Ficin nimi: Ilta illan jälkeen
Kirjoittaja: sharony
Tyylilaji/Genre: angst, draama
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Hermione
Yhteenveto: Kaikkihan me tiedämme, millaista Harrylla oli kasvaa jästien parissa, mutta millaista Hermionen elämä oli ennen Tylypahkaa?
Haasteet: inspiroidu musiikista-haaste ja kappaleena Juha Tapion Onnen tähdet
Vastuunvapaus: Hahmot eivät ole minun, enkä saa tästä korvauksia.
A/N: Ficci on ollut pöytälaatikossa keskeneräisenä useamman kuukauden, mutta ei tämä oikein näytä tästä kummenevan. Joten olkaa siis hyvät, laitan julki tällaisenaan.
Hermione oli 10-vuotias ja istui yhä kirjastossa, vaikka ilta oli jo hämärtynyt. Hänen tukkansa oli kampaamattomassa pörrössä ja hän istui kumartuneena lukemansa paksun kirjan puoleen. Kirjastovirkailija kiersi hyllyjen välissä ja pysähtyi Hermionen viereen. Tyttö oli tuttu näky kirjastossa ja useimpina päivinä hän viipyi sulkemisaikaan, niin tänäänkin.
“Suljemme kohta. Eikö olisi aika mennä kotiin?” Hermione nosti katseensa kirjasta pettyneenä.
“En huomannut ajan kulua, anteeksi.” Vastahakoisesti Hermione työnsi kirjan laukkuunsa ja hymyili vielä kerran naiselle, joka oli jäänyt odottamaan.
Lämmin kevätilma tulvahti vastaan, kun Hermione astui ulos kirjaston ovesta. "Mitä sitten", hän jäi pohtimaan ja mateli hitaasti eteenpäin. Kotimatkalla hän poikkesi vielä kauppaan, mutta tiesi, ettei voisi jäädä sinnekään kovin pitkäksi aikaa. Hän kiersi korttelin kolmesti ennen kuin näytti tekevän päätöksensä ja kääntyi erään talon pihaan. Hidastuvin askelin hän käveli ovelle, kaivoi taskustaan avaimen ja pujahti sisään.
Asunnossa oli valot päällä, mutta hiljaista. Hermione odotti hetken eteisessä, mutta mitään ei tapahtunut. Hän kurkisti tyhjään olohuoneeseen ja kiersi muutkin huoneet ennen kuin oli vakuuttunut siitä, että oli yksin kotona. Hän vaelsi takaisin keittiöön, avasi jääkaapin oven ja tuijotti sitä hetken nälkäisenä. Jääkaapissa oli olutta ja paketti margariinia. Hän työnsi jääkaapin oven jälleen kiinni ja pohti hetken. Lopulta hän löysi yhdestä kaapista leipää, voiteli sen, otti lasillisen vettä ja istuutui pöydän ääreen syömään.
Hermione söi hitaasti, kuvitellen mielessään syövänsä makkaravoileipää. Tai juustovoileipää. Tai makaronilaatikkoa. Tai pihviä ja perunamuusia! Jäätelöä! Ranskalaisia ja hampurilaista! Hän siivosi jälkensä leivän loputtua ja meni omaan huoneeseensa ja sulki oven huolellisesti perässään.
Herätessään hänestä tuntui, että oli juuri nukahtanut. Eteisestä kuului ääniä. Niinpä tietenkin. Äiti itki, isän ääntä ei kuulunut. Sellainen ilta tänään, Hermione ajatteli uupuneesti.
------------
“Näytät väsyneeltä, Hermione,” opettaja Morgan huomautti aamulla. Hermione tunsi väsymyksen kaikesta huolimatta painavan silmäluomiaan, ja taisteli tunnetta vastaan.
“Ei se mitään ole, opettaja. En vain saanut illalla unta, vaan luin kirjaa.”
“Pitäisiköhän minun soittaa vanhemmillesi?” opettaja pohti huolissaan, saaden myös Hermionen huolestumaan.
“Ei toki, ei kannata. He huolehtivat kyllä iltaisin, että maltan lähteä ajoissa nukkumaan. Ei ole mitään hätää.”
“Oletko varma, Hermione? Olet viime aikoina vaikuttanut väsyneemmältä kuin aiemmin?” Ja nälkäisemmältä, opettaja Morgan täydensi mielessään.
“Olen, olen minä varma,” Hermione vakuutti ponnekkaasti.
“Hyvä on sitten,” opettaja myöntyi ja palasi omalle paikalleen.
Hermione oli ehdottomasti hänen suosikkioppilaitaan. Tyttö oli aina niin tunnollinen, teki läksynsä huolellisesti, etsi oma-aloitteisesti lisätietoja, ei häiriköinyt tunneilla… mutta jotain oli pielessä. Ehkä se oli se, että tyttö oli erityisesti viikonloppujen jälkeen kovin väsynyt, ehkä se kuinka nälkäiseltä tämä vaikutti ja kuinka onnettomat tämän eväät olivat. Tai ehkä se, kuinka onnelliselta tyttö näytti muutamasta ystävällisestä sanasta. Oli harmillista, ettei tytön tuntunut olevan helppoa ystävystyä. Kaikki ei ollut kunnossa, mutta opettaja Morgan, joka oli nuori ja ollut vasta muutaman vuoden työssä, ei tiennyt miten puuttua siihen. Hermione selvästikään ei halunnut, että hän olisi yhteydessä tämän vanhempiin asiasta, mutta Morgan ei tiennyt kuinka muutenkaan voisi toimia.
Opettaja Morgan toivoi Hermionesta suuria. Tällä tiedonhalulla, älykkyydellä ja motivaatiolla, hänestä tulisi vielä jotain merkittävää. Nuori opettaja toivoi kovasti saavansa opastaa Hermionea eteenpäin. Tosin ensi syksynä Hermione siirtyisi toiseen kouluun, eikä opettaja tiennyt, minne Hermione oli menossa. Tyttö ansaitsisi laadukkaan opetuksen, jossa hänen lahjansa eivät menisi hukkaan. Toivottavasti hänen vanhempansa järjestäisivät sen hänelle.