Ficin nimi: Lainaamisen ja vaihdantatalouden perusperiaatteet
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: k-11
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Arjen palanen
Summary:
"Kuka antoi sinulle luvan käyttää minun hoitoainettani?"
A/N:
Larjuksen kanssa tuli puhetta summaryssa mainitusta skenaariosta ja sain kuin sainkin sen blokin läpi kirjoitettua ylös. En tiedä millaista yksisarvisen puklua Cherry upean tukkansa kanssa käyttää, mutta ainakin toimii mitä parhaimmin.
***
"Huuuh!" Kojiro huokaisi lätsytellessään höyryävästä kylpyhuoneesta olohuoneeseen, jossa Kaoru istui läppärinsä ääressä. "Kylpy on vapaa, jos kiinnostaa."
"Mm, kohta", Kaoru mutisi takaisin irrottamatta katsettaan ruudusta. Tietokoneen valo heijastui hauskasti tämän silmälaseista.
"Minä kun luulin, että sinun piti rentoutua loppuilta, mutta se näyttää sujuvan yhtä hyvin kuin tavallisestikin", Kojiro aloitti keskustelua kevyen syyllistävään sävyyn, ja Kaoru näyttikin siltä, että hänen kommenttinsa läväytti vähän vyön alle.
"Tässä ei pitänyt mennä näin kauan."
"Palaa sorvin ääreen päivänvalossa", Kojiro kehotti ja käveli Kaorun taakse voidakseen kietoa kätensä tämän harteille. Kaoru yritti pyristellä laiskasti etäämmäs.
"Hei, yukatani kastuu, kun nojailet noin!"
"Riisu vain pois koko vaate..." Kojiro mutisi Kaorun korvanlehdelle ja tunsi, miten tämä värähti intiimistä kosketuksesta, "...ja painu jo pesulle, niin jää aikaa muuhunkin loppuillasta."
"Hmmh..." Kaoru hengähti ja kuin ihmeen kaupalla suostuikin sulkemaan koneensa parin pakollisen klikkauksen perästä.
"Hyvä poika", Kojiro kiusoitteli ja kuljetti huuliaan Kaorun korvalta kaulansyrjälle ja nykäisi tätä hellästi hiuksista taivuttaen tämän päätä takakenoon. Kaoru vastasi hänen suudelmaansa, hapuili kädellään hänen hiuksiaan eikä vastustellut yhtään, kun hän veti tämän yukatan kaulusta sivuun saadakseen ujutettua kätensä härnäämään rintakehää ja lävistyksen koristamaa nänniä. Kaoru hymähti hänen suuhunsa ja nojautui häntä kohti yhä halukkaammin, kunnes –
"Hetkinen."
Kaoru vetäytyi kauemmas irrottaen otteensa hänen hiuksistaan ja nuuhkaisi sormiaan epäileväisenä. Kojiro nielaisi tyhjää.
"No, mikä vikana?" hän yritti, mutta Kaorun terävä ilme kertoi kaiken.
"Kuka antoi sinulle luvan käyttää minun hoitoainettani?"
"Minä, tuota", Kojiro yritti muotoilla asiansa parhain päin. "Minä vain vähän lainasin sitä...!"
Kaoru kohotti kulmiaan. "Lainasit? Ajattelitko ihan palauttaakin?"
"Todennäköisesti en", Kojiro myönsi. "Mutta se vain oli siinä lähimpänä, ja aurinko on tehnyt hiuksistani viime viikkoina niin korput että itseäkin häritsi ja –"
"Eikö äitisi opettanut, että varkaus on rangaistava teko? Huonosti kasvatettu kakara..."
"Pyydän nöyrimmin anteeksi."
"Paljonko sinä käytit sitä?"
"Ehkä kolikon verran."
Kaoru näytti siltä kuin olisi saanut sätkyn. "Halvatun gorilla...
Minun hiuksiini sopisi käyttää sen verran, sinun reuhkaasi ehkä herneen!"
"No minä ihmettelinkin kun se tökötti vaikutti turpoavan levittäessä –"
"Onko sinulla lisäksi aavistustakaan, paljonko pikku lainailusi maksaa korkoineen?"
Kojiron hymyyn tuli muikea alavire. "Se ei kai sitten ollut mitään markettitavaraa?"
"Ei suurimmissa unelmissasikaan", Kaoru lausui pelottavasti. "Luuletko että sen näköistä pulloa edes myytäisiin missään?"
"Kaikkihan ne ovat suunnilleen samanlaisia?"
"Pah, päinvastoin!" Kaoru kuulosti siltä kuin olisi päässyt suosikkipaasausaiheensa pariin. "Sennäköinen vaimea design ei menisi läpi tavalliselle kuluttajalle, mutta kun tuotteen ei tehonsa puolesta tarvitse todistella mitään –"
"Selvä, selvä, uskotaan!" Kojiro nosti käsiään pystyyn antautumisen merkkinä. "Paljonko jäin auki?"
Kaorun silmät kaventuivat tämän alkaessa muodostaa yhtälöitä päässään.
"Hmm, kyseinen hoitoaine 300 millilitraa, kokonaishinta 7950 Japanin jeniä –"
"
Montako jeniä?"
"– kolikon kokoinen nokare tekee arviolta –"
"Kuulehan, Kaoru mussukkani!" Kojiro pisti kiireen vilkkaa väliin ja tarttui Kaorua hartioista. "Teen sinulle huomenna niin hyvän pizzan, että voimme unohtaa tämän pikku episodin! Miten on?"
"Yritätkö luikerrella vastuustasi?"
"Minä harjoitan ehtaa vaihdantataloutta, senkin pöljä! Mistä lähtien se on ollut sinulle vieras käsite?"
"Kehtaatko aliarvioida bisnestaitojani?"
"En, ellet kerjää sitä."
Kaoru päästi harkitsevan hengähdyksen ja katsoi häntä arvioivasti.
"Hyvä on. Tarjouksesi on pätevä", tämä sanoi sitten tyynesti kuin olisi solminut miljoonasopimuksen.
"Teidän korkeutenne on niin
armollinen", Kojiro virnisti ja istahti lattialle painaen päänsä Kaorun polvea vasten. Kaoru tuhahti ärsyyntyneen kuuloisena, mutta soi hänen hiuksilleen muutaman lempeän silityksen.
"Tulipas niistä pehmeät", tämä totesi ääneen, ja Kojiron hymy leveni.
"Eikö tullutkin? Ihan yhtä pehmeät kuin sinun hiuksesi! Ei ollut mitään turhaa tavaraa se!"
"En minä mitään surkeita tuotteita käytäkään!"
