Kirjoittaja: Neaemilia
Ikäraja: S
Tiivistelmä: Remus voisi lentää tuhkana tähdistöön ja ottaa vaikka Siriuksen mukaan käymään Siriuksessa.
A/N: Tajunnanvirtaa. Perustuu löyhästi omiin kokemuksiini rauhoittavien yliannostuksesta
Mitään ei tapahduHän juoksee minkä jaloistaan pääsee. Aivan turhaan pysähtyy ja katsoo tuhon tuloa. Se ei ole maailmanloppu. Se on vain Remuksen loppu. Tuntee kivun luissaan ja käpertyy kasaan. Silmät kiinni ja rystyset valkoisina puristaa rannetta. Kipu voi pitää kasassa, vaikka se kärventääkin pala palalta, kunnes jäljellä on vain tuhkat. Säälittävät tuhkat, jotka leviävät tuulessa ja katoavat. Katoaa kuin tuhka tuuleen. Kipu vain jää jäljelle, mutta ei mitään tarpeeksi inhimillistä estääkseen mielen turmeltumista.
"Kuutamo. Oletko kunnossa?"
Siriuksen ääni tuntuu jäävän tajunnan ulkopuolelle. Joku yrittää irrottaa kynsiä ranteesta. Mutta kun susi huutaa. Ei, susi ei huuda. Se karjuu vapautta ja vaatii sitä kivulla. Estää kipua muuttumasta tuhkaksi ja Remus pitää ajatuksensa muualla. Miksi Mustat nimeävät lapsensa tähdistön ja galaksien mukaan? Sirius, Andromeda, Regulus, Cygnus, Orion. Avaruus kaatuu niskaan ja he nimeävät maailmanlopun nimeen lapsensa! Joku ravistelee häntä, mutta Remus ei halua. Hän ei halua herätä. Hän haluaa jäädä tuhkaksi joka katoaa tuulessa, vaikka jäisikin kivun alaiseksi. Remus voisi lentää tuhkana tähdistöön ja ottaa vaikka Siriuksen mukaan käymään Siriuksessa. Typerää ja mahdotonta. Muut ovat jumissa maan päällä ja Remus olettaa suden liitelevän taivaalla.
"En tiedä mikä hänen on." Mikä hänen on. Ei hänen ole yhtään mikään. Miksi kipu pitäisi tuntea ennen kuin se ajatellaan toteutettavaksi. Tämä on kipua, mutta sitä ei tunne. Remus ei osaa sanoa, miten se on mahdollista. Ihan kuin se häntä edes kiinnostaisi. Valo sattuu silmiin. Remus luovuttaa ja räpyttelee silmiään sokaistuneena. Hitaasti ote irtoaa ranteesta, johon muodostunut neljä mustelmaa ja jännevamma.
"Lupin? Oletko sinä kunnossa?" Ääni kuulostaa kaukaiselta, eikä taivas ja maa halua asettua paikoilleen. Hän yrittää hahmottaa edessään olevia hahmoja, mutta ne tuntuvat sekoittuvan toisiinsa. Remus ei uskalla nousta, sillä ei osaa sanoa missä on horisontti. Ainut josta hän on varma on punaiset hiukset hänen edessään. Käsi nousee ja yrittää tavoittaa jotakin, mutta mitään ei tapahdu. Järki kulkee nopeammin, mutta se on vain ahdistavaa kun ruumis ei tottele. Joku tarttuu käsivarteen ja joku toiseen. Remus nousee seisomaan, mutta hänestä pidetään jostain syystä kiinni.
"Yrittikö hän itsemurhaa?" Ja pah! Jos Remus yrittäisi itsemurhaa hän onnistuisi siinä. Olo on kuin huumatulla. Hän menee askeleen eteenpäin ja katselee värejä, jotka leijuvat tuulessa tuhkat ympärillään ja ovat kauniita. Kun niitä yrittää koskettaa se jäävät leikkimään sormien ympärille. Remus hymyilee hetken, mutta joku voima yrittää saada häntä värien luota pois. Miten se uskaltaa! Hän yrittää pyristellä ja voima hiljenee, mutta ei päästä irti. Remus ei tiedä kantaako hänen äänensä, mutta värit itkevät ja ikävöivät eikä Remus voi olla lohduttamatta niitä. "Minä tiedän", hän sanoo ja antaa värien mennä matkoihinsa. Ei se kuitenkaan ole totta. Mitään ei todellisuudessa tapahdu.