Ficin nimi: Kun sataa, pisarat nuolevat ikkunaa
Kirjoittaja: Subbe93
Genre: Angst
Ikäraja: S
Päähenkilö: Severus Kalkaros (/Lily Evans)
Summary: Kun alkoi tihkuttaa, se tiesi sadetta, ja sade tiesi aina etäisyyttä sinuun. Et koskaan tullut luokseni sellaisina päivinä, et, vaikka minä seisoin ulkona vettä valuvana ja odotin.Vastuunvapaus: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille.
A/N: Spurttiraapale III, sana: Pisara
Kun sataa, pisarat nuolevat ikkunaaKun sataa, pisarat nuolevat ikkunaa. Sanovat, että se peittää kyyneleillään kaiken alleen ja pyyhkii lian mennessään. Jotkut väittävät, että taivas suree kanssamme. Minä en koskaan uskonut siihen. Mistä taivas muka sen tietäisi, miltä ihmisestä tuntuu? Se on pelkkä taivas.
Mutta silti…
Kun alkoi tihkuttaa, se tiesi sadetta, ja sade tiesi aina etäisyyttä sinuun. Et koskaan tullut luokseni sellaisina päivinä, et, vaikka minä seisoin ulkona vettä valuvana ja odotin.
Odotin sinua.
Kun alkoi sataa, se tiesi kaikkea huonoa meidän välillämme. Riitelimme niinkin turhista asioista kuin ystävistäni sekä Potterista ja hänen kavereistaan. Eivät ne koskaan mihinkään johtaneet, eivät milloinkaan. Meillä oli omat näkemyksemme asioihin, eivätkä ne aina kohdanneet, mutta sillä ei ollut väliä.
Ei niin kauan kun minulla olisi sinut.
Sinä iltana myrskysi, etkä antanut anteeksi. Silloin kadotin sinut, etäännyit ja käänsit minulle selkäsi, vaikka pyysin anteeksi. Yritin selittää. Et halunnut olla poikkeus muihin verrattuna, vaikka olit sitä minulle. Sinulle minusta oli tullut vastentahtoinen tahra, jonka annoit sateen pyyhkiä pois elämästäsi.
Sen jälkeen taivas ei enää lakannut itkemästä – ei minun maailmassani.
Kun Rohkelikko voitti Luihuisen viimeisenä vuonna, satoi rankasti. Sinä päivänä sinä juoksit kentän halki punaiset hiukset kasvoille liimautuneina, juoksit suoraan Potterin syliin ja suutelit häntä.
Ja minä piilotin kyyneleeni pisaroiden virtaan.
