Ficin nimi: Kuinka herättää huomiota aamubussissa
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Oneshot
Ikäraja: S
Päähenkilöt: 10. Tohtori
A/N: Älyttömät otsikot vol. 3-haasteeseen! Koska 51 Doctor Who ficciä ja viime vuotta puoli vuotta DW ficcejä kirjoittaen ei ole tarpeeksi, julistan kirjoittaneeni DW ficcini numero 52, joka on myös vuoden ensimmäinen Doctor Who ficci.
Kuinka herättää huomiota aamubussissa
”Tule jo Donna, se lähtee!” Tohtori sanoi ja hyppäsi linja-auton sulkeutuvan oven pienestä raosta niin, että hänen pitkä takkinsa melkein jäi oven rakoon kuskin painaessa kaasua.
Tohtori kaivoi äänimeisselinsä esiin ja osoitteli sillä kanssamatkustajia. Hän astui jo sisemmälle bussiin kun kuski murahti: ”Lippu olisi kaksviiskytä.”
”Ai, toki”, Tohtori sanoi ja kaivoi vasenta taskuaan. Hän läimäytti rahastuslaitteen vieressä olevalle pienelle tasolle ensin nopan, sitten sinisen tikkukaramellin ja lopulta kaksi kahden euron kolikkoa.
”Voit pitää vaihtorahat… ja nopat. Tikkarin pidän itse.”
Sitten hän käveli nyt sisemmälle linja-autoon.
”Donna, sen täytyy olla jossain täällä. Ajattele nyt, olen yhdeksänsataa vuotta vanha aikamatkaaja ja nyt minusta on tullut weebil-lapsenvahti. Ja sekin lapsi karkasi.”
Muutama matkustaja vilkaisi häntä, mutta jatkoi puuhiaan.
”Jos olisit pieni vihreä lapsi, mihin menisit? Tai sinun ei tarvitse olla vihreä. Kunhan olet vain syönyt tarpeeksi vihanneksia…”
Sitten hän läimäytti otsaansa.
”Olenpa idiootti. Tietysti takapenkille!”
Tohtori kohti bussin takaosaa, mutta pysähtyi sitten äkisti kuin olisi törmännyt seinään.
Kolmanneksi viimeisellä penkillä istuvan tiukannäköisen täti-ihmisen vaaleanvioletissa lierihatussa kiipeili vihreä kovakuoriaismainen olento, jonka lapsenkasvot hymyilivät iloisesti.
”Ehm… kaunis päivä tänään”, Tohtori sanoi naiselle. Tämä hätkähti ja naulitsi tiukan katseensa Tohtoriin. Tohtori nappasi sulavasti taskustaan sinisen tikkukaramellin, ojensi sitä kohti naista.
”Kelpaisiko teille mehevän herkullinen tikkari?”
Hän sai vastaukseksi vain tuijotuksen ja epämääräisen murahduksen.
”Voi, sehän harmi. Nyt kukaan ei taida syödä sitä”, Tohtori sanoi kuuluvasti ja nosti tikkarin suuressa kaaressa naisen hatun ohi. Hänen suunnitelmansa toimi, hatussa möngertänyt weebil tarttui kiinni siihen kuin Tohtori ongelmiin. Tohtori piilotti tikkarin ja weebilin ensin selkänsä taakse ja sujautti ne taskuunsa kääntyessään ympäri.
”Homma hoidossa, Don…”
Hän huomasi ettei Donna ollutkaan hänen takanaan, kuten hän oli ajatellut. Hän katseli ympärilleen suu auki unohtuneena, sulki sen ja painoi pysäytysnappia. Hän käveli keskiovelle ja huikkasi.
”Hei, koska pääsen takaisin päin? Unohdin ystäväni.”
Kuski murahti jotain josta Tohtori erotti sanat ”bussi” ja ”viiden minuutin kuluttua”.
”Kiitos!” Tohtori sanoi kun bussi pysähtyi pysäkille ja ovet auki.
”HYVÄÄ AAMUA KAIKKI!” Hän huudahti. Koko bussi nosti katseensa häneen ja tuijotti hämmentyneenä.
