Nimi: Aallonviemät
Kirjoittaja: onkonälkä
Genre: Fluff
Ikäraja: K-11
Paritus: Padma Patil/Roger Davies
A/N: Osallistuu haasteisiin Rare10, Neljän tuvan haaste tuvalla Korpinkynsi ja Sana/kuva/lause10 sanalla Aalto
Aallonviemät
Rakastan iltauinteja mustajärvessä. On virkistävää tuntea tumman veden virtaavan läpi hiusten ja viileiden aaltojen koskettelevan vartaloani yksi kerrallaan. Rakastan nähdä auringonlaskun heijastamat vesipisarat vartalollani ja tuntea päivän lämmittämän nurmikon yhä kosteissa jalkapohjissa.
Nuo hetket ovat iloni syksyllä ja keväällä, ne ajat jotka Tylypahkan mailla vietän ja vesi on lämmintä. Jopa sadepäivinä saatan käydä rannassa, se tuo minulle unen.
Oli neljännen vuoteni kevät ja yksi viimeisistä uinneistani, kun huomasin rannassa toisen. Hän katseli hieman ujosti puun alta ja käänsi katseen pois huomatessaan minun katsovan takaisin. Nousin istumaan pehmeälle rantaruoholle ja seisomaan, nostin pyyhkeeni ja kävelin pojan luo.
Tervehdin häntä nimeltä, ja hän minua varovasti takaisin. Hän oli komeudestaan huolimatta ujo, sen huomasin jo aikaa sitten.
"Mitä asiaa huispauskapteenilla on rantaan tähän aikaan? Luulisi teidän harjoittelevan jo kuumeisesti ensi vuotta varten. Nyt kun kenttä on taas ennallaan."
"Tarvitsin happea, oleskeluhuoneessa on niin kovin raskas ilma."
"Sekä kirjaimellisesti, että henkisesti. Ja Cho itkee kaiken aikaa, ei sitä kestä kuulla."
"Koulun tytöt menettivät hymypoikansa, etkä sinä ole surun murtama. Miksi?"
"Intressini ovat kaukana hänestä."
Hymyilin vienosti ja nousin seisomaan.
"Minun täytyy palata torniin pukeutumaan, ja etköhän sinäkin ole jo saanut tarpeeksi happea. Mennäänkö yhdessä?"
"Mieluusti"
Me kävelimme mäkeä ylös, kohti linnaa vaiti. Minä katsoin välillä häneen ja hän minuun, mutta vain kerran katseemme kohtasivat. Siinä katseessa oli jotakin, mitä en ennen ole silmissä nähnyt. Eräänlaista kiihkoa, halua ja voimaa. Hän vastasi oven arvoitukseen nopeasti, ja kertoi kuulleensa saman viime viikolla. Oleskeluhuone oli tyhjillään ja kylpi auringon viimeisten säteiden valossa.
"Hyvää yötä, Padma."
"Sitä samaa, Roger."
Tunsin sisälläni suurta lämpöä, kun hän lausui nimeni, ja ihollani väreitä, kun hän puolivahingossa kosketti kättäni ohittaessaan minut.
Ja aamulla emme edes katsoneet toisiamme silmiin.
Hyräilin vaimeasti laskiessani jalkateräni viileään veteen, laskiessani pyyhkeeni nurmikolle ja lopetin vasta, kun otin happea sukellukseen. Tutut aallot hivelivät minua, aivan kuin ne olisivat olleet samat kuin aiemmin. Ne leikkivät pitkillä hiuksillani ja tekivät mielikuvituksellisia kuvioita lähes yhtä tummaan veteen, kuin hiukseni.
Samat kasvot kuin iltaa aiemmin odottivat puun alla noustessani. Uin häntä lähelle ja kutsuin veteen.
"Tule, se on ihanan viileää."
"Et taida olla niin tulinen kuin annat ymmärtää."
"Minussa on paljon muutakin kuin ulkokuori."
Yllätyksekseni hän riisui paitansa, housunsa ja laskeutui veteen alusvaatteissaan. Hänen rintakehänsä oli vaalea ja kaunis. Hänen kaulansa oli sulavasti muotoiltu ja loppui sopusuhtaiseen leukaan, joiden yläpuolella vaaleat, punertavat huulet. Tutkin silmilläni noiden huulten jokaisen kaaren ja mietin, miltä ne tuntuisivat vasten omiani. Ihoani. Itseäni.
Aallot tunsivat minut, mutta olivat kovin arvaamattomia. Silti ne olivat minulle kuin ystäviä, ja tänä iltana parittajia. Voimakas, mutta hyväntahtoinen aalto työnsi minut vasten poikaa, joka herrasmiehen elkein otti minut vastaan ja asetti kätensä selälleni. Annoin hetken viedä ja aaltojen tanssiessa ympärillä, me suutelimme. Huuleni painuivat vasten hänen omiaan, ja ne olivat kuin vettä hyväilemässä huuliani. Hieman karhea hiekka järven pohjassa, ja rohtuneet huulet suudelmassa ovat yllättävän samanlaisia.
Vesi kuljetti meidät rantaan ja hän nosti minut nurmikolle vesirajaan. Pienet vaahtopäät kutittelivat nilkkojani rohkaisevasti ja Roger päälläni suuteli kauniimmin kuin yksikään aalto. Meren voima ja laguunin sini hänen silmissään, ja auringonsäteiden kiilto aallonharjalla.
Olen aina rakastanut vettä, merta, järviä ja aaltoja. Auringon lämmintä leikkiä aaltojen kanssa ja veden tuntua iholla. Karheita hiekkapohjia ja vaahtopäitä varpaissa.
Roger on kuin vesi, kiihkeä, voimakas ja niin hellä.
Siihen minä rakastuin.