Full title: Äiti-Saksa, tai ne kaksi kertaa kun Saksaa kutsuttiin äidiksi
Author: Sieppeli
Fandom: APH/Axis Powers Hetalia
Genre: Huumori, Oneshot
Rating: K11 (nesteet ei pysy ruumissa sisällä ja haukkuminen)
A/N Pyydettiin kirjoittamaan. Mie kirjoitin.
Syökää päänne.* * *Ovi pamahti kiinni, kun Preussi marssi sisään taloon. Saksa kuuli mahtipontisten askeleiden marssin eteisestä olohuoneeseen, ja tuttu pamahdus kertoi siitä, että isoveli oli lysähtänyt sohvalle. Seuraavaksi talossa kajahti aivan liian kovalla äänellä raivostuttava telkkarimainos.
”We are sinking, we are sinking!”
”What are you thinking about?”
Seuraavaksi kuului Rai ykkösen tunnusmusiikki ja jokin sarja jatkui. Saksa siirtyi työpöytänsä ääressä seuraavan paperin ääreen ja luettuaan paperin tarkkaan läpi, hän olisi päässyt allekirjoittamaan sen. Olohuoneesta kuuluva räiskintä ja muu melu kuitenkin häiritsi hänen keskittymistään. Normipäivä casa del Saksassa.
Hän luki kolmannen kerran saman paperin, eikä vieläkään ollut ihan varma lukiko sitä oikein. Telkkarissa joku sai selville, että hänen kuollut äitinsä ei ollutkaan kuollut, eikä ollut hänen äitinsä alkuunkaan, vaan isä ja että he olivat juuri menossa naimisiin.
Neljännen kerran luettuaan Saksa kyllästyi ja löysi tiensä olohuoneeseen. Isoveli makasi sohvalla hyvin kummallisessa asennossa, toinen jalka pöydällä ja toinen selkänojalla, takki heitettynä lattialle ja niin edelleen.
”Voisitko laittaa vähän hiljaisemmalle, yritän tehdä töitä?” Hän kysyi melkein kohteliaasti. Isoveli reagoi parin hetken viiveellä, hymähtäen vastaukseksi. Saksa odotti tunnollisesti sitä, että jotain tapahtuisi.
”Preussi. Ääntä hiljemmalle, kiitos”, Saksa yritti uudelleen. Nyt Preussi kuuli, että hänelle puhuttiin ja hän reagoikin siihen, jupisten samalla itsekseen. Tolppa laskeutui hieman ja Saksa kykeni kuulemaan omat äänensä.
”Parempi?” Preussi murahti, heittäen kaukosäätimen pöydälle ja ristien kätensä puuskaan, kertaakaan kääntämättä katsettaan telkkarista.
”Kiitos. Ja korjaa takkisi lattialta”, Saksa käski.
”Hmmh”, käsky meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
”Voitko myös viedä koirat ulos? Minulla on kiire.”
”Hmm’mmh.”
”Jonka jälkeen muista kuivata ne. Ulkona sataa. Ja jätä omat saappaasi eteiseen, tai oikeastaan vie ne suoraan kylpyhuoneeseen kuivamaan. Älä saapastele sisällä kuraisissa kengissä.”
”Hmmmmmmm’mmmmh.”
”Käy samalla kaupassa!”
”Kyllä, äiti!” Preussi ärähti, napaten tyynyn ja heittäen sillä veljeään, ”nyt turpa umpeen, kiitos.” Tyyny lensi reippaasti sivuun, kun heittäjän katse oli tiukasti kiinni televisioruudussa. Saksa kääntyi kantapäillään ja alkoi poistua paikalta.
”Ja siivoat sitten muutkin jälkesi”, hän määräsi vielä.
”Tiukkapipo”, Preussi jupisi.
* * *Kerta 2.
”Kiitos, että autat minua, Saksa!” Italia hääri kävelevän Saksan ympärillä. Vaalealla miehellä oli kannettavinaan puoliunessa oleva Romano, joka vihersi ja soperteli kummallisuuksia.
”En todellakaan tiedä mitä pahaksi mennyttä fratello söi, mutta hän on oksentanut jo monta kertaa ja olen hyvin huolissani hänestä, enkä todellakaan olisi saanut häntä itse kannettua kotiin, joten oli hyvä että vastasit puheluihini!”
Puheluihini, mietti Saksa, todellakin puheluihin. Hänen kännykkänsä oli soinut 10 minuuttia putkeen, ja siinä välissä hänelle oli ehtinyt ilmestyä 47 viestiä, joiden sisältö oli yksinkertaisimmillaan: ”APUA!” Ei sillä, että jos viestejä olisi tullut kymmenessä minuutissa yksinkertaisesti vain 1, niin Saksa olisi voinut päätellä tilanteen olevan oikeasti vakava. Hätäisyys vei hieman pisteitä pois.
Tilannehan oli nyt tämä: Romano oli syönyt jotain epäterveellistä. Kuulemma kyseessä oli vedonlyönti ja sitten Italia oli löytänyt hänet puolityhjästä varastosta oksentamasta. Siinä vaiheessa Saksan puhelin oli alkanut piristä. Romanon hengityksen hajusta päätellen pelissä oli ollut enemmän tai vähemmän alkoholia.
”Ja”, Saksa mutisi. Etelä-Italia oli onneksi kevyt kantaa ja matkaa oli vain kolmisen kilometriä.
”Onneksi voin luottaa sinuun!” Italia selitti kädet käyden hyvällä maratoonivauhdilla, ”että tulet paikalle kun on hätä ja olet tukenani kun on hätä. Minä en todellakaan tiedä mitä olisin tehnyt yksin tai että mikä veljellä on joten minä todella tarvitsin apuasi! Hän oli oksentanut jo niin monta kertaa ja minä en todellakaan tiennyt mitä tehdä, joten siksi minä soitin sinulle kun tiesin että olisit varmasti kotona tai tulisit jos soittaisin sinulle joten minä soitin sinulle ja laitoin viestiä ja sitten sinä vastasit ja nyt sinä olet täällä ja kiitos kovasti Saksa minä en tiedä miten minä voin ikinä tätä sinulle korvata veli oli niin pahassa kunnossa ja olisikohanminunpitänytsoittaamyösVatikaanilletarkistaaksenietteiseolevarmastimikäändemoni” Ja selitys jatkui. Kolmen kilometrin aikana Saksa ehti kuulla saman tarinan viisikymmentä kertaa. Oli mukavaa olla hyödyksi, mutta kiitos, ole hiljaa. Jooko?
”Fottiti, fratello di merda, e stai zitta”, Romano mutisi tarpeeksi pitkään kuunneltuaan veljensä selitystä. Hän vihersi äskeistä enemmän ja hänen kurkustaan pulpsahteli pitkiä röyhtäisyjä. Italia vaihtoi kielen italiaksi ja kävi saman selityksen omalla kielellään. Jossain vaiheessa Etelä-Italia alkoi mumista: ”Uccidimi”, joka jatkui aina sinne asti, kun Saksa sai kannettua hänet kotiinsa ja sohvalle makaamaan (kunhan ensin sohva oli etsitty roskakasan alta).
Pohjois-Italia ryntäili talossa huoneesta toiseen etsien vettä. Saksa perääntyi hyvän matkan päähän huonovointisesta ja nyt vihaisesta Romanosta, joka ei todellakaan innostunut siitä pienestä asiasta, että oli joutunut Saksan pelastamaksi. Italia palasi huoneeseen pullollinen vettä hyppysissään ja yritti pakottaa veljeään juomaan. Pitkän kahakan jälkeen vesi saatiin pakotettua vastahakoisen Romanon elimistöön. Viherrys ei kuitenkaan välttynyt hänen kasvoiltaan. Parin oksennuksen ja kiroamisen jälkeen Etelä-Italian keho alkoi rauhoittua kun epäterveellinen aine saatiin joissain määrin ulos ja hän jäi sohvalle voimaan pahoin. Saksa vain seurasi tilannetta tulilinjan ulkopuolelta.
Etelä-Italia alkoi olla jo tajuntaansa menettämässä, kun hänen pikkuveljensä vielä yritti hänelle puhua.
”Che ne dici di persone che ti aiutano?” Italia muistutti hyvistä tavoista.
”… Grazie madre”, Romano mutisi tyynyyn ja nukahti. Italia helahti punaiseksi ja Saksakin hymähti huvittuneena.
Valitettavasti Romano sai kuulla möläytyksestään vielä moneen otteeseen.
Hän ei ollut siitä erityisen iloinen.
* * * Fratello = Veli
Fottiti, fratello di merda, e stai zitta = painu hemuliin, paska veli, ja turpa umpeen.
Che ne dici di persone che ti aiutano = Mitä sanotaan ihmisille jotka sinua auttavat?
Grazie madre = Kiitos äiti
Jee.
Täs menikii kokonainen tunti kirjoittaa. Pfft
