Kirjoittaja Aihe: Ei muistojen tähden, vaan tulevan | S | Remus/Tonks (S/R)  (Luettu 1566 kertaa)

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Nimi: Ei muistojen tähden, vaan tulevan.
Kirjoittaja: Daran
Paritus: Remus/Tonks, taustalla Sirius/Remus
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapautus: Hahmot Rowlingin, tarina (tai sen tapainen) minun


Siriuksen vielä eläessä, ja hänen kuolemansa jälkeenkin, ihmiset tekivät aina minusta olettamuksia häneen liittyen. Tai ei, ei liittyen, kyllähän lähes kaikki tiesivät missä mentiin. Häneen perustuen, ennemminkin. Sellaisia joissa lähdettiin siitä millainen Sirius oli, ja päädyttiin siihen millainen minun oli siksi oltava. Esimerkiksi: koska Sirius oli niin miehekäs, minun oli oltava sitä jotenkin vähemmän. Tai koska hänen herkkyysasteensa oli tasoa nolla, minä itkin nähdessäni koiranpentuja. No, suurin piirtein noin…

He myös kuvittelivat, että rakastuin Doraan siksi että hän muistutti minua Siriuksesta. Ei se niinkään ole. Aluksi kyllä juuri se sai minut hakeutumaan hänen seuraansa. Myöhemmin nautin siitä miten hän ei koskaan olettanut minusta asioita kuten muut. Ehkä Nymfadora sitten tunsi sukunsa siksi hyvin ettei hänen tarvinnut. Toisin kuin eräät (Molly!), hän ei kuitenkaan uskonut tutustuvansa minuun Siriuksen kautta.

Erään illanvieton jälkeen istuimme kahden Kotikolon rappusilla: minä olin kironnut hänelle miten ihmiset jatkuvasti odottivat minulle olevan helppoa puhua tunteistani jne jne, kun Sirius kerran ei niin ollut tehnyt (Vaikka teki hän, aina, tauotta, kun olimme kahden: minä olin se joka istui ja kuunteli, ei sanonut mitään: suuteli toisen hiljaiseksi vain päästäkseen puhumasta rakkaudesta ja muusta.). Vuodatukseni jälkeen tuo ihana tyttö puuskahti ”Miten ihmeessä ne kuvittelevat että mikään ansarikukka olisi kestänyt PÄIVÄÄKÄÄN Siriusta?” ja nauroi.

 Sillä hetkellä, juuri sinä sekuntina, minä rakastuin Nymfadoraan. En tietenkään sanonut sitä, en kai milloinkaan,  mutta silloin se tapahtui. Ja silloin näin hänessä vain hänet, en heijastumia kenestäkään aiemmasta. Enkä enää ikinä, ajattelivat muut mitä tahansa, sillä rakastin Dorassa sitä miten hän oli hän: rohkea, suloinen ja viisas nainen. Mutta myös sitä miten hän näki minut.
« Viimeksi muokattu: 31.05.2015 10:04:32 kirjoittanut zougati »

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 371
Aivan ihana paritus! Voah, iski pakko kommentoida, vaikka tämä ilmestyikin vasta kymmenen minuuttia sitten. Yritän. Rauhoittua. Mutta. Kun. Tämä. Oli. Aivan. Loistava. Huh. Niin kuin jo sanoin, avasin tämän parituksen takia, koska Remus/Tonksia on liian vähän. Yleensä kannattamani Sirius/Remuskin ilmeni tässä kivasti, joten onnistunut tämä oli kaikin puolin.

Kieli sopi tähän, kertoi selvästi mitä tapahtui, mutta teki sen hienovaraisesti. Kappalejaot olivat selkeät ja pilkut paikoillaan, mitä nyt jaksoin vilkaista.
Siellä täällä näkyi persoonallisempia sanavalintoja, kuten tässä.
”Miten ihmeessä ne kuvittelevat että mikään ansarikukka olisi kestänyt PÄIVÄÄKÄÄN Siriusta?” ja nauroi.

Aihe oli kiinnostava ja luin tämän kaksi kertaa, ennen kuin tajusin Remusin olevan kertoja. Ei muita vaihtoehtoja paljon ollutkaan, mutta silti siinä kesti hetki. Remusille luonteenomainen pohdiskelu ja filosofismi oli paikalla koko ajan. Tätä oli todellakin ilo lukea. ^^

Aivan ihana ficin pätkä, täytyypä etsiä lisää tekeleitäsi. Kiitos!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 277
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Tämä tuntui jotenkin paljon kirjallisemmalta, kielellisemmältä ja tarinallisemmalta kuin jotkut toiset jutut, joita olen joskus sinulta lukenut. Se saattoi johtua puhtaasti pituudesta, jota tällä kertaa oli hieman enemmän. Tykkäsin kovasti tästä vähän uudemmasta sävystä, se ehti jotenkin kuoriutua paremmin näkyviin tällaiselle vähän huonommallekin lukijalle. Pääsi nauttimaan paremmin. Huumori oli erityisesti minun mieleeni. :)

Lyhyeksi tekstiksi tässä oli paljon teknisiä kommervenkkejä, oli sulkeita ja huutomerkkejä ja kaksoispisteitä ja kursiivia ja CAPS LOCKIA. Tämä oli kuitenkin kaikesta tästä näkyvästä karnevalisoinnista huolimatta erittäin rauhallinen teksti. En sanoisi viipyilevä mutta en myöskään kiihkeä vaikka tässä vain ja ainoastaan kai rakkaudesta puhuttiin. Oli jotenkin jopa hupaisaa ajatella Remuksen ikäinen ja oloinen mies pohtimassa ja ihan oikeasti ääneen puhuessa tällaisia. Tonks oli siis ehdottomasti nainen paikallaan. :D

Mutta kaikista mielenkiintoisinta minusta kai kuitenkin oli juuri se, miten tyylillisesti erilainen sisältö sitten kuitenkin niin jännästi rimmasi toisenlaiseen tekniseen toteutukseen.

Tarkoitan siis sitä, kun toisaalla vähemmän pilkkuja à la:
Lainaus
Vuodatukseni jälkeen tuo ihana tyttö puuskahti ”Miten ihmeessä ne kuvittelevat että mikään ansarikukka olisi kestänyt PÄIVÄÄKÄÄN Siriusta?” ja nauroi.

ja toisaalla enemmän:
Lainaus
Sillä hetkellä, juuri sinä sekuntina, minä rakastuin Nymfadoraan.

Pilkutus oli muutenkin jännä, pidin siitä vaikka välillä tuli vähän finglish-vibat. :D Kieli oli muutenkin todella mukavaa, siinä vältettiin täydellisesti flegmaattinen raahautuminen ja liika lakonisuus sortumatta kuitenkaan mihinkään liian helppoon. Olen ansku1:n kanssa samaa mieltä kappalejaosta, se oli hyvin perinteinen ja selkeä. Otsikko sen sijaan oli musta vähän liiankin perinteinen eli tylsä, ei tulisi helposti tartuttua. Sopi toki kontekstiin todella maireasti ja alleviivasi Tonksin ja Remuksen suhteessa sitä näkökulmaa, jota tarinassakin haettiin.
perhosen siivenisku


Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Oi, kiitos molemmille kommenteistanne :)

ansku1: Mä olen niin samaa mieltä: Remus/Tonksia tosiaan on liian vähän. Ja yleensä Tonks on sitten Siriuksen korvike, eikä Remus mun mielestä ole mies joka sortuis sellaiseen. (Ja Sirius/Remus on mun lempiparitus vaikka siitä kovin vähän kirjoittanut olenkin, sekä syy siihen että ikinä fanfictionin pariin edes tieni löysin…) En tosiaan huomannut mainita kertojasta, mutta hyvä että aukesi kuitenkin :P

Renneto: Huomasin itsekin ettei ollut ihan mulle tyypillistä tekstiä ja hiukan arvelutti miten onnistui: hyvä että ainakin jotenkin… Ja juu. otsikointi on mun akilleen kantapääni: olen siinä surkea ja siksi vihaan sitä…

Kiitoksia paljon :)