Title: Wilhomaista joulua!
Author: Tinppa
Rating: K-11
Genre: draama, huumori, jonkinlainen angst
Pairing: Wilho/vaimo
Disclaimer: Minun on.
Warnings: Kiroilua, seksimaininta, pikkupervoilu
Summary: Valkoista paskaa satelee taivaalta.A/N: Perustuu
Wilho Watun Witutuswihkoon (K-11). Mukavaa joulua!
Wilhomaista joulua!Tässä minä istun. Ihan yksikseni. Ja vielä jouluaattona. Valkoista paskaa satelee taivaalta. Mikä vittu siinäkin viehättää? Kaikki haluavat sitä aina. Lumityöt ovat perseestä. Ja se joulupukki ei tarvitse sitä lunta matkatakseen talosta taloon. Koska sitä jätkää ei ole olemassa. Mutta tonttuja on. Nimittäin puutarhatonttuja. Juuri niitä, jotka kyttäävät siellä pihapuskien keskellä, kun leikkaat kesällä nurmikkoasi alasti ja raavit välillä pallejasi. Ei kannata siis olla pihalla alasti. Tontut voivat herätä henkiin ja väittää sinua itsensäpaljastajaksi. Poliisille voivat kannella.
Rauhallista täällä kotona. Eukko nimittäin meni sukulaisiin jouluksi, aamulla lähti. Minuakin pyysi mukaan, mutta haistatin paskat ja sanoin, että yksin saa mennä, minua mihinkään saa, kotiin jään glögiä juomaan ja kinkkua syömään. Tapsan jälkeen palaa akka kotiin. Voisi kyllä jäädä sinne jonnekin. Se nainen nimittäin käy hermoilleni aina joskus. Tai ei edes joskus. Aina. Melkein aina vähintäänkin.
Eilen aatonaaton iltana vittuunnuin vaimooni. Oli nimittäin mennyt kinkun omin lupinensa uuniin pistämään. Olin, että mitäs jumalauta, ja vaimo siinä vaan virnuilee ja sössöttää, että hän ei ole vielä joulukokkailusta tarpeekseen saanut. Siihen sitten jyrisin, että vittu, meillä minä olen aina kinkun paistanut, minun olisi se nytkin pitänyt tehdä ja että eukko kyllä nyt pilasi tämän jouluisen tapamme. Kinkun paistaminen on miehen tehtävä, jos talossa on miehiä! Ja enkä vitussa suostu uskomaan, että akkani on kokenut sukupuolenvaihdoksen.
Ja kun vaimoni leipoi pipareita... Ihan vitusti niitä leipoikin, kuten myös joulutorttuja. Siinä sitten aloin niiden valmistuttua kokemaan piparin- ja tortunhimoa. Vaimolta sitten kysyin, että josko saisin piparia. En saanut. Sen sijaan sain lättäisyn poskelleni vaimoltani, ja päälle akka vielä väitti pervoksi, jumalauta. Kysyin sitten vielä, että jos ei piparia kerran saa, niin saisinko torttua sitten. Siinä vaiheessa sain päälleni kasan jauhoja ja eukko alkoi väittää, että harrastan sopimattomuuksia. Ja minä kun vain halusin leivonnaisia! Eukko tässä se likamielinen on, perkele.
Aamulla vaimo oli riisipuuroa tehnyt ennen lähtöään sukulaisiin. Pienen kasan oli jättänyt minulle kera lapun, jossa luki, että mantelia ei ole puuroon piilotettuna. Pilasi melkein puurohetkeni. Kehtasikin saatana! Löysin kuitenkin kaapista manteleita ja kaadoin koko pussillisen puuroni sekaan.
Ulkona on pimeää. Yhtä pimeää kuin meidän vintillämme. Valkoista paskaa tulee taivaalta alas edelleen. Kuusen alla on paketteja pelkästään minulle. Itse ostin lahjoja itselleni enkä akalle yhtäkään. Ei vaimokaan minulle mitään hankkinut. Radiosta tulee joululauluja jatkuvalla, melkein helvetillisellä syötöllä. Jouluruokaa olen ahdannut itseni täyteen. Joulusauna puski hien pintaan. Piparin- ja tortunhimo on huipussaan, ja glögihöyryt leijailevat sieraimiini. Kuumaa tämä punertava juoma. Paljon kuumempaa kuin minun ja eukkoni elämä makuuhuoneen puolella on ikinä ollut.
Kinkku on kokonaan minun, glögiä on litroittain vielä ja kaikkea muutakin pitäisi jaksaa ahtaa napaan tässä jouluna. Ei ole eukko auttamassa näiden ruokien kanssa. Jääpähän minulle enemmän, kun ei ole akka hotkimassa kaikkea. Niin, että jouluja vaan!
Wilho
