Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: S
Yhteenveto: Tyttö katsoi häntä hieman hämmästyneenä ja kysyikin, eikö tee polttanut hänen suutaan. Hän vastasi kieltävästi, vaikka tiesi, että jälleen kerran hän oli muuttunut oudoksi vieraan ihmisen silmissä.
A/N: Osallistuu haasteisiin
Vuodenaika-haaste vol. 2 (talvi) sekä
Tajunnanvirtaa IIKuppi teetäHän makasi suurella, lumisella kivellä. Hän katseli uloshengityksen aiheuttamia pieniä pilviä ja muut saattoivat nähdä sinisiksi muuttuneet huulet, mutta itse hän ei tuntunut välittävän kylmästä tai siitä, että oli selvästi alipukeutunut säähän nähden. Oli hänellä nimittäin yllään ainoastaan ohut villaneule sekä alla ohut paita. Ohikulkijat katsoivat häntä hieman oudoksuen, mutta hulluksi leimattua ei kumminkaan uskallettu lähestyä. Taivaalle suunnatuista silmistään huolimatta hän huomasi jokaisen ohitse kulkevan ja pystyi kuulemaan, kuinka muutaman lapsen ryhmä kuiski hänestä kuulemiaan juttuja toisilleen, hän saattoi kuvitella, kuinka nuo lapset supatellessaan osoittelivat häntä.
”Eikö sinulla tule kylmä siinä?” puhe yllätti hänet, mutta hän ei liikahtanut hetkeen. Lopulta hän nousi istumaan huomaten, että lunta oli ehtinyt sataa hänen päälleen jo hienoinen kerros, sillä hiutaleet putosivat nyt syliin. Hymyillen hän pudisti päätään, katsellen tyttöä jonka tunnisti vasta naapuriinsa muuttaneeksi. Tyttö ei kumminkaan tuntunut uskovan häntä vaan kysyi miksi hän oli siinä eikä sisällä. Vastaukseksi hän kertoi, ettei pystynyt menemään sisälle, sillä hänen asuintoverinsa oli jossakin muualla. Tyttö kysyi, oliko hän unohtanut avaimensa, eikö hän päässyt sisälle. Ja hän vain pudisti päätään enempää kertomatta. Ei hän tahtonut tytön saavan tietää, ettei hän kyennyt olemaan yksin asunnossa, tai muuallakaan sisätiloissa.
Tyttö pyysi hänet vierailulle luokseen, odottamaan, että asuintoveri palaisi. Luultavasti tyttö tunsi sääliä, kun hän näytti paleltuneelta. Hän nousi istuimeltaan ja seurasi tyttöä, vaikka sydämessään hieman pelkoa tunsikin. Tytön asunto oli täynnä muuttolaatikoita ja tuo pahoitteli asiaa, mutta eivät ne häntä haitanneet. Hän piti muuttolaatikoista, mutta asuintoverinsa ei tuntunut jakavan hänen mielipidettään. Tyttö pyysi hänet istumaan keittiön pöydän ääreen ja kysyi tahtoisiko hän teetä. Hän vastasi myöntävästi.
Tyttö keitti veden ja kaatoi sen kahteen mukiin. Hetken kuluttua tyttö ojensi toisen mukeista hänelle, otettuaan teepussin siitä pois. Varovaisen hymyn kera hän lausui kiitoksen ja alkoi juomaan teetä. Tyttö katsoi häntä hieman hämmästyneenä ja kysyikin, eikö tee polttanut hänen suutaan. Hän vastasi kieltävästi, vaikka tiesi, että jälleen kerran hän oli muuttunut oudoksi vieraan ihmisen silmissä. Mutta tyttö ei näyttänyt pitävän häntä outona, istui vain pöydän toiselle puolelle ja hymyili höyryävä muki kämmentensä välissä. Ja hän tiesi, että oli jälleen kerran ihastunut.
