Peilityyntä l S l D/H l Oneshot

[Katharina]

Nimi:Peilityyntä
Kirjoittaja:Katharina
Beta:Mariaxoxo
Ikäraja:S
Paritus:Harry ja Draco
Genre:Angst
Disclaimer:Hahmot ja maailma kuuluu Rowlingille.
Haasteet:Osallistuu Ficletpakka haasteeseen

A/N: Ensimmäinen ficci jonka oon rohkastunu julkaisemaan joten otan mielelläni palautetta vastaan. Hulluna lähin tietenkin samantien toteuttamaan haastetta

PEILITYYNTÄ

Poika nyökkäsi ruskeatukkaiselle tytölle kuin vakuuttaakseen sanomaansa ja hetken epäröityään tyttö lähti pois paikalta. Kevyt huokaisu pääsi nuorukaisen huulilta tämän nojatessa vieressään seisovaan puuhun katse suunnattuna järvelle. Ilta oli viileä eikä missään tuntunut pienintäkään tuulenvirettä. Järven pinta oli lähes pelottavan tyyni, eikä nuorukainen voinut olla ihmettelemättä, olisiko jopa järvessä asuva jättiläiskalmari täysin paikallaan, kuin hetkeen pysähtyneenä. Taivaanrannassa kajasti enää ohuen ohut vaaleanpunainen raita muistuttamassa lämpimästä päivästä. Harry värähti kevyesti ja kietoi kätensä ympärilleen, yrittäen pitää itsensä jotenkuten lämpimänä.

Ei mennyt muutamaa minuuttia kauempaa siitä, kun tummahiuksinen nuorukainen oli jäänyt yksin järven rantaan seisomaan, kun kauempaa alkoi kuulua askeleita. Harry ei kääntänyt katsettaan askeleiden suuntaan, sillä oli enemmän kuin varma siitä, kenelle ne kuuluivat. Vasta kun askeleet pysähtyivät aivan nuorukaisen selän taakse, tämä kääntyi kohtaamaan toisen hymyilevät kasvot. Harmaista silmistä heijastui kuunvalo ja niiden katse sekoitti rohkelikon pään totaalisesti. Ääni nuorukaisen pään sisällä ryhtyi huutamaan Harryn tekemää päätöstä vastaan. Ei hän voisi olla niin typerä, ei hänellä ollut mitään oikeutta päästää sitä kaikkea menemään.

Hopeiset silmät tutkivat tarkasti edessään seisovan nuorukaisen kasvoja. Tajutessaan toisen tärisevän, Dracon huulilla kävi huvittunut hymy ennen kuin tämä riisui viittansa ja asetteli sen itseään vain muutamaa senttiä lyhyemmän pojan harteille. Totta kai rohkelikko oli niin typerä, että lähtisi lokakuisena yönä ilman takkia tai viittaa järvelle. Juuri se huolimattomuus oli saanut Dracon ensimmäisen kerran lähestymään Potteria. Edellisellä joululomalla hän oli vahingossa löytänyt lähes horkassa olevan Potterin yksin järven rannalta, ilman viittaa tai pitkähihaista tietenkin. Rohkelikon katseessa ei silloin ollut näkynyt pienintäkään merkkiä siitä vuosien vihasta ja inhosta, jonka Draco oli tottunut näkemään. Nyt nuorukaisen hopeiset silmät kohtasivat toisen vihreät ja huoli läikähti tämän sisällä. Kaikki ei ollut niin kuin piti. Harryn silmistä paistoi epätoivo.

Hitaasti, kuin horteessa Harry puristi Dracon viittaa ympärilleen. Viitta tuoksui toiselta pojalta, ja hän rakasti tuota tuoksua enemmän kuin mitään muuta. Harry päätti, ettei antaisi viittaa takaisin, hän pitäisi sen muistona. Rohkelikko säpsähti terävästi vaaleamman nostaessa kätensä silittämään tämän poskea ja otti askeleen kauemmaksi. Dracon silmissä välähti epäusko ja hän oli jo ottamassa askelta eteenpäin, mutta lähes olematon päänpudistus Harrylta jähmetti pojan paikalleen. Hän oli nähnyt, että jokin oli vialla, mutta ei ollut odottanut tätä. Harry avasi suunsa aikeenaan sanoa jotain, mutta sanat eivät tulleet ulos. Hän sulki suunsa tajuttuaan sen olevan auki ja katsoi suoraan luihuisen tummentuneisiin silmiin, joista Harry pystyi lukemaan kuinka loukkaantunut toinen oli. Aivan kuin hän olisi tiennyt, mitä Harry oli aikeissa tehdä, vaikkei rohkelikko ollut sanonut sanaakaan. Hän sulki silmänsä välttyäkseen toisen katseelta ja veti syvään henkeä. Draco katsoi kuin unessa, kuinka hän kääntyi ympäri ja lähti harppomaan kohti linnaa puristaen yhä Dracon tummanvihreää viittaa ympärillensä. Harry tiesi, ettei selityksiä tarvittu. Ajan kanssa luihuinen ymmärtäisi varsin hyvin, miksi hän oli lopulta päättänyt kävellä pois.

Vaaleahiuksinen nuori mies lysähti maahan istumaan nojaten samaa puuta vasten mihin tummempi oli nojannut muutamaa minuutti aikaisemmin. Hetki oli pysähtynyt, järven pinta oli aivan yhtä tyyni kuin aikaisemmin. Mikään ei näyttänyt muuttuneen, vaikka maailma oli juuri kääntynyt päälaelleen. Oli maassa istuvan miehenalun vuoro kietoa kätensä ympärilleen ja koettaa pitää itsensä lämpimänä.

[Mixiuu]

Iltayötä! :3

Kappas, mitäs mä täältä löysinkään! Drarrya, jota en ole melkeimpä ikinä lukenut, mutta nyt eksyin tänne tuon kauniin otsikon takia. Ja nyt mä ihan toden teolla ihmettelen, että miksei kukaan muu ole aikaisemmin kommentoinut näin suloista ja söpöä ficciä!

Eli aloitetaas:

Tässä oli ihan sanattoman kauniita yksityiskohtia ja kuvailuita, joista oon sulle niin kauhean kateellinen. Ne oikeesti sai mut vaan hymyilemään täällä toisella puolella, niin upeita ne oli! <3 Rakastan paljon sellaisia ficcejä, joista löytyy paljon kuvailua ja sitä, että se tunnelma välittyy hyvin myös lukijalle. Itsekin aina oon yrittänyt panostaa paljon kuvailuun ja yksityiskohtiin, koska oikeastaan mä en vaan voi kirjoittaa ficciä, jos siinä ei ole paljon kivoja asioita. Oli siis ilo huomata, että tässä tekstissä niitä löytyi!

Musta tuntuu, että oon myös rakastunut sun ihanaan kirjoitustyyliin. Se vaan kuullostaa mun päässä laululta ja sitä on niin suunnattoman helppo lukea ja tajuta. Äh, miten sä edes osaat kirjoittaa noin ihanalla tyylillä? <3

Oli maassa istuvan miehenalun vuoro kietoa kätensä ympärilleen ja koettaa pitää itsensä lämpimänä.

Miksi mä tykkäsin eniten tästä kohdasta? Siksi, että oli jotenkin söpöä kun Harryn ja Dracon paikat vaihtui. Aluksi Harry oli kylmässä hytisemässä ja parin minuutin sisällä tapahtui vaihdos, jossa Draco joutuukin ulos kylmään. Jotenkin niin yksinkertaista ja ihanaa.

Kirjoitusvirheitä en huomannut tästä ficistä yhtään ja muutenkin kielioppi näytti olevan kunnossa, joten nyt on mun aika lähteä pois ja kiittää sua samalla siitä, että olet kirjoittanut näin hyvän ficin! Thänks! <3
-Mix

[Katharina]

Voi kiitos! Ihana kuulla että tykkäsit Nyt sitte hymyilen täällä loppuillan tolle sun kommentille

[hyperion]

Apua nyt mäki luin tän ja mulle jäi haikee olo tän ficin jälkeen. Tää oli tosi kauniisti kirjotettu ja hyvin kuvailtu <3 Tätä oli tosi helppo lukee ja jätit tän kivasti arvoitukseksi, että miks se Harry lähti takasi linnaan

Kirjotusvirheitä ei edes tainnut olla tai sitten luin tän niin haltioituneena ettei ne pistäny silmään.
Apua oon nii tavattoman surkee kommentoimaan :'D

Toivottavasti jatkat ficcien kirjottamista ja julkasemista, näitä sun ficcejä ois kiva lukee

[Katharina]

Ihana että säkin tykkäsit ja kiitos, tarkotus on kyllä jatkaa kirjottelua!