--- ------ ------
Huone oli kooltaan niin suuri, että muistutti enemmänkin valtavaa hallia. Seiniä peittivät valtaisat kuvaruudut. Kaikki olivat tosin sammuneita ja osa oli särkynyt, mutta jotkin näyttivät olevan täysin vahingoittumattomia.
Se, mitä Hot Shot oli tarkoittanut sanoessaan sen näyttävän hienolta, sijaitsi keskellä huonetta. Se koostui massiivisen kokoisesta, korotetulla jalustalla seisovasta renkaasta, sekä sitä tukevista koko huoneen korkuisista tolpista.
”Hot Shot, oikeasti”, Sideswipe purnasi heidän seisoskeltuaan taas hetken paikoillaan Hot Shotin mittaillessa näkymää optiikoillaan.
”Mitä haluan tietää, mitä hittoa siellä oikein on, ja-”
Hän vaikeni jättäen lauseensa kesken.
”Hot Shot.” Hän ravisteli mainitun kättä saadakseen huomiota. ”Tuolla palaa valo.”
Hot Shot vilkaisi Sideswipea, nähdäkseen mihin tämä osoitti, ja käänsi sitten katseensa sinne.
Huoneen seinustalla jonkin matkan päässä heistä vilkkui himmeästi punainen valotäplä. Hot Shot nykäisi Sideswipen mukaansa, astellen kiireesti valon luokse. Se oli lähtöisin pyöreänmuotoisesta lampusta, joka paloi käynnistä – painikeen yläpuolella.
Valon vilkkumisen ansiosta Sideswipe näki myös lukea painikkeen tekstin.
”Mitähän se mahtaa käynnistää?” hän pohti. ”Onko näissä missään edes virtaa?”
”Ainakin sen verran, että tuo valo jaksaa vilkkua”, Hot Shot totesi. Sideswipe ei vastannut siihen toteamukseen mitään, vaan yksinkertaisesti painoi painikkeen pohjaan.
”Kokeilemallahan se selviää”, hän naurahti jännittyneesti.
Ensin ei tapahtunut mitään.
Sitten jostain alkoi kuulua hurinaa, joka voimistui pian epämääräisen ujelluksen seuraamana.
Äkkiä huoneen toiselle laidalle räpsähtivät valot. Ne räppivät, mutta pysyivät kuitenkin päällä, ja pian niiden jälkeen syttyivät seuraavat valoista. Ja myös sitä mukaan, kun huone valaistui, myös näytöt käynnistyivät.
Suurin osa näytöistä suostui kuitenkin näyttämään heille vain harmaata aaltoviivaa, mutta niistä jäljelle jääneille ruuduille alkoi ilmestyä tekstiä. Hot Shot yritti lukea sitä lähimmältä näytöltä, mutta lisää kirjaimia ilmestyi näkyviin niin suunnatonta vauhtia, ettei hän pian edes yrittänyt seuratakaan perässä.
”Woah”, Sideswipe henkäisi optiikat yhtä aikaa hämmästyksestä ja innostuksesta palaen.
”Tämä on niin kuin joku valtava valvontakeskus. Ihan varmasti täältä näkee kaiken mitä universumissa tapahtuu!”
Hot Shot oli juuri vastaamassa siihen jotain, kun hänen päälleen puhuttiin.
”Teletraan-1. tila- kriittinen, energiataso 27, virtapiirejä käytössä- 13 prosenttia, korjaustarve- välitön.”
Hot Shotilla meni hetki tajuta, että ääni kuului järjestelmälle, jonka he olivat juuri tietokoneiden mukana käynnistäneet. Sideswipen ilmeestä päätellen tämäkin oli kuluttanut hetken elämästään äänen alkuperän tajuamiseen, eikä vaikuttanut olevan vieläkään täysin varma asiasta.
”Siistiä”, hän sai sanotuksi, vetäen syvään ilmaa venttiileihinsä. ”Järjettömän kokoinen puhuva tietokone.”
Joka tosin vaikutti olevan pahasti rikki, tai ainakin latauksen tarpeessa. Kone vaikutti miettivän hetken, mitä sanoa seuraavaksi, kunnes se puhui taas.
”Ilmoittakaa henkilöllisyytenne, Autobotit.”
Hot Shot ja Sideswipe kääntyivät katsomaan toisiaan. He näkivät toistensa kasvoista enemmän kuin selvästi sen, ettei kumpikaan tiennyt mikä Autobotti oli.
”Öh, no…” Hot Shot aloitti epäröiden. ”Hei, ja tuota…minä olen Hot Shot, hauska tavata, Teletraan.” Hän tunsi itsensä hivenen naurettavaksi puhuessaan.
Teletraan oli jälleen hetken vaiti. Hurina kuului hieman kovempaa, joten järjestelmä yritti selvästi työstää jotain vähäisten energiavarojensa ja puutteellisten virtapiiriensä varassa.
”Henkilöllisyys tunnistettu”, se ilmoitti viimein. ”Pääsy tietokantaan vahvistettu. Tervetuloa, Hot Shot.”
Hot Shot ei kyennyt heti tekemään mitään.
”Ai, tuota, kiitos”, hän takelteli sitten.
Hänellä oli outo olo. Se, että hänet oli juuri tunnistanut valtaisan tietokonerykmentin toimintajärjestelmä, oli tietysti ihan tarpeeksi utopistista, mutta se oli silti tunnistanut hänet.
Hänellä oli siis ollut elämä ennen tätä hetkeä.
Hänellä oli menneisyys.
Hän oli joku.
Hän oli siis olemassa.
Hot Shot ei ollut huomannut, miten paljon epävarmuus hänen olemisensa luonteesta olikaan hänen mieltään, oikeastaan lähestulkoon hänen jokaista siruaan painanut. Yhtäkkiä hän tunsi olonsa vain äärettömän kevyeksi ja onnelliseksi- vielä onnellisemmaksi ja huojentuneemmaksi kuin silloin, kun Sideswipe oli saapunut ja Hot Shotille oli selvinnyt, ettei hän ollut yksin.
Hän huokaisi syvään, yrittäen vakavoittaa autuaaseen hymyyn levinneet kasvonsa. Hänellä oli siis pääsy tietokantaan, selvä. Nyt pitäisi selvittää, miten sinne sitten pääsisi. Ja myös mitä siellä olisi.
Hot Shot hymähti itsekseen. Ehkä hän vain kysyisi jotain.
”Mikä tuo on?” hän kysyi, osoittaen kädellään, josta Sideswipe oli juuri hoksannut voivansa valojen ansiosta päästää irti, jalustalla nököttävää rengasta kohti.
Teletraan hurisi jälleen jonkin aikaa äänekkäästi.
”Avaruussilta 7, energiataso 3, tila- käyttökelpoinen, korjaustarve- jonottaa.”
”Avaruussilta?” Sideswipe toisti. ”Tarkoittaako se jotain juttua millä pääsee paikasta toiseen?”
”Uskoisin niin”, Hot Shot vastasi, joskin hieman epävarmana sanojensa paikkansapitävyydestä.
”Hienoa!” Sideswipe huudahti. ”Ainoa ongelma vain on, että virta on kai vähän niin kuin lopussa.”
”No, sitten vain hankitaan jostain lisää virtaa”, Hot Shot ilmoitti pirteästi. Hän oli edelleen ehkä vähän liiankin hyvällä tuulella siitä hyvästä, että kone oli tunnistanut hänet.
Jäljellä oli nyt vain se ongelma, etteivät he tienneet, mistä he saisivat lisää virtaa.
Heillä taisi itse asiassa olla sille käyttöä hyvinkin kipeästi. Ensimmäisinä syttyneet valot ja näytöt nimittäin sammuivat.
”Energiataso 18”, Teletraan ilmoitti.
”Mistä lisävirtaa saa?” Hot Shot kysyi järjestelmältä. Teletraan hurisi mutta pysyi ääneti. Nähtävästi sekään ei tiennyt.
”Onko ideoita?” Sideswipe tiedusteli.
”Tutkitaan paikka”, Hot Shot vastasi. ”Ehkä täällä jossain on jokin virtalähde.”
Hänen sanojensa myötä jälleen osa valoista ja näytöistä pimeni.
”Energiataso 12”, Teletraan sanoi tasaisella äänellään.
”Ei kai tässä muukaan auta”, Sideswipe myönsi, virnistäen sitten. ”Ajattele nyt, mistä sen tietää mitä muuta täällä voi olla. Tämäkin on jo tosi huikea!”
Hymyily tarttui, joten Hot Shot virnisti takaisin.
”Ajattelen jo”, hän totesi. ”Vaikka tämä koko juttu on tosi outo.”
”Minusta tämä alkaa jo tuntua aika normaalilta”, Sideswipe hymähti, pieni rehentelevä sävy äänessään. Hänen ilmeensä kieli kyllä täysin päinvastaisista tunteista kuin niistä, jotka rehentelyä aiheuttivat, kun yhdet viimeisistä valoista napsahtivat pois päältä.
”Energiataso 6”, Teletraan ilmoitti heille ääni vaimentuen. Samoin koneen pitämä hurina ja ujellus alkoivat vaimeta ennen kuin loppuivat kokonaan, samaan aikaan kuin viimeiset valoista ja ruuduista sammuivat. Punainen valo käynnistä-painikkeen yläpuolella vilkkui vielä muutaman kerran, ennen kuin sekin sammui.
”Äh, hienoa”, Sideswipe valitti. ”En näe taaskaan yhtään mitään.”
Hot Shot mietti hetken. ”Odota täällä”, hän sanoi. ”Minä käyn tutkimassa lähiympäristön.”
Oikeasti häntä ei lainkaan miellyttänyt ajatus Sideswipen jättämisestä yksin. Kuten ei myöskään mihinkään lähtemisestä yksin. Mutta kaksistaan liikkuminen olisi hidasta, kun toinen ei nähnyt edes omaa kättään. Eikä hänellä sitä paitsi ollut aikomusta mennä kovinkaan kauas, juurikin edellä mainittujen syiden vuoksi.
Sideswipe pohti ehdotusta, purren alahuultaan.
”Okei”, hän nyökkäsi vielä suostumisen merkiksi. ”Mutta et sitten karkaa mihinkään ja jätä minua yksin tänne.”
Hän yritti kuulostaa syyttävältä, mutta kasvoille piirtynyt ilkikurisen vino virnistys paljasti hänen vitsailevan. Hot Shotia vain häiritsi se, kuinka nopeasti toisen ilme oli palautunut takaisin iloiseksi.
”Älä huoli”, hän vastasi hymyillen, vaikkei toinen sitä nähnytkään. ”Jos en palaa takaisin, tiedät että suurimmalla todennäköisyydellä olen kuollut.”
”No sepäs lohduttaakin paljon”, Sideswipe huokaisi dramaattisesti, pyöräyttäen suurieleisesti optiikoitaan. Virne ei ollut edelleenkään kadonnut mihinkään, mutta siitä näki nyt selvästi sen väkinäisyyden.
Hot Shot hymähti hiukan vaivaantuneesti, käännähtäen ympäri.
”Palaan pian”, hän vakuutti. Enemmän itselleen kuin Sideswipelle, sitä hän ei tiennyt.
Mainittu hymähti myöskin.
”Parempi olisi.”
Hot Shot oli ehtinyt jo ottaa muutaman askeleen, mutta hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan vielä olkansa yli toista.
Sideswipe oli istahtanut lattialle, vetänyt jalkansa kiinni rintaansa, halaten niitä tiukasti. Hän nojasi poskeaan polviinsa ja yritti selkeästi olla katsomatta suuntaan, johon oli kuullut Hot Shotin askelten lähtevän. Virneestä ei ollut kasvoilla näkyvillä enää jälkeäkään.
Tilalle tullut ilme heijasti silkkaa pelkoa. Ehkä hän oikeasti ajatteli, että Hot Shotille voisi tapahtua jotain. Että tämä ei tulisikaan takaisin. Ja hän jäisi yksin pimeään.
Hot Shot tunsi kouraisun jossain sisällään.
Hän osasi hyvinkin kuvitella itsensä Sideswipen tilalle. Hän oli kokenut hetkellisesti samankaltaisen tunteen istuessaan kivellä odottamassa, että joku saapuisi.
Oikeastaan, kun sitä tarkemmin ajatteli, ei se ollut läheskään sama asia. Hänhän ei ollut tiennyt, oliko edes olemassa ketään, joka voisi hänen luokseen tulla, ja loppujen lopuksi, Hot Shot muistutti itseään, hän oli ollut suurilta osin vain kärsimätön siinä tilanteessa.
Yksin oleminen oli toki ollut kaikkea muuta kuin mukavaa. Mutta se oli hyvin eri asia kuin yksin jääminen.
Sideswipe näytti istuessaan siinä lattialla naarmuisena ja kerälle käpertyneenä niin pieneltä ja lohduttomalta, että Hot Shotin teki äkkiä vain mieli halata tätä lujasti ja suojella maailman syövyttävältä tyhjyydeltä, eivätkä hänen äskeiset ajatuksensa helpottaneet asiaa lainkaan. Hän puisti päätään, kävellen takaisin Sideswipen luo. Tämä kohotti päätään vähän kummastuneen näköisenä hoksatessaan lähestyvät askeleet.
Hot Shot ei antanut toiselle aikaa kysyä mitään, vaan kumartui toisen tasolle ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
”Minä lupaan”, hän sanoi, painaen Sideswipen rintapanssariaan vasten, ”että löydän virtalähteen, palaan takaisin, me pääsemme pois täältä ja löydämme veljesi.”
Sideswipe painoi päänsä hänen olalleen.
”Siinäpä oli paljon lupausta”, hän totesi värittömästi.
”En kuitenkaan luvannut mitään mahdotonta”, Hot Shot huomautti. ”Jos haluat, minä voin olla sinun varaveljesi, kunnes viimeinen lupaus täyttyy ja löydämme Sunnyn.”
Okei, hän ei ollut suunnitellut sanovansa sitä. Mutta sanottuaan sen, Hot Shot huomasi ettei myöskään katunut sitä.
”Sopii minulle”, Sideswipe sanoi, ja Hot Shot saattoi kuulla toisen äänestä, että tämä hymyili taas.
”Mutta menehän nyt siitä”, Sideswipe jatkoi. ”Sinulla on lupauksia täytettävänäsi. Kyllä minä pärjään, ihan tosi.”
Hot Shot naurahti.
”Ihan varmasti pärjäät”, hän sanoi. ”Ja olet oikeassa. Ehkä on tosiaan paras, että siirryn niiden suorittamisen pariin.”
Hän taputti vielä Sideswipea pikaisesti selkään, ennen kuin kohottautui ja asteli kauemmas, alkaen sitten hakea katseellaan suuntaa johon jatkaa.
Hän näki oven josta he olivat tulleet…sekä sitä vastapäätä toisella seinustalla myös kaksiosaisen, täysin samanlaisen oven.
Hän harppoi rivakasti sen luo. Toinen ovista oli auki, ja kurkistaessaan sen taakse, Hot Shot näki jälleen käytävän. Se oli pidempi kuin se, jota pitkin he olivat tulleet, ja ovia oli miltei kolminkertainen määrä.
Hot Shot tuhahti kevyesti, nostaen leukaansa ja pujahti ovien välistä käytävään. Hän hoitaisi tämän jutun kunnolla ja kunnialla. Jos ei minkään syvemmän tarkoituksen takia, niin edes Sideswipen.
Jokin kuitenkin kaihersi häntä. Hot Shot rypisti kulmiaan.
Ihan kuin hän olisi kokenut jotain samanlaista joskus aikaisemminkin.
------- ------- --------
Ensimmäiset ovista kätkivät taakseen samanlaisia tyhjiä huoneita kuin edellisessäkin käytävässä. Hot Shot laittoi merkille niihin painetun myös kirjain- numero- yhdistelmän, joskin kirjain oli tällä kertaa eri. Hän oletti edelleen, että huoneet olivat varastoja. Eri asia sitten, mitä niissä oli varastoitu. Sitä Hot Shot ei lähtenyt edes arvaamaan.
Käytävän loppupään huoneet olivat kuitenkin erilaisia. Niiden ovissa ei lukenut mitään, eivätkä ne olleet myöskään tyhjiä.
Niissä huoneissa kalustus oli kaikissa yhteneväinen; pöytä, hyllyköitä, erillinen työtaso ja seiniä kiertävät kaapit.
Yhdessäkään huoneessa tavarat eivät kuitenkaan olleet samassa järjestyksessä. Oikeastaan ne eivät olleet minkäänlaisessa järjestyksessä eivätkä edes niin päin kuin niiden pitäisi.
Ainakaan pöydät. Niissä yhteistä oli se, että ne olivat kaikki nurin niskoin ja joko jalat tai kansi olivat haljenneet. Yhtä lailla kaapeille ja hyllyköille oli tyypillistä, että niiden ovet oli revitty irti ja sisältö puolestaan lattialle.
Lattioille olikin Hot Shotista kertynyt varsin kiitettävästi kaikenlaista romua, pääasiallisesti kristallinsirpaleita sekä datapäätteitä, kokonaisina tai osissa.
Niin, ja työtasot. Ne nyt vain tuppasivat olemaan kuin jonkin kirjoittamattoman säännön mukaan isketty jostain kohtaa kahteen osaan joka ikisessä huoneessa.
Hot Shotista se oli jo oikeastaan koomista. Työtasoilla ei säilytetty mitään, joten tunkeutujat olisivat aivan hyvin voineet jättää ne rauhaan, vaan ei. Pakko oli ollut rikkoa ihan kaikki.
Tosiaan. Hot Shot ei voinut olla ajattelematta, että paikkaan oli tunkeuduttu. Tai hyökätty taisi olla enemmänkin oikea sana. Tuskinpa nyt paikan omistajat olivat lähtiessään hajottaneet tavaransa sen sijaan, että olisivat ottaneet ne mukaansa.
Kun Hot Shot katsoi aikaan saatua jälkeä, hän ei voinut olla pohtimatta, mitä paikan omistajille olikaan käynyt.
Tuota…yäk. Hot Shot alkoi kiireesti hyräillä itsekseen keskittyäkseen johonkin muuhun kuin heränneisiin mielikuviin. Hän ei nimittäin ollut saanut yhtäkään kaunista sellaista aikaiseksi.
Varmistettuaan, ettei huoneessa, jossa hän nyt oli, ollut jäljellä mitään mahdollisesti käyttökelpoista ja ennen kaikkea ehjää(ei ollut, kuten ei myöskään aikaisemmissakaan huoneissa), hän kiirehti takaisin käytävään.
Tämän käytävän päässä ei ollut sellaista kaksiosaista ovea kuin kahdessa aikaisemmassa. Sen sijaan käytävän vasemmalla seinustalla oli yksi ovi enemmän kuin oikealla.
Sen takaa avautui kuitenkin edellisistä poikkeamatta taas käytävä. Tai pikemminkin käytävänpuolikas, jonka varrelle oli mahtunut vain kaksi viistosti toisiaan vastapäätä sijoitettua ovea.
Hot Shot vilkaisi pikaisesti olkansa yli. Hän voisi ihan hyvin katsoa vielä tämän käytävän. Eihän hän ollut mennyt vielä kovinkaan kauas.
Käytävän huoneet erosivat huomattavasti hänen aikaisemmin tutkimistaan. Ensinnäkin ne olivat paljon isompia. Samoin kaikki huonekalutkin olivat olleet isompia. Tästä johtuen jäljellä oli huomattavasti enemmän hakkelusta kuin muualla.
Lisäksi hän saattoi nähdä jäänteitä erilaisista mittalaitteista. Datapäätteiden lisäksi tietysti, niitäkin lojui ympäriinsä erikokoisissa palasissa hyvin kiitettävä määrä. Mutta lisäksi siellä oli rikki menneitä mikroskooppeja, atomikelloja, anemometrejä ja kaikkea muuta sellaista, joista Hot Shotilla ei ollut käsitystäkään miksi niitä kutsuttiin.
Oikeastaan hänellä ei ollut käsitystä sen enempää siitäkään, miten hän tunnisti jotkin laitteet, mutta se nyt oli sivuseikka. Itse asiassa Hot Shotista tuntui siltä, ettei hän oikeasti yhtään laitteista tunnistanutkaan, kunhan heitti niille jostain mieleensä tulleita nimityksiä. Mutta se oli kyllä vielä enemmän sivuseikka kuin ensimmäisenä sellaiseksi mainittu.
Hot Shot astahti ulos oikeanpuolimaisesta huoneesta. Mitähän rakennuksessa oli tarkalleen tehty ennen kuin kaikki oli laitettu poikki ja pinoon? Sen verran hän oli päätellyt, että paikka oli ollut jonkin sortin tutkimuslaitos, mutta sitä hän ei voinut eikä edes osannut päätellä, mitä siellä oli tutkittu.
Hän suuntasi käytävän viimeiselle ovelle. Se oli sijoitettu päätyseinälle, mutta toisin kuin aikaisemmat käytävien päädyissä sijainneet ovet, se ei ollut kaksiosainen eikä johdattanut myöskään jälleen seuraavalle käytävälle.
Sen sijaan oven takana oli vielä yksi huone. Tai siis se olisi ollut oven takana, ellei sitä juuri mainittua ovea oltaisi repäisty pois paikoiltaan ja viskattu vastapäiseen seinään.
Huone oli kaikista tähänastisista ehdottomasti suurin. Jos paikka todella oli toiminut tutkimuskeskuksena. muiden huoneiden omistajat olivat olleet mitä ilmeisimmin tavallisia rivitutkijoita, kun taas sen hetkisen käytävän kahden muun huoneen omistajat jo selkeästi ansiokkaita.
Tämän huoneen omistaja taasen vaikutti olevan kyseisellä logiikalla koko paikan aivot. Hot Shot vilkuili vaivihkaa ympärilleen astuessaan varovasti sisälle. Ehkä se oli taas hänen omaa mielikuvitustaan, mutta hän saattoi suoraan sanottuna aistia älykkyyden jälkeensä jättämän tunnelman. Ja se veti kyllä aika nöyräksi. Varsinkin, kun hän ei itse ollut kovinkaan vakuuttunut omista tieteellisistä lahjoistaan.
Huone oli paitsi suurin, myös kaikista perusteellisimmin käännetty ympäri. Hot Shotista oli ylipäätään alkanut tuntua vahvasti siltä, että tunkeutujat olivat etsineet jotain. Ja ehkä he sitten olivat olleet vakuuttuneita siitä, että löytäisivät sen täältä. Siltä se ainakin vaikutti, kun otettiin huomioon, että muissa huoneissa tavarat oli tyydytty kiskomaan hyllyiltä ja kaapeista lattialle. Täällä puolestaan itse hyllyköt ja kaapit oli kiskottu irti seiniltä lattialle.
Silmiinpistävintä huoneessa oli kuitenkin se, että siellä oli tietokone.
Ei tietenkään läheskään yhtä suuri kuin Avaruussillan hallissa, mutta ihan mukavan kokoinen huoneeseen mitoitettuna. Sekä näyttö että itse koneen runko oli upotettu seinään, jonka pinta-alan ne kokonaan veivätkin.
Näyttö oli kuitenkin kokenut myös kovia. Siinä kulki ristiin rastiin monta syvää viiltoa, ja koko lattia kolmen metrin säteellä oli kristallisirpaleiden peitossa.
Sirpaleet risahtelivat Hot Shotin jalkojen alla hänen astellessaan lähemmäs. Vaikka näyttö olikin pilalla, itse kone vaikutti olevan kunnossa. Saattoihan hän toki olla väärässäkin, aika kun tapasi salakavalasti rapistamaan kaiken mihin koski.
Mutta päällepäin näkyviä vaurioita, jotka saattaisivat olla kriittisesti haitallisia koneen toimintakyvylle, Hot Shot ei havainnut.
Hän kumartui tutkimaan konetta tarkemmin. Ei sillä, että Hot Shot muutenkaan olisi pahemmin koneiden päälle ymmärtänyt. Se olivat aivan liian monimutkaisia hänen hermoilleen ja aivan liian herkkiä käsiteltäväksi hänen käsilleen.
Ehkä hänen pitäisi jättää asia suosiolla sikseen. Hehän tarvitsivat sen virtalähteen, eikä hän ollut vielä sellaista löytänyt, ja Sideswipe odotti, että hän tulisi takaisin ja vielä kyseisen virtalähteen kanssa.
Hetken mielijohteesta Hot Shot kuitenkin painoi nappia, josta kone hänen mielestään voisi vaikuttaa menevän päälle.
Kahteen nanosekuntiin ei tapahtunut mitään. Sitten kone yhtäkkiä syttyi täyteen valoja ja alkoi hurista tasaisesti.
”Teletraan-1 käytössänne”, ääni kuulutti kaiuttimista hieman säröillen. ”Ilmoittakaa henkilöllisyytenne.”
Tällä kertaa Hot Shot ei tuntenut enää itseään naurettavaksi(ainakaan niin paljoa) puhuessaan koneelle kuin ensimmäisellä kerralla.
”Hot Shot”, hän ilmoitti, jääden sitten odottamaan koneen vastausta, naputtaen samalla kärsimättömästi lattiaa jalkaterällään. Sujuisipa tämä nyt sitten äkkiä. Hot Shot saattoi edelleenkin syyttää ehkä itseään lähinnä vainoharhaisuudesta, mutta hänelle oli tullut yllättäen sellainen olo, että hänen pitäisi mennä äkkiä takaisin.
”Henkilöllisyys tunnistettu”, Teletraan sanoi kuten viimeksikin. ”Pääsy tietokantaan rajallinen.”
Hot Shot rypisti kulmiaan.
”Hetkinen”, hän sanoi. ”Eivät ne olleet sitä viimeksi.”
”Tämä näyttöpääte on suojattu Autobotti Perceptorin toimesta”, Teletraan kertoi, vaikkei Hot Shot sitä suoraan edes kysynyt. ”Pääsy tietokantaan muille rajallinen.”
Perceptor taisi olla huoneen omistaja. Tuntui lähes aavemaiselta katsella siellä ympärilleen tai edes vain seistä siinä paikoillaan tuijottaen seinää, nyt kun siellä työskennelleen henkilön saattoi nimetä. Ja ilmeisesti tämä Perceptor oli ollut äärimmäisen varovainen luonne, asettaessaan suojauksen tietokoneeseensa huoneessaan, johon muilla paikan työntekijöillä tuskin oli asiaa. No, ehkäpä siitä oli ollut hyötyä siinä vaiheessa. kun paikkaan oli hyökätty. Tällähän saattoi olla vaikka mitä universumin mullistavaa tietoa koneensa muistissa.
”Kuule Teletraan”, Hot Shot sanoi. ”Voitko kertoa minulle, mitä Autobotit oikein ovat? Ihan tiivistetysti vain, minulla on nimittäin ehkä vähän kiire.”
Hän oli pohtinut sitä takaraivossaan siitä asti, kun kone ensimmäisen kerran oli kyseisen sanan sanonut. Se oli tervehtinyt heitä Autobotteina ja tunnistanut Hot Shotin, joten oletettavasti tämä paikka kuului näille Autoboteille ja järjestelmä oli heidän kehittämänsä. Hot Shot oli tästä päätellyt muutaman mutkan kautta, että hän taisi siinä tapauksessa myös kuulua näihin Autobotteihin. Tai ainakin oli joskus kuulunut.
Äkkiä Hot Shot tajusi jotain. Jos kone kerran pystyi käymään täällä ongelmitta, mutta hallin koneissa ei ollut virtaa edes käynnistämistä varten, niin sillä täytyi olla oma virtalähteensä.
”Tietoja tuodaan”, Teletraan ilmoitti ykskantaan.
Hot Shot ei pahemmin noteerannut koneen sanoja, sillä hän oli jo keskittynyt tutkiman, oliko virtalähde mahdollisesti suoraan koneessa kiinni vai tuliko virta siihen jostain muualta.
Aluksi asia vaikutti mahdottomalta selvittää. Koneesta kun ei ollut näkyvissä kuin etusivu, joka oli täynnä erinäköisiä nappuloita. Hot Shot ei uskaltanut lähteä sen enempää kokeilemaan, mitä niistä tapahtuisi, joten hänelle niistä ei ollut mitään iloa(ei ollut näin sivumennen mainittuna vaatinut kovin suuria päättelykykyjä tajuta, että se suurin, suorakulmion muotoinen painike, joka ilman optiikkasuojusta katsottuna oli väriltään kirkkaan punainen ja joka sijaitsi keskellä konetta ja oli samanlainen kuin hänen aikaisemmin näkemänsä käynnistä – painike todella käynnistäisi koneen). Lisäksi ainuttakaan johtoa ei ollut näkyvissä, vaan ne olivat kaikki seinän koneen ja seinän välissä piilossa.
Mieti Hot Shot, hän komensi itseään. Täytyyhän heidän saada jotenkin kone irti seinästä, jos se vaikka menee rikki ja täytyy korjata. Tai päästä jotenkin johtoihin käsiksi.
Hän kävi koneen ja seinän reunat tarkasti sormillaan läpi. Ei mitään. Ei nappia, josta sen saisi irrotettua, vai koloa, josta hän saisi otteen ja voisi vetää koneen pois seinästä.
Hot Shot suoristautui ja otti pari askelta taaksepäin. Hän mittaili konetta tarkasti katseellaan.
Perceptor oli ollut varovainen persoona. Lähde siitä liikkeelle. Hän ei varmastikaan olisi sijoittanut vastausta kaikkein ilmeisimmälle paikalle..
Eli optiikoiden korkeudelle.
Hot Shot nosti katseensa ylöspäin. Aivan niin. Seinässä, näytön yläpuolella aivan katonrajassa kiinni, näkyivät luukun ääriviivat.
Hot Shot haravoi nopeasti huoneen katseellaan. Luukku oli niin korkealla, ettei hän yltäisi siihen ilman koroketta, joten hänen pitäisi keksiä sellainen jostain.
Muutaman nanosekunnin mietittyään Hot Shot alkoi hinata työtason puolikkaita koneen eteen. Hän kokeili kiivetä niiden päälle, ja vaikka ne olivat rikki, vanhoja ja siksi pahasti ruosteisia ja hataria, ne kestivät hänen painoaan. Hot Sai painettua kämmenensä luukkua vasten, joka naksahti ja heilahti auki.
Hot Shot ei ollut kaikista cybertronialaisista suurikokoisin, eikä edes suurimmasta päästä, joten hän arvioi mahtuvansa luukusta sisälle. Hän otti luukun reunasta kiinni, ja veti itsensä ylös. Ihan helposti se ei sujunut, olkapään alkaessa taas valittaa käytöstä, mutta hän puri hampaansa tiukasti yhteen ja onnistui hilaamaan itsensä luukusta sisälle.
Siitä huolimatta, mitä Hot Shot oli juuri koostaan ajatellut, luukku ja sen jälkeen alkava kanava olivat hänelle ahtaita. Hän painautui aivan matalaksi, ja lähti hilaamaan itseään eteenpäin.
------ ------ ------
Jos Hot Shot ei pitänyt paikoillaan olemisesta, niin ei hän pitänyt myöskään ahtaista tiloista.
Älä ajattele nyt mitään ylimääräistä, hän käski päätään. Sinua on aina syytetty siitä, ettet ajattele tarpeeksi ennen kuin toimit, joten älä tee niin nyt kun sinun ei tarvitsisi.
Hot Shot ei edes viitsinyt arvuutella sen kummemmin, mistä hän tiesi häntä kutsuttaneen hätäiseksi. Oli vain parasta tottua siihen, että hän tiesi tai muisti jotain, tai ei tiennyt, ja jos tiesikin, niin hän ei tiennyt miksi.
Kanava ei ollut kovin pitkä, vain muutaman metrin, mutta heti päättyessään se vietti pystysuoraan alaspäin. Hot Shot hymähti tympääntyneesti. Ja mitähän nyt? Hän ei mahtuisi kääntymään ympäri eikä todellakaan tuhlaisi aikaansa siihen, että palaisi alkuun ja kulkisi sitten saman matkan takaperin. Vaikka se saattoikin olla nopein keino, hänen hermonsa eivät kestäisi pienessä tilassa edestakaisin kulkemista montaa kertaa. Täytyihän hänen päästä vielä takaisinkin.
Hot Shot hilasi itsensä aivan kanavan reunalle ja kurkisti alas. Pudotus ei ollut kovinkaan pitkä, mutta ei hän silti haluaisi tulla niskoilleen alas. Vastapäiseen seinään ei kuitenkaan näyttänyt olevan pitkä etäisyys, joten entäpä jos..
Yrittänyttä ei laiteta. Hot Shot hilasi itseään vielä vähän eteenpäin niin, että siirtyi puolittain roikkumaan tyhjän päälle. Hän puristi tiukasti kanavan reunaa, ja vaikka olkapää huusi mielipuolisesti armoa, hän veti itsensä käsiensä yli ja päästyään kokonaan ulos kanavasta, hän heilautti jalkansa päänsä ylitse(hän ei tiennytkään olevansa niin notkea) ja asetti ne vastapäistä seinää vasten. Sitten hän lähti hitaasti kääntymään niin, että olisi kasvot alaspäin. Se kävi ärsyttävän hitaasti ja sekä hänen käsiensä että jalkojensa ote oli monta kertaa livetä, mutta viimein hän sai päästää irti jaloillaan ihan luvan kanssa, ja päästyään pystyasentoon seinää vasten myös irrottamaan otteensa reunasta. Hän laskeutui hieman horjahtaen alas.
Siinä se oli. Tietokoneen takaosa, jonka johdot veivät suuren osan tilasta, jossa hän nyt seisoi. Se oli nelikulmion mallinen, jonka yksi seinä oli ehkä kuusi tai seitsemän metriä pitkä ei juuri siitä korkeampi, mutta siellä mahtui helposti seisomaan suorassa. Eihän Hot Shot aivan älyttömän pitkä ollutkaan, kuten sanottu.
Hän harppoi lattialla kiemurtelevien johtojen yli koneen luo. Siinä oli tälläkin puolella uskomattoman paljon eri painikkeita, joiden jokaisen vierestä, ala- ja yläpuolelta lähti yksi tai useassa tapauksessa monta johtoa. Virtalähdettä hän ei kuitenkaan nähnyt. Hot Shot etsi katseellaan paksuimmat johdoista, joita pian osoittautui olevan neljä. Ne oli kiinnitetty koneen eri sivuille, joten hän valitsi sen, joka lähti kulkemaan yläreunasta kattoa pitkin, ja alkoi seurata sitä katseellaan. Se kulki koko katon poikki huoneen täydeltä pituudelta, ja Hot Shot joutui kääntymään ympäri voidakseen seurata sitä loppuun huoneen toiseen päätyseinään asti.
Siinä se oli. Virtalähde, jonka ansiosta tietokone kykeni toimimaan. Hänen pitäisi muistaa tästä lähin katsoa selkänsä taakse joka tilanteessa. Se voisi olla ihan hyödyllistä.
Hot Shot siirsi optiikkasuojuksen ylös silmiltään, sillä tilassa oli virtalähteen ansiosta tarpeeksi valoisaa nähdä ilman sitäkin. Se oli kirkkaan sinivihreänä hohtava sylinteri, joka oli ruuvattu päädyistään seinään kiinni. Kaikki neljä paksua johtua päättyivät siihen, muiden johtojen yhdistyessä jossain vaiheessa matkaa puolestaan niihin kiinni.
Kohta ’etsi virtalähde’ suoritettu, Hot Shot onnitteli itseään pikaisesti mielessään. Nyt pitäisi vain selvittää, miten hän saisi sen irti seinästä ja otettua mukaansa.
Ehkä hänen olisi ihan ensimmäisenä paras sammuttaa kone, jotta se ei kuluttaisi virtaa turhaan. Siinä vaiheessa Hot Shot muisti pyytäneensä Teletrania kertomaan hänelle, mitä Autobotit olivatkaan.
Äh, hienoa. Hot Shot jätti virtasylinterin vielä hetkeksi rauhaan, siirtyen takaisin koneen luo. Ehkä hän saisi tiedon ulos jotenkin myös tätä kautta.
Hän siirteli johtoja varovasti syrjään, yrittäen olla repimättä niitä vahingossa irti. Sen verran hän tietokoneista tiesi, että jokaisen niiden tiedot olivat kiinteällä levyllä. Jos hän vain saisi sen käsiinsä, hän voisi ehkä lukea tiedostot myöhemminkin.
Hot Shot ehti juuri alkaa etsimään, kun hän kuuli jotain. Ääni tuli kaukaa eikä hän ollut aluksi kuullakaan sitä koneen hurinan yli, mutta sen saavuttaessa hänen kuulosensorinsa ja Hot Shotin tajutessa, mikä se oli, hän jähmettyi paikoilleen.
Se oli kirkaisu. Ne pahuksen otukset olivat löytäneet heidät.
Sideswipe.
Se sai Hot Shotin liikkeelle. Toisella ei olisi mitään mahdollisuuksia yksin niitä vastaan, eikä varsinkaan nyt kun joka puolella oli täysin pilkkopimeää.
Hän hypähti suoraksi ja oli juuri kääntymässä lähteäkseen, kun hän näki tietolevyn. Nopeasti Hot Shot ojensi kätensä ja repäisi levyn irti koneesta, ottaen sitten askeleen takaseinää kohti. Hänen pitäisi irrottaa virtasylinteri ja pian…ei, se saisi odottaa, hän palaisi takaisin hakemaan sen sitten, kun Sideswipe olisi turvassa.
Eteneminen jäi kuitenkin yhden askeleen mittaiseksi, kun seinään hänen oikealla puolellaan ilmestyi syvä lommo. Jokin sen toisella puolella yritti päästä läpi.
Hot Shot ei edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui, kun yksi otuksista puski ryminällä seinästä läpi. Se pysähtyi hetkeksi paikoilleen, nuuskien ilmaa.
Hot Shot pakotti itsensä äkkiä liikkeelle. Hänen pitäisi liikkua ja mahdollisimman ripein liikkein, niin ne eivät ehtisi paikantaa häntä niin tehokkaasti.
Hän pyrähti juoksuun, ja oli muutamalla askeleella virtasylinterin luona. Jos kerran otukset olivat paikantaneet jo hänetkin, ei ollut mitään takuita siitä, että olisi mahdollista palata takaisin myöhemmin. Hän sai tartuttua siihen kiinni, kun seinä yllättäen iskeytyi häntä kohti. Hot Shot lennähti taaksepäin, melkein takaisin huoneen toiselle laidalle yhdessä seinänpalasten kanssa.
Tointuessaan hän tajusi pitelevänsä sylinteriä käsissään. Se oli irronnut seinästä toisen otuksen tunkeutuessa myös huoneeseen.
Loistavaa. Ihan kuin yhdessä ei olisi ollut jo tarpeeksi ongelmia.
Hot Shot könysi äkkiä ylös, mutta hän pääsi vain hädin tuskin istumaan, kun otukset saivat hänestä kunnollisen vainun ja lähtivät syöksymään kohti.
Hot Shot inahti(nyt hän tajusi, miksi Sideswipen ääni oli muuttunut hyvin kimeäksi heidän joutuessaan edellisen kerran tekemisiin otusten kanssa), ja rutisti sylinterin tiukasti käsivarsiensa väliin ja kierähti ensin vasemmalle päästäkseen pois toisen tieltä, ponkaisten siitä jaloilleen ja heittäen kuperkeikan sitten juuri rikki mennyttä päätyseinää kohti väistääkseen ensimmäisenä seinästä läpi tulleen otuksen. Kuului metallinen tömähdys ja sitten kova räsähdys, kun otukset törmäsivät toisiinsa.
Hot Shot kompuroi seisaalleen ja juoksi ulos huoneesta toisesta seinään tulleesta aukosta, tietolevy toisessa kädessään ja virtasylinteri toisessa.
Nyt hänen täytyisi löytää takaisin halliin.
Hän ehti kääntyä vain ensimmäisestä kulmasta, kun sai vastaansa jo kolmannen otuksen. Se ei kuitenkaan näyttänyt olleen keskittyneen lainkaan hänen metsästämiseensä, vaan yritti järsiä seinää enää vain yläleuasta muodostuvalla suullaan. Hot Shot ei jäänyt ihmettelemään sitä sen kummemmin, vaan liimautui toista seinää vasten mahtuakseen juoksemaan otuksen ohi niin, ettei varmastikaan koskisi siihen. Otus kääntyi vilkuilemaan ympärilleen hänen päästyään jo muutaman metrin päähän siitä, ja kääntyessään jälleen seuraavasta kulmasta Hot Shot kuuli sen kirkaisevan käheästi sekä monista askelista päätellen lähteneen hänen peräänsä.
Hänellä oli siis kaksi ongelmaa. Ensimmäinen oli se, että hänellä oli perässään kolme, jos ei useampikin hyvin murhanhimoiselta ja sitäkin nälkäisemmältä vaikuttavaa otusta. Toinen taas oli se, ettei Hot Shotilla ollut käsitystäkään siitä, missä hän oikein oli.
Kunnes hän havaitsi näkevänsä seinän läpi toiseen niistä isommista huoneista, joissa hän oli hetki sitten ollut. No, jos optimistisia oltiin, niin oli otuksista jotain hyötyäkin, ainakin niiden vimmasta kulkea ryminällä kaiken läpi: hän sai oikoreittejä eikä hänen ollut tarvinnut kiivetä sitä kanavaa pitkin takaisin Perceptorin huoneeseen.
Hän kuuli taas kirkunaa. Ja sen perään hätääntyneen huudahduksen.
Hot Shot pidensi askeleitaan entisestäänkin. Miksi näiden käytävien piti olla näin mutkaisia? Hän ei voinut juosta läheskään niin lujaa kuin olisi suoralla päässyt, ja se turhautti häntä epäterveellisen paljon juuri sillä hetkellä.
Vastaan tuli jälleen aukko seinässä, josta Hot Shot nanosekunnin puolikkaan kulutta huomasi näkevänsä Avaruussillan. Ja sen juurella seisovan Sideswipen, jonka ympärillä parveili otuksia.
Hot Shot teki tiukan mutkan, syöksyen sisälle halliin. Virtasylinterin loiste kiinnitti Sideswipen huomion, ja ilmeisesti hän kykeni sen johdosta näkemäänkin jotain, sillä hän sai väistettyä juuri kimppuunsa rymistelleen otuksen, hyppäämällä jälleen tutulla tavallansa sen yli. Toinen näytti nauttivan ilmassa olemisesta ilmeisen paljon.
”Helkkari, Hot Shot”, tämä henkäisi Hot Shotin päästyä hänen luokseen. ”Et olisi voinut parempaan aikaan saapua paikalle. ”Ne vain tulivat jostain, ja aluksi pystyin kuuntelemaan, mistä päin ne juoksivat päälle, mutta sitten niitä tuli aina vain lisää ja lisää enkä enää erottanut, mistä suunnasta ääni milloinkin kuului.”
”Sankarit saapuvat aina paikalle oikeaan aikaan, vai mitä?” Hot Shot heitti vitsin, jonka tiesi varsin hyvin olevan erittäin huono, mutta sillä hetkellä hän ei keksinyt parempaakaan. Hän tyrkkäsi virtasylinterin ja tietolevyn Sideswipelle.
”Etsi, mistä tämän voi ladata”, hän ohjeisti toista. ”Minä pidän näistä huolta sillä aikaa.”
Hänellä ei ollut hajuakaan, miten, mutta hänen täytyisi yrittää jotain.
Sideswipe näytti tajuavan yhtä lailla, ettei Hot Shotilla ollut keinoja taistella otuksia vastaan, mutta hän ei jäänyt kyseenalaistamaan tämän sanoja, vaan otti sylinterin ja levyn vastaan, ja lähti ensimmäisenä mainitun sisällä väreilevän virran valossa etsimään latauspaikkaa.
Hot Shot kääntyi takaisin otusten puoleen. Ne eivät näyttäneet vielä paikantaneen häntä täysin, vaan nuuhkivat vasta hänen suuntaansa. Sitten yksi sai vainun, päästi kirkaisun ja lähti syöksymään suoralla linjalla päin.
Hot Shot odotti. Hänen koko kehonsa käski väistämään jo, mutta hän aikoi laittaa kärsimättömyydelle nyt vastaan. Vielä hetki, hän ajatteli. Vielä ihan pieni hetki… vielä vähän lähemmäs…
Kun otus oli enää parin metrin päässä, hän heittäytyi taaksepäin käsiensä varaan, potkaisten otusta täydellä voimalla kylkeen. Samalla kun huudahti kivusta olkapäässä tuntuvan viiltävän tuskan takia.
”Hot Shot?” Sideswipe kutsui häntä jostain kauempaa, kuulostaen enemmän kuin huolestuneelta.
”Ei hätää”, Hot Shot huikkasi vastaukseksi, irvistäen. ”Kaikki okei. Ei osunut minuun eikä sattunut.”
Ensimmäinen oli totta, jälkimmäinen ei. Hot Shot nousi ylös olkaansa pidellen. Hän yritti liikuttaa kättään, mutta jopa sormien taivuttelu aiheutti vihlaisun koko käsivarressa.
Tämä oli nyt niitä hetkiä, kun hänen olisi pitänyt ajatella kahdesti saamaansa hyvää ideaa.
Kipu vei hänen keskittymisensä hetkeksi pois tilanteesta, mutta se hetki osui hyvin, hyvin väärään paikkaan. Hot Shot havaitsi seuraavan kimppuunsa käyneen otuksen vasta, kun se jo törmäsi häneen.
Hän lennähti kyljelleen Avaruussillan korokkeen eteen, otuksen painon musertaessa häntä lattiaa vasten. Hän näki silmäkulmastaan sen haistelevan hänen päätään, kuin varmistuen mistä olisi paras haukata. Sitten se avasi leukansa, veti päätään hieman taaksepäin…
Hot Shot onnistui kääntymään selälleen ja huitaisi oikealla kädellään otusta kohti. Hänen optiikkaansa levisivät otuksen pään irrotessa paikoiltaan ja pudotessa lattialle hänen viereensä.
Vaikka otukset tuntuivat muuten olevan luonnottoman kestäviä, pään menetystä kokonaan ne eivät kestäneet. Hot Shot tönäisi hänet kaataneen pois päältään ennen kuin sen jalat pettivät ja se romahti täydellä painollaan vatsalleen. Hän katsoi kehoa, sitten päätä jonka oli äsken vielä ollut siinä kiinni, ja sitten oikeaa kättään.
Miekka. Hänellä oli kädessään miekka.
Hot Shot tuijotti kädessään olevaa teräasetta hämmentyneenä. Mistä hän oli sen saanut? Se ei ollut takuulla ollut hänellä aikaisemmin.
Hänen selkänsä takaa kuului särinää, jota seurasi kimakka ulvahdus. Halli tulvahti täyteen valoa.
”Sain sen ladattua!” Sideswipe hihkaisi. ”Hot Shot tule nyt äkkiä heti mennään!” Toinen suorastaan puhkui sanat ulos suustaan.
Hot Shot kääntyi ympäri. Avaruussillan renkaan sisälle oli syttynyt kirkas, väreilevä valo, jonka sävy vaihteli jatkuvasti spektrin eri asteissa hänen nostettuaan optiikkasuojuksen pois silmiltään.
Otukset tuntuivat menneen jostain Hot Shotille tuntemattomasta syystä täysin hämilleen. Ne olivat kaikki jähmettyneet paikoilleen ja tärisivät pienesti, kuin olisivat aistineet jotenkin sillasta leviävän energialatauksen.
Hot Shot otti pari juoksuaskelta siltaa kohti, nousten korokkeen ensimmäiset portaat.
Hän rekisteröi vasta hieman myöhässä, ettei ainoa hänen tuntemansa kipu ollut peräisin olkapäästä.
Automaattisesti Hot Shot painoi kätensä kyljelleen. Lähellä lantiotaan hän tunsi, kuinka jotain lämmintä ryöppysi ulos. Vilkaistessaan nopeasti alaspäin hän näki repaleisen, syvän pistohaavan. Hän oli siis ilmeisesti saanut iskun, luultavasti yhdestä otuksen terävillä kynsillä varustetuista jaloista sen kaataessa hänet lattialle. Hän oli vain ollut niin kiihtyneessä tilassa, ettei ollut huomannut sitä saman tien.
Optiikoissa sumeni nopeasti. Hot Shot puri huultaan, kiristäen vauhtiaan vahinkoilmoitusten alkaessa hyppiä esille toinen toistensa päälle. Sideswipe, joka seisoi sillan edessä, taisi nähdä, että jokin oli vialla. Toinen kiiruhti hänen luokseen, ottaen hänet vastaan ja kiskoen sillasta läpi juuri ennen kuin Hot Shotin optiikoissa pimeni.
------ ------ ------ -------
Nääin. Tuota joo...itse olen tähän puoliksi tyytyväinen, puoliksi en : D palautetta ja kritiikkiä(rakentavaa sellaista, kiitos!) saa antaa, jos kokee tarvetta tai halua sellaiseen.
Kiitän ja kuittaan nyt vähäksi aikaa, ja jatkan epätoivoista puhtaaksikirjoittamistani..
