Fandom: Fullmetal Alchemist
Vastuunvapaus: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja alkuperäisen tarinan.
En saa kirjoittamisesta taloudellista hyötä ja kaikki FMA:sta kuuluu Arakawalle.
Otsikko: Petturi
Ikäraja: K-11 (saattaa olla yläkanttiin)
Varoitukset: Kuvailuja sodasta ja sen uhreista.
Genre: Synkähkö draama
Paritus: Roy Mustang/Zolf J. Kimbly
Yhteenveto: Zolf J. Kimbly on tuomittu kuolemaan upseerien murhasta.
A/N: Blokki vihdoin selätetty! Tarvitseeko tässä enää muuta sanoa kuin että olen iloinen.
Osallistuu haasteisiin: Spurttiraapale (maanantai) sanalla petturi, Ficlet300: "Tunteettomuus", Ficletpakka
PETTURI
Ficlet300 - Tunteettomuus
Roy tuijotti upseerien ruumiita. Sotatantereella ei ollut erikoista nähdä kuolleita, mutta tällä kertaa Roy tunsi kuinka niskakarvat nousivat pystyyn. Häntä puistatti. Kaiken tämän jälkeen, kun hän oli kuvitellut, että ehkä se oli vain puhetta. Zolf ei ollutkaan vain puhunut. Hän oli tullut hulluksi voimistaan ja mahdistaan.
Roy tiesi, että kaikki oli ohi. Räjäytetty taivaan tuuliin.
Petturi. Sana kaikui Royn mielessä. He olivat olleet kumppaneita, ainakin jollain kieroutuneella tavalla. Heillä molemmilla oli ollut voimaa, jota alkemia antoi. Heidän tulevaisuutensa oli usvan peitossa, eikä sen hetkisessä maailmassa ollut mitään mistä olisi saattanut pitää kiinni.
Zolf oli vahva, henkisesti. Roykin näytti vahvalta, mutta kaiken kauhun keskellä hänkin tärisi pelosta. Hän saattoi hukuttaa maan liekkimereen, mutta se ei tuonut samanlaista turvaa kuin ihminen, joka seisoi vakaana hänen rinnallaan.
Pettettynä ja vihaisena Roy tunsi maailmansa murtuvan. Hänen mielessään menneisyys palautui pala palalta tilkkutäkiksi täynnä katkeria ja suloisia muistoja. Todellisuus ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa suloinen, ehkä katkeran suloinen, mutta ei sellainen, jota monet odottivat sodan päätyttyä. Maes oli kertonut vain hetki sitten rakastuneensa kauniiseen naiseen, jonka luokse aikoi palata sodan jälkeen. Roy ei ollut ajatellut asioita niin pitkälle, mutta nyt kun asiat kuroutuivat yhteen hänen mielessään niin ehkä hän oli ajatellut tulevaisuutta ilman sotaa.
Zolf ei ollut sellainen, joka haluaisi tulla rakastetuksi tai rakastaisi. Zolf oli sellainen, joka tahtoi omistaa. Roylle se oli sopinut. Hän halusi olla Zolfin omaisuutta, koska tiesi miehen pitävän hänet jaloillaan - tavalla tai toisella. Nyt kaikki oli kuitenkin menetetty.
"Se hullu tuomitaan kuolemaan", Roy oli kuullut sen vain kerran. Ohimennen. Kaikki viha, jota hän tunsi tuntui katoavan, sillä hän ei tahtonut menettää, ei kokonaan.
Muutaman kuukauden kuluttua Zolf oli vankilassa. Tulisi olemaan siellä loppuikänsä petettyään maansa, kaiken. Roy oli kuitenkin onnistunut. Petturia ei teloitettaisi, mutta loppu elämänsä hän istuisi vankilassa ja Roy tiesi olevansa yksin.
"Minä pääsen vapaaksi", Zolf oli sanonut lopuksi.