Suojelusenkelisi |S| femme

[Vlad]

Nimi: Suojelusenkelisi
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Genre: femme, myös hiukan fluffya mukana
Paritus: minä/sinä (enkeli/ihminen)
A/N: Okei, teki mieli kirjoittaa jotain ja ihana kappale toimi inspiraationa (Thomas Bergersen - Cassandra) ja etenkin videon ensimmäinen kuva. Tämä on vähän erilainen, kuin mitä siitä piti tulla. Tähän eksyi kaikenlaista, mutta jotenkin tykästyin tähän tekstiin suunnattomasti. Mustikselle, koska olet ihana ja sun kanssa oli kiva awwitella tätä tekstiä (koska enkeli on ylisuloinen), ja Clearwaterille, kiitos linkistä ihanaan kappaleeseen, pus♥. Tämä teksti osallistuu femmehaasteeseen.

Istut puistonpenkillä sateenkosteine hiuksinesi hymy huulillasi ja unohdun silmiisi. Unohdun seuraamaan, kuinka katselet ympärillesi niin kovin viattoman näköisenä taivaansinisillä silmilläsi ja painat välillä katseesi ujosti sylissäsi pitelemääsi kelloon. En tiedä vieläkään, miksi kannat kelloa mukana, miksi se on sinulle niin tärkeä. Tiedän vain sen, että se on aina ollut osa sinua ja tulee aina olemaan. Itse asiassa en edes halua tietää sen enempää. Minulle riittää, että olet onnellinen. Vaikka se tarkoittaisi, että en voisi olla sinun kanssasi. Tiedäthän, mitä kaikki aina sanovat? Enkelit eivät voi rakastua kuolevaiseen. Entä jos enkelikin on ollut ihminen joskus? Entä jos enkeli kaipaa jotain elämäänsä? Entä jos enkeli ei halua olla enkeli? Tarvitseeko minun edes mainita, että en ole heidän kanssaan samaa mieltä? Haluan vain olla läsnä ja rakastaa tyttöä, jota en voi koskaan saada.

Kohotat katseesi kohti minua, aivan kuin tietäisit minun olevan täällä, vaikka sen pitäisi olla mahdotonta. Yleensä sinun kaltaisesi eivät aisti meitä, me olemme näkymättömiä suojelijoita. Aina läsnä, mutta ei koskaan huomattavissa. Sydämeni kiihdyttää sykettään ja tunnen miltei vastustamatonta halua kietoa aineettomat käteni ympärillesi, rutistaa sinut syliini ja kuiskia korvaasi humalluttavia sanoja kunnes tulisi aika lausua ne kolme pientä, maagista sanaa, jotka tekisivät sinusta ikuisesti minun omani. Pysyttelen kuitenkin paikoillani, tyydyn katselemaan rauhallisia elkeitäsi ja nauttimaan siitä, kuinka voin sentään katsella sinun onneasi, vaikken koskaan pystyisi olemaan se, jonka takia olet onnellinen. Lopulta teet jotain, mikä saa jo ennestään kiihkeän sykkeeni loikkaamaan kattoon ja minut tuntemaan suunnatonta riemua ja samalla, jostain syystä, halua itkeä.

Kallistat päätäsi tavalla, jota olen aina rakastanut, sillä se saa sinut näyttämään koiranpennulta. Yhdeltä niistä, jotka itkevät emäänsä kaivaten ja juoksevat ensimmäiseen vastaanottavaan syliin, joka sattuu kävelemään vastaan. Se saa sinut näyttämään niin pohjattoman viattomalta, että kadun, miksi ikinä jätin suojelusenkelin tehtäväni. Sitten teet jotain, mikä saa minut järkyttymään. Hymyilet ja lasket jalkasi kivetykselle. Suoristat selkäsi ja näytät siltä kuin salailisit jotakin. Hymy huulillasi ei lupaa hyvää, mutta mikään tässä maailmassa tai seuraavassa ei ikinä valmistaisi minua – tai ketään muutakaan – siihen, mitä teet seuraavaksi. Kaivat se suloinen hymy yhä huulillasi taskujasi, pengot hartaasti ja lopulta hienoisesti voitonriemusta hihkaisten nostat esiin pienen pullon. Pullon suussa on herkkä rusetti, vaaleansininen totta kai, et koskaan voisi sitoa mihinkään vaaleanpunaista rusettia. Pullo itsessään ei kuitenkaan ole se, mikä minut saa järkyttymään ja häkeltymään eniten. Suurimman vaikutuksen tekee se, mitä pullon kristallisessa kyljessä lukee.

”Minä rakastan sinua”, luen ja nolostun huomatessani kyyneliä poskillani. Itkevä enkeli. Huuliltani karkaa iloton hymähdys, kun kuivaan poskiani ja yritän repiä katsettani irti pikkuruisesta kristallipullosta sinun herkässä otteessasi. Tehtävä on mahdoton, sillä tiedät kyllä, miten minun kaltaiseni lumotaan. Miten enkeli häkellytetään, mutta minun on pakko tunnustaa, että silloin kun sinä teet sen, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Jos olisin voinut valita, kenelle menetän sydämeni, olisin valinnut sinut. Nimittäin sillä hetkellä kun näin sinut ensimmäistä kertaa kauniissa, valkoisessa mekossasi puukujan penkillä yksin, kellosi kanssa, tajusin rikkoneeni ylintä enkelten sääntöä: Älä rakastu kuolevaisiin. Enkä ole milloinkaan katunut. En edes nyt, kun saan tietää, että sinä olet tietoinen minusta. Ihmisten ei tulisi koskaan olla tietoisia enkeleistä, mutta tällä hetkellä minua ei edes kiinnosta. Haluaisin sanoa sinulle jotain, mutta se tarkoittaisi sen viimeisen rajan ylittämistä, rajan jota ei saa milloinkaan ylittää. En ole valmis ylittämään sitä rajaa, vaikka kuinka haluaisin. Sillä se voisi olla askel, joka saa minut lankeamaan, ja en halua olla langennut enkeli, vaikka tanssinkin varsin lähellä sitä rajaa tälläkin hetkellä.

Voin siis vain katsella, ja minä katselen. Olen läsnä jokaisessa hetkessäsi, seuraan sinua kauppaan, kouluun, valvon kun nukut ja vartioin etteivät pahat unet saa sinua kiinni. En ehkä voi milloinkaan kertoa sinulle, mutta se ei tarkoita, etten olisi aina täällä sinua varten. Sitä vartenhan enkelit ovat. He suojelevat, pitävät huolta ja kantavat jokaisen kiven yli, valvovat ettet satuta jalkaasi kiveen. Sen minä myös aion tehdä, välittämättä siitä, kuinka paljon se minua satuttaisi tai kuinka paljon sen takia kärsisin. Mitä vain sinua varten, olenhan enkeli loppujen lopuksi ja teen vain työtäni.

[nami]

Kommenttikampanjasta heipähei! :--)

Ekana pitää kai mainita että liikun tässä hiukkasen vieraalla maaperällä, femmeä tosiaan tulee luettua aika vähän, mutta tää mukavuusalueen laajentaminen ei tosiaankaan oo huono asia kun näin mukavia tekstejä tulee vastaan. Vaikken yleensä pyri arvottamaan tekstejä sen perusteella onko ne hettiä, slashia vai mitä, niin pakko kyllä ihan ekana kehuna sanoa se, että onneksi tämä on femmeä, sopii tuohon enkeliaiheeseen ihan mielettömän hyvin, tuo vähän jotain uutta pientä twistiä perinteiseen suojelusenkeli-rakastuu-ihmiseen -asetelmaan. Myönnetäköön etten oo enkeliaiheeseenkaan erityisen mieltynyt, mutta olit kyllä käyttänyt aihepiiriä hyvin ja saanut siitä irti kiinnostavia näkökulmia - miten enkelille valvominen on työtä, miten he eroavat ihmisistä, miten kiellettyä ihmiseen rakastuminen on, lankeemus... Tuli tsekattua myös tuo A/N:ssä linkkaamasi kappale, vaikkei ihan omaan makuun osunutkaan niin erittäin kaunis, teksti heijasteli ihanasti kappaleen (ja ensimmäisen kuvan) tunnelmaa.

Pidin kovasti kokonaisvaltaisen kauniista kielestä ja kuvailusta. Alussa ehkä meni vähän aikaa tuohon "sinä"-kerrontatyyliin tottumisessa, vastaavaa ei oo tullut pitkään aikaan luettua, mutta se nyt ei oo varsinaisesti huono asia vaan ihan vaan lukijasta kiinni :-D Kuitenkin, rakastuneen enkelin tunteet olivat ihanan pehmeästi kuvattuja, mutta kuitenkin tavoittivat lukijan hyvin ja saivat myötäelämään. Erityisesti tykkäsin siitä, miten ristiriitaisia (ja siksi uskottavia!) tuntemuksia kertojan päässä liikkui: toisaalta hän oli alistunut kohtaloonsa vain sivustakatsojana, toisaalta olisi halunnut niin paljon enemmän. Siinä vaiheessa kun toi tyttö kaivoi taskusta sen pullon ja ilmeni että hänkin vastasi enkelin tunteisiin niin en oikeen osannut kuin hymyillä tyhmänä :3 Pidin muutenkin hirveesti tästä pulloelementistä, siinä oli vain jotain tajuttoman suloista!

Ehkä ainoa asia, joka mua oikeesti hieman häiritsi, oli se, miten useaan kertaan tämän pituisessa tekstissä toistettiin, miten kiellettyä enkelin ja ihmisen välinen rakkaus oli ja miten hän ei voi koskaan saada tyttöä tavalla, jolla tahtoisi. Henkilökohtaisesti tykkään siitä, että asioita jätetään vielä vähän enemmän auki ja lukijan tulkittaviksi - mutta toisaalta taas, tääkin on niin lukijasta kiinni ja makuasia. Eikä tuo "toisto" mitenkään tökkinyt kirjaimellisesti, vaan teksti oli tietyllä tapaa ehjä ja nautittava lukea, joten sikälikin tää on vaan mun mieltymyksiin pohjaava huomio :-D

Propsit pitää vielä antaa tuosta loppuratkaisusta - vaikka enkelin tunteet olivatkin molemminpuoleisia, hän kuitenkin oli varma siitä että jää nykyiseen asemaansa tarkkailijana ja suojelijana, eikä tullut ihan ylisokerista halihalipusipusi -loppua vaikka sellainenkin olis tietty ollut ylisöpö. Tiivistettynä, hyvä ja ehjä teksti, kaunis tarina, ihanaa, herkkää kuvailua ja hyvin hyödynnetty aihe ^^ Pidin tästä, kiitos!

[Vlad]

nami, kiitos ihanasta kommentista. Femme on itsellenikin vähän vieras genre, oonkohan sitä tainnut 4 tekstiä kirjoittaa. Mietin kyllä tätä kirjoittaessa aika moneen otteeseen toimivatko jotkut jutut, esim. sinä-muodon käyttö ja tuo pullo (joka tuli ihan suoraan videon kuvasta, kuten kellokin), mutta ihanaa, jos ne toimivat ainakin siulle. Höh, en itse edes ollut tajunnut, että enkelin ja ihmisen rakkauden kielletty asema toistuu, koska yritin vältettä sitä kliseistä kiellettyä tyttörakkautta, mutta no jaa, ilmeisesti sen välttely ei ollut ihan niin tehokasta.

Äh, en ole ehkä tällä hetkellä monisanaisimmillani kiittämässä kommentista, mutta on ihanaa, että pidit ja kommentoit ja mukavaa, että loppuratkaisu miellytti (yyy, yli-imelänsokerinen loppu ei olisi toiminut, yöh). *kumartaa*

[Sudari]

Pikkuinen hetki meni, ennenko mää tajusin et son sen enkelin näkökulmasta kirjotettuna, mutta sitten pääsin hyvin kiinni tohon. ^w^
Enkä sit oikee mitää muuta osaakkaan sanoa - sillä tää on niin kauhean kaunis, herkkä ja ihana. Eli toisinsanoen sellainen teksti, mitä en osaa kuin vain ylistää >u<
Loppu riipaisi hieman, mutta teki tästä tekstistä täyrellisen :3

[Vlad]

Sudari, voi kiitos ^^ Olen kerran toisensa jälkeen otettu siitä, että ihmiset löytävät tämän tekstin, kommentoivat ja varsinkin siitä, että tästä pidetään. Njoo, näkökulman kanssa voi olla haasteita, en ole ennen tälläisellä tyylillä kirjoittanut että on minäkertoja, joka puhuttelee rakastaan sinänä.

Oon tuhottoman huono vastaamaan kommentteihin, mutta kiitos♥