Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: S
Yhteenveto: Kaikesta ikävästä huolimatta, oli kesässäkin omat mukavat hetkensä.
A/N: Osallistuu haasteeseen
Vuodenaika-haaste vol. 2 (kesä) ja on täysin itsenäistä jatkoa tarinoille
Kuppi teetä (S) sekä
Sitruunaperhosia (S)
Rantahiekkaa ja valoöitäMaria oli valinnut paikan ja laittanut viltin rantahietikolle samalla, kun hän oli mennyt uimaan. He olivat hänen vanhempiensa luona vierailulla ja hän oli päättänyt tuoda Marian katsomaan rantaa. Maria oli heti alkuunsa sanonut, ettei aikoisi uida, sillä vesi olisi varmasti kylmää. Hänen noustessa vedestä Maria heitti hänelle pyyhkeen, jonka hän kietoi ympärilleen ennen kuin istuutui tytön viereen. He olivat yhdessä pakanneet mukaansa rantaeväät ja alkoivat nyt niitä syömään rannan hiljaisuudessa. Hänen äitinsä oli sanonut, ettei yöllä kannattaisi rannalle lähteä, mutta ei ollut kumminkaan kieltänyt. Yöllä ei sentään ollut kammottavan valoisaa, kuten päivisin. Eikä Mariakaan täysin ymmärtänyt, miksi hän inhosi valoa. Valo sattui, paremman termin puuttuessa, hänen silmiisä. Jopa kesäöiden valomäärä tuntui ikävältä.
Hän asettui makuulleen viltille ja sulki silmänsä. Lintujen laulut sekoittuivat toisiinsa, kun hän jäi kuuntelemaan. Senkin hän kuuli, kuinka Maria nousi viltiltä ja siirtyi vesirajalle kävelemään. Hän taivutti nilkkojaan niin, että jalkapohjat koskettivat hiekkaa. Marian mukaan hiekka oli yhä hieman lämmintä päivän auringonpaisteen jäljiltä, siihen arvioon hänen oli tyytyminen. Hän tosin olisi luultavasti uskonut, vaikka Maria olisi sanonut ulkona olevan toppatakki keli keskellä kesää. Kaikki muuthan tiesivät aina kaiken paremmin kuin hän. Kaikesta ikävästä huolimatta, oli kesässäkin omat mukavat hetkensä.
