Nimi: Kaikki tekevät sitä
Kirjoittaja: rmv
Ikäraja: K-11
Fandom:Twilight
Genre: Humor, oneshot
Varoitukset: kaksimielisyyttä
Summary: Emmett ja Jasper vakuuttelevat Carlislelle että kaikki tekevät sitä.
DC: En omista muuta kuin mielikuvituksen.
A/N: pitkästä aikaa iski kirjoitusinspiraatio, joten ruostetta saattaa tekstissä hieman olla.
Kaikki tekevät sitä
”Ei käy”, Carlisle sanoi tiukasti Emmettille, joka mutristi huuliaan.
”Miksi ei? Ihan hiukan vain? Ei se satu.”
”Se ei ole sopivaa miehille!”
”Äh, sinä olet niin vanhanaikainen! Totta kai se on sopivaa miehille! Monet miehet tekevät sitä.”, Emmett sanoi ja tuli lähemmäksi Carlislea.
”Eivät tehneet silloin kun minä olin nuori. Enkä minä halua! Tarvitseeko siihen antaa jotain perusteluja?”
Emmett huokaisi teatraalisesti ja levitti käsiään:
”Ihan hiukan vain. Ei se sinua tapa! Minä olen sitä paitsi hirmuisen hyvä siinä, vai mitä Jasper?”
Carlisle näytti pyöristyneeltä:
”Jasperko antaa sinun tehdä niin? Jasper ei harrasta sellaista, ethän Jazz?”
Jasper istuutui sohvalle veljensä viereen ja kohautti olkiaan:
”Itse asiassa, me kaikki muut teemme sitä. Sinä olet vain niin jäärä.”
”Edwarkinko? Kyllä minä sen tiedän että tytöt ja Esme…”
Emmett pärskähti:
”Edward ainakin! Hän ei kestäisi olla ilman sitä! Ainakaan nyt, kun hän on aina Bellan kanssa, satoi taikka paistoi”
Carlisle näytti epäilevältä:
”Eikö se muka haittaa Bellaa? Jotenkin ajattelisin että se haittaisi.”
”Bella suostuu mihin vain Edwardin takia.”, Jasper virnisti ja nosti peukaloitaan Emmettille, joka kaivoi jotain sohvapöydänlaatikosta.
”Katso, voisimme vaikka aloittaa tällä? Eihän tämä nyt näytä pahalta?”
Carlisle vilkaisi nuorukaisen kädessä olevaa tuubia ja nielaisi:
”Enkö minä sanonut, etten halua? Sitä paitsi, eihän tuo ole edes siihen tarkoitukseen?”
”On tämä, tämä on vähän tällainen kevyempi versio. Sinä et varmaankaan tarvitse edes kovinkaan paljoa. Usko nyt, se helpottaisi mukavasti. Voisit olla rennommin töissäkin, eikö niin Jazz”
Jasper nyökkäili innokkaasti:
”Se on ihan totta. Emmett hoitaa minutkin joka aamu, se on itse asiassa helpompaa Emmettin kanssa kuin Alicen. Vain mies tietää, mitä toinen mies kestää aamuisin.”
Carlisle nyrpisti nenäänsä epäilevänä ja pudisti päätään. Hermostuneena mies katsoi Emmettin kädessä olevaa esinettä ja karautti kurkkuaan:
”Tuota… Voitko tehdä sen ensin Jasperille että minä näen miten se oikein toimii?”
Emmett virnisti isähahmolleen ja nyökkäsi sitten Jasperille, joka laski painavan kirjan kädestään ja kääntyi veljeensä päin. Vaalea mies tutkaili pelokkaan oloisena poikiensa touhua. Hämmentyneenä hän kyseli Emmettiltä:
”Voiko sen tehdä ihan tuolla tavoin suojaamatta? Tai siis, eikö se ole aika sottaavaista? Minä luulin että siihen käytetään pelkästään tuota… tuota juttua!?”
Mies osoitti Emmetin kädessä olevaa putkiloa. Tumma poika kohautti olkiaan ja sanoi:
”Minä käytän yleensä kahta sormea. Panen ensin hiukan ja sitten levitän sormilla.”
Jasper ynähti, mutta Emmett murahti hänelle tiukasti:
”Ole paikallasi etten minä osu mihinkään väärään paikkaan! Ja naama taas peruslukemille, kiitos! Käänny vähän, että saan paremmin levitettyä. Näetkö nyt Carlisle, tämä on vain hyväksi!”
Vaalea mies näytti edelleen hieman epäilevältä, mutta myöntyi lopulta:
”Kai minä voisin sitten koittaakin. Mutta ensin kyllä täällä kotona ihan, jotta minä totun. ”
Emmett ja Jasper hihkaisivat kumpikin ja hypähtivät ylös sohvalta. Jasper työnsi Carlislen hellästi tilalleen sohvalle ja Emmett ojensi kädessään olevan tuubin hänelle. Vaalea poika katsoi arvostelevasti kädessään olevaa putkiloa ja pudisti sitten päätään Emmettille:
”Hän taitaa tarvita jotain vähän vähemmän öljyistä?”
Emmett nyökkäsi ja vampyyrin nopeudella hän suhahti yläkertaan ja palasi silmänräpäyksessä alas.
”Koita tätä, Rosalie pitää tästä ja Carlisle ja Rosalie ovat loppupeleissä aika samanlaisia, ainakin päivänvalossa.”
Jasper nyökkäsi. Carlislen silmät meinasivat pudota päästä ja hän köhi:
”Hei, eihän tuo ole yhtään samanlainen!? Etkö sinä sanonut että levität sormilla?”
”Tässä on tällainen erikoispää, näetkö? Tällä voi levittää suoraan.”
Carlisle henkäisi tuntiessaan Jasperin koskettavan kevyesti hänen kasvojaan. Jasper näytti keskittyneeltä. Emmett kurkisteli vaalean veljensä takaa ja maiskautti suutaan arvostelevasti:
”Jazz, minä voisin viimeistellä isän sormilla, tai pitäisiköhän siihen käyttää sutia?”
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Carlisle istui mietteliäänä työhuoneessaan ja pohdiskeli tuntuiko hänestä nyt erilaiselta kuin ennen. Ovi avautui hiljaa narahtaen ja hymyilevä Esme astui huoneeseen. Mies vilkaisi nolona vaimoaan. Huomaisikohan Esme mitä oli tapahtunut hänen ollessaan kauppareissulla tyttöjen kanssa?
Nainen tervehti aviomiestään hymyillen ja suuteli tätä pienesti huulille. Yhtäkkiä Esmen silmät kapenivat hieman ja hänen leukansa loksahti:
”Carlisle, mitä sinulla on naamassasi?”
Ennen kuin mies ehti vastaamaan. Alakerrasta kajahti ärtynyt Rosalien ääni:
”Emmett! Jasper! Miksi ihmeessä minun meikkivoiteeni on ilman korkkia olohuoneen sohvalla? Ja mitä ihmettä te olette tehneet minun valokynälläni? Hommatkaa omat meikkinne! Sitä paitsi tuo sävy on aivan liian vaaleaa sinulle Emmett! Etkö sinä oppinut mitään siellä koulussa?”
