Ficin nimi: Marmoriplaneettoja ja riisuuntuvia leidejä
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Oneshot, derppailu
Ikäraja: S
Päähenkilöt: 11. Tohtori
A/N: Perustuu tositapahtumiin. Joo, otsikossa mainitaan riisuuntuminen, mutta eihän sitä varsinaisesti kuvata... 041. Muodot.
Marmoriplaneettoja ja riisuuntuvia leidejä
”Kuka tuo mies on?” Kysyi Vince ja katseli rusettiin pukeutunutta miestä, joka oli saapunut burleskitilaisuuteen aikaisemmin kuin muut ja heitellyt ilmaan jonglööripalloja sisään tullessaan. ”Onkohan hänellä edes ikää tänne tuloon?”
”No hänet on päästetty sisään niin eiköhän”, Ross vastasi. Rusettimies oli kaivanut taskustaan pussillisen marmorikuulia ja tarkasteli niitä esiintymislavan valoissa. ”Mutta nyt sinun olisi kyllä hyvä harjoitella vähän. Tarkastamme samalla osuvatko valot oikeaan kohtaan, joten nousehan lavalle.”
Vince nyökkäsi ja kiirehti lavalle. Ja sitten yhtäkkiä hän astui jonkun pienen asian päälle, joka lähti liikkeelle ja maa ja taivas vaihtoivat paikkaa. Tömähdys ja tähtien kirjailema pimeys.
***
”Mitä minä teen, mitä minä teen? Show’hun on vain hetki, katsomo alkaa täyttyä ja juontajallani on aivotärähdys!” Ross valitti ja haroi oranssia kuontaloaan.
”Minä voin juontaa, olen juontanut monia kertoja. Kerran ikurintaisten äkkiköpöjen pormestari oikein vuolaasti juontoani”, kuului ääni hänen takaansa. Ross käännähti. Outo rusettimies seisoi hänen takanaan. Hän ei ollut aivan varma mitä tuo höpinä itkuriitaisten jäkkipöpöistä oli ollut, mutta jos tyyppi tosiaan osasi juontaa hän oli tullut kuin taivaasta.
”Sitä paitsi”, mies sanoi ja jatkoi: ”minä saatan olla syy miksi juontajasi kaatui. Tai siis, marmoriplaneettani tykkäävät joskus lähteä vaeltamaan maan kamaralla.. onneksi ei oikeat planeetat, se olisi katasrofi… mutta joka tapauksessa, olen naisesti!”
”Naiseni?” kysyi Ross hämmentyneenä äkillisestä puhetulvasta.
”Anteeksi, miehesi. Nimeni on muuten Tohtori”, Tohtori sanoi ja ojensi kätensä. Ross oli liian hämmentynyt kätelläkseen mutta totesi sitten: ”no, kyllä se kai on parempi kuin ei mitään. Oletko aiemmin juontanu burleskia? Meillä on teemana aikamatkailu.”
”En, mutta olen hyvä impromaan. Onhan burleskihan on semmoista taikatemppuilua, tehdään pari liikettä ja sim ala pim, henkilön vaatetus vaihtuu. Hyppään siis lavalle?”.
”No… joo, siitä vain” totesi Ross ja kuin silmänräpäyksessä Tohtori oli jo lavalla. Avustaja työnsi hänelle lapun jossa esiintyjät ja heidän järjestyksensä kerrottiin.
”Hyvät ihmisolennot ja muutkin jos teitä tänne on päätynyt”, Tohtori sanoi saaden yleisön hymähtämään. Tämähän alkoi hyvin Rossin mielestä. ”Tervetuloa aikamatkalle burleskin ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäisenä esityksellään avaa Belle von Bunnykill, joka aloittaa aikamatkamme 50-luvulta. Mukava vuosikymmen muuten, mukabia beatnikejä… mutta takaisin asiaa, katsotaan mitä Belle meille tarjoaa!”
Tohtori syöksähti sivumpaan ja Belle nousi lavalle. Tämä oli pukeutunut 50-luvun kotiäidin vaatteisiin, ja alkoi muka tiskata astioita musiikin tahtiin. Sitten hän huomasi tuijottavansa tiskiharjan jynssäävää liikettä hirmioituneena ja alkoi riisua. Ross katse eksyi kuitenkin Tohtorin ilmeeseen. Hän melkein kauhistunut, ja peitti kädellään näyn. Shown lopussa Belle heilautteli tasseleitaan ja lopetti tanssinsa hienostuneeseen poseeraukseen.
Tohtori kiipesi lavalle selvästi punastuneena jo totesi. ”Ne pyörivät pehmeät jutut… ne muuten tunnetaan universumin joka kolkassa. Seuraavaksi lavalle saapuu kuulemma tulevaisuudesta ihastuttava Fire Breeze. Katsotaan mitä tulevaisuus paljastaa? Kenties… rinnat?”
Hopeaan poliisiuniformuun pukeutunut Fire saapui näyttävästi lavalle etsiskellen rikollista ulkoavaruudesta. Musiikin saattelemana hänkin päätyi riisumaan.
***
Yleisö rakasti Tohtoria ja hänen hiukan hämmentynyttä, mutta sujuvaa juontoaan. Kun viimeinen esitys oli ohi, Tohtori kipusi lavalle pitämään viimeisen juontonsa.
”Se oli aikamoinen matka ja minä ainakin näin useammat… pyöreät jutut kuin TARDISissa on. Tai no, en ihan, mutta monta kuitenkin. Ajattelin vielä viimeisenä ilahduttaa teitä, sillä olettehan olleet upea yleisö. Niinpä pyysin dj:tämme soittamaan vielä yhden kappaleen”.
Ross pelkäsi että hänen pahin painajaisensa kävisi toteen, ja niinhän se kävi. I’m too sexy alkoi soimaan ja Tohtori riisui ensin rusettinsa, sitten takkinsa, sitten kauluspaitansa oudosti hytkyen ja pomppien. Mutta yleisö vain nauroi. Yhtäkkiä musiikki loppui ja Tohtori huudahti ”TADAH! Kiitos. Hyvää yötä” ja juoksi ulos ulko-ovesta puolialastomana.
”Jaa että semmoinen tuuraaja”, Ross ajatteli. ”Se oli itse asiassa ihan hyvä ja ainakin hyvin erilainen lopetus. Voisin palkata hänet sijaiseksi, jos hän vaan tulee käymään uusiksi”.
Tohtoria ei enää nähty kyseisellä klubilla. Tai jos nähtiin, niin hänellä täytyi olla aivan toiset kasvot…
