Nimi: Me, joilla ei ole kiire
Kirjoittaja: Onkonälkä
Paritus: Luna/Lee
Ikäraja: S
Tyylilaji: Romance
Haasteet: Shuffle IV, Kerää kaikki hahmot (Lee)
Me, joilla ei ole kiireKävelen ihmisvilinässä, pujottelen vastaantulijoita, joilla kaikilla on kiire töihin tai muihin tärkeisiin paikkoihin. Minä haluan vain aamukahvini siitä kahvilasta, jonka lattia narisee. Minulla ei ole kiire minnekään. Tuuli huojuttaa puiden latvoja, tämä olisi hyvä työpäivä. Päädyin huispausselostajaksi sodan jälkeen. Ei aivan sitä, mitä olisin halunnut, mutta siinä olen hyvä, ja siitä minulla on kokemusta, ja loppujen lopuksi pidän siitä.
Maksan kahvini pienillä kolikoilla ja kassaneiti tuhahtaa niitä laskiessaan. Täälläkin kaikilla on kiire, paitsi tutuilla kasvoilla, jotka näen kiireettöminä usein. Istut yksin nurkkapöydässä, edessäsi on päivän profeetta, väärin päin, miten muutenkaan. Se on tapaistasi.
(Zen Café - Ihminen)Jo muutaman kerran olen istunut pöytään, etkä enää edes hätkähdä nähdessäsi minut, vaan lasket lehtesi. Sydämeni hypähtää hieman, ja päähäni ilmestyy mielikuva sinusta vaaleissa lakanoissa, vastaheränneenä, valoisana kesäaamuna, jonka valo paistaa raitoina sälekaihdinten välistä, ja vaaleanpunaisista ruusuista yöpöydällä.
Havahdun ajatuksistani, ja keskustelemme taas hetken, kunnes nouset. Tiedän sinun menevän töihin kadun päähän. Pieni velhoapteekki, jonka mintuntuoksu on tarttunut sinuunkin, tai toisin päin. Vielä poistuttuasikin olet mielessäni pitkälle iltapäivään, ja myönnän itselleni, ehkä minä olen ihastunut. Ainakin pidän sinusta kovasti.
(Seal - Kiss From A Rose)Tänäkin aamuna nousen lähteäkseni siihen kahvilaan ja ensimmäistä kertaa huomaan toivovani näkemistäsi. On jälleen tuulinen päivä, joten joudun vetämään takkini vetoketjua tiukemmin kiinni, ennen kuin saavutan tutun kahvilan kylmän ovenkahvan. Kierrän tarkoituksella hieman rehevöityneen puiston kautta, ja katkaisen nuoren vaalean ruusun pensaasta portin lähellä, ja kylmissäni jatkan muutaman kadunmitan päämäärääni. Ilokseni näen vaaleat hiuksesi jo kaukaa nurkkapöydän ikkunasta. Olet jättänyt lehtesi kotiin, aivan kuin odottaisit minua, ja toivon sen olevan syysi. Jalkani kiihdyttävät tahtia, lähes vahingossa ja meinaan kompastua kengännauhaani. Punaisena maksan kahvini ja istun pöytään, asettaen kukan eteesi, ja saan kiitokseksi onnellisen hymyn, jollaista en ole nähnyt koskaan aiemmin.
(Scorpions - Wind of Change)____________________
Kun kuolee tulikärpänen, S, Epäsuoraa jatkoa!