Otsikko ja paritus tietenkin houkuttelivat lukemaan (apua hei,
talvimaalari on aivan liian houkutteleva ja ihana otsikko ja J/S on muuten vaan ♥) - ja kun huomasin vielä kirjoittajankin niin tottakai piti tulla lukemaan! Pitäähän sinunkin tekstejä seurata enemmän, olen niitä kyllä ohimenen vilkuillut, mutta kommenttia en ole saanut aikaiseksi. Korjataanpas se tänään!
Ihana tälläinen talvificci, juuri sopivaan vuodenaikaakin! Kesällä nimittäin joskus tuuppaa lukemaan tämän aiheisiakin ficcejä, kylmää, lunta, valkeaa, huurua; nytpä sitten lukee oikeana vuodenaikana tälläisen ficin. Ulkona on kylmää, varpaita paleltaa sisälläkin sukkien suojassa, lunta monina kerroksina pihalla. Meinasin tänään muuten liukastua moneen otteeseekin, mutta onneksi pääsin ehjänä kotiin kuitenkin.
Tykkäsin kovasti miten tässä huokuu niin paljon iloa ja elämää, vähän salaista piilotteluakin, mutta silti tämä täytti niin paljon rakkaudella, että ei voi muuta kuin awwitella. Oikein ihana raapale, suloinen tunnelma, joka kietoo lukijan lämpöön ja tarjoaa eteensä kuuman, kermavaahtoa tulvivan kaakaon. Eli tuolla meinaan, että tätä lukiessa on hyvä olo. On kuin istuisi takkatulen ääressä ja nauttisi lämmöstä. Tämä raapale saa vain sen aikaan, tässä on niin ihana tunnelma, laaja ja kivaa kuvailua. Todella kaunis raapale!
Ja sulut täydensivät kivasti tätä myös. Nokkelasti olet sujauttanut lauseisiin nuo, sopii aivan mahtavasti. Molemmat nukahtavat
eri sänkyihin, että kukaan ei vain sattuisi huomaamaan tätä ja puhallettiin huuruja, että kukaan ei huomaisi lumihankeen piirrettyjä sydämiäkään. Se olisi vain heidän, kukaan muu ei saisi tietää tätä.
Suudeltiin huolet kuoliaaksi.
Suutelua talvisessa ympäristössä, toisen keho lämpönään. Ah, kun niin suloista.
Eikä väreitä selässä voinut syyttää pakkasen aiheuttamiksi.
Rakastumisen aiheuttamat väreet saa aina hymyilemään ja kaipamaan, aivan ihana kohta tämäkin.
Ja muiden mentyä kirjoitti James Siriuksen nimen huurteeseen.
Ja mahtava päätös tälle suloiselle tunnelmaraapaleelle.
Kiitos tästä!
