Keitetyt hedelmät (Aurora & Minerva, S)

[Letizia]

Ikäraja: S
Sanamäärä: n. 330
Päähenkilöt: Aurora Sinistra & Minerva McGonagall

Sodassa ja Skotlannissa.

Disclaimer: Pottermaailma kaikkineen kuuluu J. K. Rowlingille.

a/n: 12+ virkettä IX. Haaste oli taas kivaa kokeilua, olipa lopputulos sitten mitä on! Ei kyllä yhtä vaivatonta kuin viimeksi. Sanalista pakottaa vähän venyttämään - johonkin suuntaan jos ei toiseen. En (tietenkään) tykkää kaikesta mutta en aio muovailla elokuulle asti, joten julkaisenpa pois kuleksimasta. :)

Olen (tietenkin) äärimmäisen kiinnostunut kuulemaan mitä tästäkin mietitään. (:


Keitetyt hedelmät



"Gamma Crun ja Epsilonin silmät
näkevät toimesi,
rienalla ei rienaa voita;
kohteliaisuus
on kirkkain kaunistuksesi,
Aurora, etelän hyvä noita."

Kiista kaikui nyt kylmissä saleissa kaukana esi-isien maasta. Lattialla herneet pyörivät kuin vimmatut, ja veto kävisi sormiin ja niskaan niitä poimiessa.

Minerva oli lähtenyt huoneesta häntä viuhtoen, ja undulaatit säikkyinä kiersivät kehää katonrajassa. Aurora lausui hiljaa, oli ottanut sipaleen imelää banaanikakkua, mutta sitä näykkiessään hän maistoi mielessään hedelmät joille Minervan kielellä ei ollut nimeä, ja hän sysäsi sen linnuille.

Harva nousi torneihin aamukasteen aikaan. Tie ylös oli selvä, mutta toukokuu oli valkenemassa synkempänä kuin koskaan, mustana ja märkänä: pimeän haju oli tarttunut talven mittaan joka paikkaan ja happani nyt seinissä. Apatiaan vain ei pitänyt vaipua – niin Minervan oli tapana sähistä kilpaa radion kanssa kun sitä kokoonnuttiin kuulemaan, salaa.

Aurora valvoi yöt ja päivät ja oli alkanut tuntea kummia pistoja kylkiluidensa välissä, eikä hän aina muistanut.

Hernepussia ei silti olisi tarvinnut repiä. Kahvinpavuiksi niitä ei saanut muutettua millään, mutta Minerva teki tietonsa ja ymmärryksensä mukaan, Aurora ojensi omaa mieltään. Pelko murensi sitä kuten jokaisen. Kaipausta pois lievittivät vain tähdet, jotka hän oli opetellut uudestaan. Yhä taivas näytti väärältä koirineen ja karhuineen, mutta yhtä ja samaa Maata kiersivät tekokuut ja astronautit aluksissaan, ja kevätyössä paistoi horisontissa Käärmeenkantaja.

Carrow'n nainen oli lapsilta ottanut pois tulitikut ja muut jästivehkeet.

Pelkurit, petturit ja ihmeidenodottajat. Maa levittäytyi värittömänä linnan ympärillä. Aurora tarkisti magosmologisen ilmavaa'an, mutta muihin toimiin ei huvittanut tarttua. Aamuilmaa nieleskellen hän vilkaisi alas kohti sairaalasiiven seinustaa, johon talvisin nietostui lunta kuin hiekkaa. Kevään ensi ukkonen taisi tehdä tuloaan järven takaa.

Kaukoputket olivat sumusta kosteita, ja kissankultaiseen pintaan jäi viiruja, kun Aurora vaikeana ruuvasi pienimmän telineestään. Hän käänteli putkea käsissään tarkastellen peilejä ja koetti olla tuntematta, että portaita kuljettiin. Hameen kahina ja astiain vaimea kilinä paljastivat tulijan, ja lopulta oli käännyttävä.

Minerva ei tuonut kahvinkorviketta vaan ikäviä keitettyjä luumuja.

"Sodassa ja Skotlannissa", Aurora kuuli sanovansa ottaessaan lautasen vastaan kuin uhrin, ja Minerva tuhahti.

"Rauhaa ja rakkautta ei käy odottaminen nälässä."




1. kohteliaisuus 2. kiista 3. herne 4. undulaatti 5. banaanikakku 6. aamukaste 7. toukokuu 8. apaattinen 9. kylkiluut 10. repiä 11. kahvi 12. pelko 13. kaipaus 14. astronautti 15. tulitikku 16. petturi 17. väritön 18. vaaka 19. nietos 20. ukkonen 21. kultainen 22. peili 23. vaimea + jokeri 24. kuulla 25. rauha

a/n: Se piti vielä sanomani, että Aurorasta kaikki muu paitsi tähtitiede on omaa fanoniani, kun kirjatietoakaan ei ole. :3

// pirhana kuin tuolla yksi sana ärsyttää minua, mutta nyt en kyllä enää muokkaa.

[sugared]

Terveisiä ficcipiiristä! Otsikkoon olen kyllä kiinnittänyt aiemminkin huomiota, kun joka kerta luen sen "Kielletyt hedelmät". Vähän omaperäisempi tämä oikea versio.

Näitä virkehaasteen tekstejä on aina mielenkiintoista lukea, niin myös tätä. Aika useinhan on niin, että vahva alku liukuu vähän heikkoon lopetukseen, mutta tässä kävi minun kohdallani toisinpäin. Alusta en suoraan sanottuna pitänyt: haasteen sanat hyppivät vähän keinotekoisina tuolta silmille (osaksi johtuu kyllä varmaan siitä, että itsekin osallistun haasteeseen, joten tiedän, mitkä sanat siihen kuuluvat), enkä saanut alkuunkaan kiinni siitä, missä, miksi ja mitä tapahtuu. Teksti tuntui siis ensin alkuun hyvin hajanaiselta, mutta mitä pidemmälle luin, sitä tarkemmin sain vastauksia kysymyksiini. Tämähän on tietysti yksi tapa rakentaa tekstiin jännitettä, mutta mun kohdalla ei nyt uponnut.

Toisella lukukerralla alkukin avautui paremmin. Vaikka juuri valitinkin hajanaisuudesta, niin tykkäsin tässä siitä, miten asioita ei sanottu suoraan, vaan esimerkiksi sota-ajan pelot ja niukkuus tulivat esiin rivien välistä. Kieli oli haastavaa (mun aivot on kyllä niin tukossa, että varmaan Ensimmäinen Aapinenkin pistäisi sormen suuhun, joten suhteutetaan tämä kommentti nyt siihen), mutta haasteiden ratkaiseminen palkitsevaa.

pimeän haju oli tarttunut talven mittaan joka paikkaan ja happani nyt seinissä.

"Sodassa ja Skotlannissa", Aurora kuuli sanovansa ottaessaan lautasen vastaan kuin uhrin, ja Minerva tuhahti.

Muutama lemppari. Musta on aina huippua, kun Potter-teksteissä muistetaan se Rowlingin luoma ihastuttama taikamaailma ja erityisesti taikakoulu (jostain syystä näin ei käy niin usein kuin kuvittelisi), ja tykkäsinkin tässä sen esille nostamisesta kaukoputkien ja ilmavaakojen muodossa. Se, että ruoka oli vahvasti läsnä läpi tekstin, on erityisen kiinnostavaa sitä vasten, että juuri ruoanpuutteeseen ja sitä koskeviin haaveisiin tuntuu kiteytyvän sota-ajan kurjuus ja samalla myös toivo huomisesta.

Tämän moniulotteisempaa kommenttia en nyt saa itsestäni puristettua, pahoittelen. Summa summarum: tykkäsin tästä kovasti haastavasta alusta huolimatta (lopussa kiitos seisoo jne.), todella hienoa tekstiä. Kiitos lukukokemuksesta!

[Frederica]

Piiristä terkkuja. : )

Minulle kävi niin, että tuo alku hurmasi täysin ja kaikki muu tavallaan täydensi ja selitti tuota aloitusta. Tämän rakenteessa on tiettyä hajanaisuutta, mutta minusta se toimii tämän tekstin vahvuutena; asioita pysähtyy pohtimaan. Pohdinnan kautta tämä avautui kokonaisuudessaan ja nautin siitä kuinka kerrot pienillä asioilla hyvin paljon. Rivien väliin jää tässä niin paljon ja kuitenkin ne rivien väliin jäävät asiat ovat todella selkeitä, kun ne on oivaltanut. Minusta on todella suuri saavutus pystyä rakentamaan tarinan tällä tapaa, en voi kuin ihailla. : )

Esimerkiksi tuo missä ajassa ollaan, käy hienosti ilmi kaikesta tekstissä, sitä ei tarvitse erikseen alleviivata, koska se välittyy koko tarinasta. Tämä tarina tuntuu hengittävän tuota sota-ajan tunnelmaa, ja se on hienoa. Puutteet ja pelko ja kiukku, kun parempaan huomiseen on välillä vaikea uskoa, näkyvät tässä upeasti. Tämä on todella mielenkiintoisesti kerrottu.

Pidän todella paljon Minervan ja Auroran välisestä siteestä. Minerva on se, joka jaksaa loppuun asti uskoa parempaan huomiseen, tai ainakin hän onnistuu näyttämään siltä. Minerva on minusta aina ollut se, joka tukee kaikkia muita ja on uskollinen loppuun asti. Aurora taas on käpertynyt itseensä ja torniinsa. Hän on musertua omien pelkojensa alle, eikä taivaskaan enää tarjoa hänelle samaa lohtua kuin aiemmin. Jotenkin näin tässä, että Minerva auttaa Auroraa jaksamaan, mutta samalla Aurora auttaa Minervaa jaksamaan, koska jos Minerva ei voisi auttaa jotakuta, hän itse murenisi.

Harva nousi torneihin aamukasteen aikaan. Tie ylös oli selvä, mutta toukokuu oli valkenemassa synkempänä kuin koskaan, mustana ja märkänä: pimeän haju oli tarttunut talven mittaan joka paikkaan ja happani nyt seinissä. Apatiaan vain ei pitänyt vaipua – niin Minervan oli tapana sähistä kilpaa radion kanssa kun sitä kokoonnuttiin kuulemaan, salaa.

^Jotenkin tässä vain näkyvät tuo tunnelma, ja Auroran mieliala ja pelot, ja Minervan uskollisuus niin hyvin.

Keitetyt hedelmät kietoutuvat muuten kiehtovasti otsikosta tuohon loppuun. Keitetyt hedelmät taitavat jäädä Auroralle aina sodan symboliksi. Sellaiseksi lähtemättömäksi muistoksi pimeästä ajasta, jolloin ei saanut edes korviketta, vain keitettyjä luumuja. Jotenkin minulle nousi tästä sellainen mielikuva.

Aivan uskomattoman hienosti olet muuten saanut tämän haasteen toimimaan. Minusta nuo sanat tuntuivat uppoavan tuonne sekaan todella luontevasti. Kun kävin sanalistaa lävitse, jouduin etsimään joitakin sanoja pitkään, sillä ne piileksivät hyvin, mikä minusta on merkki siitä, että virkkeet on rakennettu hienosti.

Todella upea teksti! : )
Kiitos tästä.<3

[Letizia]

Kommentteja! Olin vähän kauhuissani kun huomasin tämän linkatun fikkipiiriin. Että juuri tämä kaikista syötetään pahaa-aavistamattomille piiriläisille. Huojentavaa kuulla että se kuitenkin maistui ainakin jollekulle, ja kävin (tietty) stalkkaamassa myös piiriketjunne. Olen otettu moisesta huomiosta. :)

Renneto, kieli äityi joo välillä niin, että pohdin jo onko tämä nyt ihan sopivaa. :D Mutta hiisi vie, kyllä se oli kivaa. Kehusi maistuvat makealle kuten aina, kiitos. :> Kappalejako sen sijaan tuotti harvinaisen paljon vaivaa, en ollut tyytyväinen millään vaikka kävin jopa vähän muuttelemassa jälkikäteen, öäh. Sanalista tietysti määräsi tahtia osaltaan, mutta otan kyllä vastuun niin outouksista kuin latteuksistakin.

viidenneksi kirkkaimman tähden silmät - viittaus Koiraan, Karhuun tai Käärmeenkantajaan vai ääh, no päädyin sellaisii hullunkurisuuksiin että

Melkein pelottaa ajatella mikä soppa siitä mahtoi syntyä. Mutta...

luin sen lopulta elämänohjeena... on ikään kuin hänen, no, kiintotähtensä tai ristinsä, eräänlainen kotiopetus, jonka voi yhdistää niin sotaan kuin Minervaankin.

...ehkei se sittenkään jäänyt ihan niin sekavaksi? :) Loruilu oli aika höpöä, mutta yritin jotenkin tuoda aluksi ilmi Auroran taustaa tai ainakin herättää jotain mielikuvia.

Kiitos jälleen kommentoinnista ja kannustuksesta. :)


sugared, otsikon hutiluku on sallittua, ehkä jopa vähän suotavaa.. :>

Alkuun voi kieltämättä olla vaikea tarttua ja että kuka mitä missä. Minulla taitaa olla taipumusta siihen, että vastaukset tulevat "vähän myöhemmin" - yritän elää hetkessä ja välttää raportointia, mutta se tuskin palvelee tarkoitustaan, jos lukija joutuu kuin pimeään huoneeseen. Oli ehdottomasti hyvä kuulla näkökulmaasi tähän! Olen todella iloinen että pidit lopusta, johon kyllä itsekin ihan olin tyytyväinen - ottaen huomioon että aloitin tämän ennen kuin kuulla ja rauha olivat ilmoittautuneet.

Ihana (tai ehkä tähän pitäisi panna joku vähemmän söpö adjektiivi..) myös kuulla että pidit pimeän hajusta ja happanemisesta, koska kyseinen kohta mietitytti.  Ruoka taas nousi haastesanoista - myönnettäköön, että banaanikakku oli mulle haastavin kun sanalistan näin - ja on jännittävää nähdä, miten sitä tulevissa teksteissä käsitellään. :)

Kiitos paljon kommentistasi!


Frederica, ilahduin aivan mahdottoman paljon tulkinnoistasi, kiitos niistä! Samoin toki myös teidän muiden. Pakko mainita, että olin ihan kiemurallani sanavalinnastasi Aurora on käpertynyt itseensä ja torniinsa, koska se osuu niin tarkasti mielikuviini. Ottaen huomioon tekstin lyhyyden, virkehaasteen ja tuntemattoman hahmon on ihana kuulla että siinä on nähty niitä asioita joita halusinkin välittää mutta myös uutta jota en itse tullut ajatelleeksi.

Rivien väliin jää tässä niin paljon ja kuitenkin ne rivien väliin jäävät asiat ovat todella selkeitä, kun ne on oivaltanut.

Oh, kuinka ihana jos näin tosiaan on. Kiitos kehuista. Mukava kuulla, että pidit jopa aloituksesta, sillä totta puhuen mietin ainakin lorusta, että kehtaako tällaista nyt vai nauraako kaikki. :D Tämän haasteen varjolla uskaltaa vähän kokeilla.


Viestinne herättivät paljon lisääkin ajatuksia, mutta minulta taitaa nyt loppua puhti ja aika. Kiitos vielä kaikille! ♥ Olipa mainiota saada  näin monenlaista näkökulmaa tähän palaseen (ja sori tällainen 1,5 km vastausviesti.)

[RoastedGarlic]

Minusta tämä oli virkistävä ja kaunis teksti.

Annetut sanat ovat epätavanomaisuudessaan loistava apu taianomaisen maailman luomisessa. Banaanikakun syöminen tuntui kertovan hahmosta enemmän kuin tavanomaisella vaikkapa sitruunateellä olisi kerrottua saanut.

Mitään ei väännetä rautalangasta, mutta parin lukukerran jälkeen kaikki olennainen on selvinnyt. Juuri sellaista nautiskelutekstiä, mistä pidän: lyhyt, lauseet mukavia makustella, toistuvaa lukemista kestävä. Vähän niin kuin runoutta, mutta kuitenkin selkeästi proosan muodossa.

Pidin hahmonrakennuksesta, vaikka rehellisyyden nimissä loppujen lopuksi tämä teksti olisi uponnut minuun paremmin originaalina. Hahmojen välinen suhde oli toimivasti rakennettu, ennen kaikkea mielenkiintoinen kaikessa rosoisuudessaan. Usein naiset tunnelmointiteksteissä ovat eteerisiä ja ihania ja vähän traagisia hahmoja, tässä on mukana enemmän (inho)realistisuutta ja tiettyä sodan korostamaa maskuliinisuutta ja koruttomuutta.

Tykkään. Kiitos!

[Letizia]

Täälläkin on taas kommentteja! Kiitos niistä. Luin kommenttinne monta kertaa, niissä oli paljon kompaktissa paketissa mutta yritän lopulta vastata edes jotenkin.

Niin, mitkä herneet. Kirjoittaessani luen tekstiäni eestaas ja uudestaan enkä taida välttämättä muistaa, mikä mainitaan milloinkin vai selviääkö vasta vähän myöhemmin. Sitä saattaa olla liikaa, niin että lopputulos on tulkinnanvarainen tai Sekava. En mä olisi tällaisia ongelmia koskaan tajunnut, ellei joku olisi osoittanut, joten onneksi on joku joka kertoo. Toisaalta puolustaudun sillä, että tämä on virkehaaste, ja virkkeiden välit saattavat venähtää ellei virkkeitä venytä...

RoastedGarlic, oli kiinnostavaa kuulla että olisit lukenut tämän originaalina, sillä itse ajattelin tekstin nojaavan liikaakin siihen, mitä Potterinsa lukenut välttämättä tietää tilanteesta ja ympäristöstä. Jännää! Tietysti Aurora on kirjoissa pelkkä nimi eikä Minervankaan päähän juuri päästä, mutta itse minun on melkein mahdotonta irrottaa tätä fandomista. Toki kysymys on kai siitä, kuinka ne rivien välit täyttää.

Oi kuinka ihana kuulla, että pari lukukertaa oli mieluista eikä pakollista tankkausta. Pidin itse näistä naishahmoista, ja olisin saattanut kirjoittaa enemmänkin, elleivät virkkeet olisi loppuneet tähän. Kiitos tykkäämisestä!


Shokichi, oon kamalan pahoillani jos viikon verran piti purra kynsiä. Onneksi en itse ole vastuussa tämän k-kampanjaan heittämisestä. ;) Olen iloinen, että ilmeisesti kuitenkin löysit tästä jotakin maistuvaa, ja että nostit esiin tuon vääjäämättömyyden.

Banaanikakku oli pakkopulla, mutta loppujen lopuksi eksoottinen hedelmä inspiroi. Romanttisenakin tämän saa toki nähdä, mutta vähän harmi jos eltaantunut kakku siinä tapauksessa maistuu läpi... tai, olisi kiinnostavaa tietää, että saikohan imelä juuri näkemään ns. femmesävyjä? En itse ajatellut asiaa siltä kantilta, mutta kakkua on vaikea pakata tyhjiöönkään.

Kiitos vielä molemmille!