

Mielenkiintoista lukea kolmen hahmon parituksesta, jossa kaikki elävät kuitenkin sovussa keskenään. Yleensä x/x/x-parituksella olevat ficit ovat kolmenkimppaa tai jotain pettämisficcejä, mutta tässä olit laittanut heidän elämään (mikä se sana on) rinnakkain kolmistaan hyväksytyssä kolmenparisuhteessa. Ehkä ensimmäinen tämän tyypin ficci, joka oli mielenkiintoinen lähestysmitapa.

Ficin parhaita puolia oli ehdottomasti dialogi, jossa olit onnistunut erinomaisesti. Välillä kuitenkin piti miettiä hetken, kuka sanoi ja mitä sanoi, kun loppuun olisi voinut laittaa lyhyesti esim. "Ei, ei, ei, menen vain kertomaan - ", Luna sanoi. Niin ei olisi tarvinnut miettiä sitä, kuka sanoi, vaikka se sitten selvisikin viimeistään vähän myöhemmin, kun hetken mietti muiden sanomisia. Mutta muuten dialogit sopivat todella hyvin hahmoille. Ginnyn kiukkuaminen kuitenkin hieman ihmetetti, enkä oikein ymmärtänyt, mikä sitä sitten loppujen lopuksi niin paljon kiukutti, että Luna menisi yliopistolle. Sitten vielä se, miksi Luna oli outo yliopiston takia. Dialogin rinnalla olisi voinut olla hieman enemmän tekstiä, joka kertoisi vähän asioista. Loppua kohden mennessä, kun Luna ja Ginny menivät tarhaan oli tekstiä dialogin ympärillä enemmän ja kuvailu tarkempaa, joten tykkäsin lopusta enemmän kuin alusta. Myös Lunan hekottaminen sopi Lunalle. Tykkäsin myös, miten muitakin hahmoja oli otettu mukaan kuvioon, Andromeda, Ron ja Hermione jopa Voldemort olivat läsnä heidän arjessaan ja heidän tuominen pienissä yksityiskohdissa mukaan oli minusta ihan hyvä keksintö. Ei liikaa muita, mutta he kuitenkin olivat läsnä ja osana heidän arjessaan.

Kaikinpuolin siis tykkäsin tekstistä ja se oli sujuvaa luettavaa, vaikka omalle kohdalleni olisinkin enemmän sitä kuvailua halunnut. Muutaman hassun kohdan huomasin:

Andromeda oli manannut muotokuvan alas seinältä, ja Harry oli kiittänyt luojaa ettei ollut vielä valmis aurori, sillä silloin hän olisi joutunut pidättämään Andromedan.

Vaikka kaikille luultavasti onkin tuttu Walburgan muotokuva olisin ehkä toivonut silti tarkennusta siitä, että kyseessä nimenomaan oli Walburgan muotokuva.

Silloin hän uhmasi narisevaa käytävää ja meni viereen niin kuin ennen Kotikolossa.

Minkä viereen? Lunan? Harryn, koska tämä näki painajaisia? Jäi hieman epäselväksi, että kumman vieressä sitten Ginny yleensä nukkui ja painajaisten esiintyessä meni minne uhmaten narisevaa käytävää.

Kuitenkin kaikinpuolin mielenkiintoinen ficci kivoilla hahmoilla ja erityisplussat tosiaan Lunasta. Myös merelle lähteminen sai ajattelemaan kolmikon jatkoa canonin kannalta, että löytäisikö Luna sitten Rolfin ja menisi tämän kanssa naimisiin unohtaen elämän kolmestaan. Ehkä myös Ginny tuli noina kuukausina/vuosina raskaaksi, kun Luna oli poissa, eikä kolmikko saanutkaan jatkoa tarinalleen, vaikka Harryn ja Ginnyn piti odottaa. Loppujen lopuksi tämä ei siis ollut niin kovin kaukaa haettu kolmikko, koska Lunalla ja Harrylla kuitenkin oli omat läheisyytensä sarjassa, kuten myös Ginnyn ja Lunan välinen ystävyyskin. Kolmenhenkilön rakkaus on ehkä kaukana Row'n maailmasta, mutta pointti oli se, ettei asetelma nyt täysin mahdottomalta kuulosta ja sieltä löyti rinnastuksen myös mahdollisesti canoniin. Tai no kyseessä on oma tulkintani, mutta sellainen fiilis mulle jäi heidän tulevaisuudestaan. Kiitokset siis tästä.

[Letizia]

Odoshi: Suuret kiitokset tarkasta kommentistasi! Mukava kuulla, että asetelma on herättänyt kiinnostusta eikä kuulosta ihan kummalliseltakaan. En lähtenyt kirjoittamaan tätä siltä pohjalta että "haluan kirjoittaa polyamorisesta suhteesta", vaan idea kehittyi aikani näitä hahmoja pyöriteltyäni, joten olen tosi iloinen jos hahmot toimivat huolimatta siitä, että pelkään vähän selittelyä -

Välillä kuitenkin piti miettiä hetken, kuka sanoi ja mitä sanoi --- vaikka se sitten selvisikin viimeistään vähän myöhemmin, kun hetken mietti muiden sanomisia.

Kieltämättä 'viimeistään vähän myöhemmin' -ilmaisutapa taitaa olla tämän kompastuskivi, kun sitä käytetään liikaa. Tiesin että tässä oli riskinsä, mutta jääräpäisesti jätin puhujat mainitsematta erikseen aina kuin suinkin mahdollista ja mahdollisesti muulloinkin, eh. Mutta on hurjan mukava kuulla, että dialogista on tästä vaivasta huolimatta tykätty, etenkin kun en pidä itseäni erityisemmin dialoginkirjoittajana.

Nukkumisjärjestelyjä en oikeastaan halunnut selittää pohjamutia myöten, mutta Walburga tosiaan niin ääh joo. Kai sen olisi voinut sanoa ääneen kun tosiaan viime hetkellä editoin nimen pois. :D

Oli myös tosi kiinnostavaa lukea tulkintojasi ja fiiliksiä tulevaisuudesta, kiitos niistä! Välttämättä eivät ollenkaan kaukaahaettuja, ei sillä että niitä ylipäänsä pitäisi peilata omiini. :)

[Letizia]

Vanilla M.: Olipa ihana yllätys huomata täällä kommentti, kiitos paljon! Olen muuten samaa mieltä siitä, että Lunasta lukee mielellään melkein kenen tahansa kanssa, vaikka Ginny onkin minulle erityisesti mieleen. :> Höm, kaikkea Lunan sanomaa ei kannata ottaa ihan kirjaimellisesti. Tiettyjen polttiaiseläinten (mm. Hydra) ns. biologinen kuolemattomuus on käsittääkseni osin kiistanalainen aihe. En ole biologi vaikka aihe kiinnostaakin, peittelen tässä omaa vaillinnaista tietämystäni sälyttämällä syytä Lunan niskoille. :3

Olihan tähän kieltämättä muutenkin vatkattu ilmaa ja tulkinnanvaraisuutta. Osa ihan tarkoituksella ja osa vähemmän tarkoituksellisesti, krhm. En halunnut selittää kaikkea ja mielelläni kuulen erilaisia tulkintoja kolmikon tasapainosta, mutta jotain jätin kertomatta lähinnä viitsimättömyyttäni, kun en löytänyt itseäni miellyttävää tapaa tuoda ilmi... Harry saattoi tosiaan jäädä etäiseksi joo. Hän on minullekin aika vaikea hahmo lähestyä ja kirjoittaa. Sankarin viitta painaa?

Mukava kuulla että tunnelma toimi ja ihanaa että pidit. Kiitos vielä!

[Ales]

Kommenttikamppanjasta iltapäiviä!

Hmm... Teksti oli mielestäni hieman vaikeasti ymmärrettävää ja jätti paljon lukijan varaan. Pidin siitä. Tarinassa oli todella hyviä kuvailuja. Hahmoista onnistunein oli Luna. Harry jäi minullekkin hieman etäiseksi hahmoksi, tavallaan ylimääräiseksi kolmanneksi pyöräksi. Mielestäni Ginny oli yllättävän kylmä Harrya kohtaan, ja se jäi hieman häiritsemään.

Kuten tuolla aikaisemmissakin kommenteissa on sanottu, olisin kaivannut osaan dialogeista kertojaa;

...loppuun olisi voinut laittaa lyhyesti esim. "Ei, ei, ei, menen vain kertomaan - ", Luna sanoi.

sillä se helpottaa lukemista heti enemmän.

Tälläisiin tarinoihin en ole kovin usein törmännyt, eli tämä oli omaperäinen, isoa plussaa siitä.

Kiitoksia tästä, Ales poistuu~

[Letizia]

Kiitos kommentistasi, Ales. Mukava kuulla että kuvailut olivat onnistuneita, mutta ehkä niitä oli sitten liian vähän, jos osa hahmoista jäi etäiseksi. Taitaa tässä näkyä hieman harmillisesti ehkä se, että kirjoittajalla on Ginnyä ja Lunaa kohtaan lämpimämmät tunteet vaikka Harrykin piti saada mukaan...

Puhujan mainitsematta jättämisestä tosiaan tuli sanomista ennenkin ja varmaan ihan aiheesta. Kiva kuitenkin, jos tulkinnanvaraisuus muussa kohden toimi. :) Mukavaa että luit ja kommentoit, kiitos!

[Beelsebutt]

Vau. Tämmöiset tekstit vetävät aina sanattomaksi, mutta jos silti jotain yrittäisin.

Sano minua stereotyyppaajaksi, mutta kyllä tämä kalateema minusta femmeltä haiskahti ja muutenkin luomasi mielikuvat kyllä viistivät metaforia varsinkin, kun ajattelijana oli Ginny ja kohteena käytännössä Luna. Tyttöjen välisestä ystävyydestä huolimatta (hyipois tuommoiset huolimattomat huolimatta-sanat!!! O.o) välisen ystävyyden lisäksi tykkäsin kuitenkin siitä, että kolmio tuntui toimivan hyvin keskenään, vaikkakin Harryn puoli jäi varsin vajaaksi. Mutta vajaa taitaa Harrykin olla, joten se siitä. Tietyllä tavalla tyttöjen välit toisiaan kohtaan kuitenkin tuntuivat ehkä lämpimämmiltäkin kuin Harrya kohtaan, kummallakaan. Ehkä Harry on vain kulissi konservatiivisessa velhoyhteiskunnassa, silloin tällöin kätevä käyttää? Mutta kuitenkin kolmion kaikki sivut toimivat, vaikka vedättikin ehkä kahteen suuntaan. Toimivat silti! Ja jotenkin mä sain väännettyä sinne omassa päässäni Harry/Roniakin, miksei Harry/Hermione/Roniakin!

Tykkäsin siitä, kuinka ei puhuttu kaikkea ääneen. Ajateltiin paljon, vilkuiltiin ja sitten jo pyyhällettiin ulos ovet paukkuen. Eihän sitä aina muutenkaan sanota heti tai milloinkaan, painutaan vain niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja kiehutaan kaikessa rauhassa. Ginnyn kiehuminen taisi kyllä viiletä nopeasti, kun sormetkin ehtivät kylmetä

Musta tuntuu, että Ginny tulee erityisesti kaipaamaan Lunaa. Ehkä puoliksi odotin, että Ginny lähtisi mukaan, mutta ehkä se olisi ollut hahmon vastaista. Eihän siellä merellä voisi kunnolla lentääkään.


Kiitos!

[Letizia]

Kiitos paljon kommentistasi, Beelsebutt! Mukava saada tähänkin vielä palautetta. Huh kun tässä on tekstiä vähän nyt kun minäkään en ehkä muista ihan kaikkea mitä Ginnyn päässä on saattanut sanottujen sanojen lisäksi liikkua, tai mitä vaihtoehtoisia sanoja mulla oli mielessä, mutta jotenkin tykkään ajatuksesta, että herätti mielikuvia vilkuilusta. Kiitos. :>

Kieltämättä joo kala taisi haiskahtaa (ja ainakin osa monimielisyyksistä oli tahallisia), mutta enhän väittänytkään kolmion olevan tasasivuinen. ;> Toivottavasti Harri ei nyt ihan vajaa ole, mutta joo, sai pienemmän siivun huomiota niin kirjoittajalta kuin Lunalta ja Ginnyltäkin.

Ja jotenkin mä sain väännettyä sinne omassa päässäni Harry/Roniakin, miksei Harry/Hermione/Roniakin! ;D

Hahah! No kyllähän sitä riittävän paksuilla linsseillä näkee hyvin. :D

[Arctic Heath]

Vau.

Onpa hyvä ficci vaihteeksi. Teksti oli mielenkiintoinen ja oli mukavaa lukea sitä. Aivan pieniä mahdollisia kieliopin virheitä huomasin, mutta enpä jaksa niistä nipottaa. Minusta tuntuu että edellisetkin ovat kehuneet tätä jo niin paljon, etten minä osaa oikein lisätä mitään uutta tähän kommenttiin. 

Lopetus on mielestäni hyvä. Vuoropuhelut olivat myös mielenkiintoisia. Niinpä oli kyllä koko tarinakin Luna muistutti paljon ihanaa itseään ja Ginnykin oli tulinen luonne, eli melko lailla itsensä Myös oli mukava nähdä, että minkälaiset uravalinnat heille sodan jälkeen kehkeytyvät.

Kiitos tästä ficistä, oli mukavaa vaihtelua ja piristystä arkeen
// Huomasin tässä jälkeenpäin, että minä "nipottaja" olin tietenkin itse heti kommentin alkuun tehnyt kirjoitusvirheen :,D

[Letizia]

Kiitoksia, Wolf Script! Mukava kuulla, että luit ja pidit. Kiinnostavaa muuten, että joiltain olen kuullut Lunan olevan tässä hieman erilainen kuin kirjoissa, mutta ehkä on kyse siitä millaisia piirteitä itse kukin hänessä pitää hallitsevina tai minkä ominaisuuksien kautta hahmoa tulkitsee.

Mä itseasiassa olen kieliopin suhteen varsin nipo, mutta olen yrittänyt opetella ottamaan sen suhteen enemmän vapauksia, ja siksi tästäkin saattaa löytyä tahallista piittaamattomuutta. ;> Ei sillä etteikö voisi toki löytyä tahattomia lipsahduksia.


ps. Beelsebutt, asiallinen tarkennus, mutta en toki lukenut sitä mitenkään sillä tavalla "huolimatta". : )