Valloittamaton (S, angst)

[Suensielu]

Nimi: Valloittamaton
Kirjoittaja: Nietos
Ikäraja: Sallittu
Genre: Angstia tottakai!

Yhteenveto: Kovin sekava raapustus jossa yhdistetty kiipeily ja toivoton ihastuminen.

A/N: Näin alkuillasta kyhätty pikainen teksti, toivottavasti on ees luettava o:

---------------------------------

Valloittamaton

Suljin silmäni tiukasti. Huohotin raskaasti ja tunsin hikipisaroiden valuvan otsaltani poskille. Koko kroppani tärisi, olin lopen uupunut. Veriset ja tunnottomat käteni pitivät kaikin voimin kiinni kylmästä kalliosta. Jalansijani olivat lähes olemattomat, jalkani tärisivät ja kipu oli sietämätön.

Tämä oli syy, miksi lähdin valloittamaan mahdotonta. Tunteakseni kivun ja tuskan, tunteakseni edes jotain. Pelkoa, ahdistusta, uupumusta, ihan mitä vain. Tahdoin vain unohtaa sinut.

Vilkaisin varovasti alas, sinne oli kovin pitkä matka. Pelko ja pakokauhu saivat minut valtaansa. Ei pakotietä, vain yksi tie ja se oli ylös. Suljin silmäni hetkeksi ja hengitin syvään. Voimani olivat ehtymässä. Käänsin katseeni päättäväisesti ylös, oli aika jatkaa matkaa.

Kurotin käteni pieneen halkeamaan ja viimeisillä voimillani nostin itseäni ylöspäin. Yhtäkkiä otteeni lipesi, putosin. Se oli se pieni kaunis hetki, kun näin kallion huipun. Olin niin lähellä päämäärääni, mutta silti niin kaukana. Suljin silmäni, ja valmistauduin kuolemaan.

*

Köysi kiristyi ja putoamiseni loppui kuin seinään. Istuin valjaisiin, huohotin ja katselin sisäseinän kattoa. Ei jäänyt paljosta kiinni.
"Voinko tulla alas!?", huusin sinulle, joka odotit alhaalla köyden päässä.
"Voit aloittaa laskeutumisen!", huusit ja aloit löysätä köyttä. Laskeuduin hitaasti alas, ja pian seisoin maan kamaralla väsyneenä. Irrotit minut köysistä, kehuit minua ja hymyilit kauniisti. Silmäsi tuikkivat ja tahdoin vain lepäämään syliisi. Pian kuitenkin siirryit varmistamaan seuraavaa kiipeilijää, ja jätit minut yksinäni.

Olit kuin vuori, jota en ikinä valloittaisi.

The End

----------------------------------

Kommentteja? :3

[Odo]

Mukava kiipeily tarina rakkaushöysteellä. Pidin tuosta kuvailusta, jossa oli tuotu esille kahdesta hyvin erilaisesta tilanteesta näkökulmaa. Rankempaa, surullista ja vaarallista, jonka jälkeen tilanne onkin turvallinen, samankaltainen mutta täysin erilainen. Haikea.

Mietin kanssa tuota tähteä, josta Renneto mainitsi. Itse näin asian niin, että ehkä loppu olikin kaiken alku. Päähenkilö osallistuu kiipeilykurssille / menee seinäkiipeilemään varmistajan vuoksi tai tapaa hänet siellä ja ehkä myöhemmin rakastunut. Se, että oliko heillä yhteinen tarina tarinoiden välissä oli jätetty kertomatta, mutta silti tulkitsin sen noin. Ehkä tapahtui jotain noiden kahden välillä, joka johti tilanteeseen, joka oli tämän tekstin alussa. Selitinpä sekavasti tulkitsemista. Mutta, kuten Rennetokin tulkitsi asian eri tavalla kertoo jo siitä, että olet antanut lukijoille mahdollisuuden nähdä asiat eri tavalla ja se on hyvä asia.

Teksti oli muutenkin sujuvaa luettavaa, vaikka itse olisin ehkä pitänyt jopa hieman pidemmästä tarinasta tai enemmästä kerronnasta tuolla lopussa. Alun osuus oli ehdottomasti parempi, mutta en sano että loppu olisi ollut huono. Kuten sanoin noiden yhdistämisessä oli kekseliäisyyttä. Omaan makuuni silmien tuikkiminen ja sylissä lepääminen oli ehkä hieman liian siirappista, mutta toisaalta tässähän oli ihastuminen ja rakkauskin mukana, joten semmoista se on.

Tuo vuori juttu taas lopussa ehkä oli yksi syy siihen, että ajattelin asiaa niinkin, ettei henkilö koskaan saanutkaan varmistajaa kumppanikseen ja halusi siksi valloittaa konkreettisesti vuoren. Ehkä. En tiedä, mutta ajatuksia herättävät tekstit ovat aina mielenkiintoisia!

// Ikärajasta vielä. En ole ihan äskettäin tarkistanut tekstien ikärajoja, mutta luultavasti sallittua korkeampi tuon ensimmäisen osan vuoksi pitäisi olla. En ole sata varma, mutta kun mukana on verta ja kipua, sekä viittaus tavallaan (tulkinnasta riippuen) kuolemaan.

[Suensielu]

Ooo tännehän on tullut oikein kommentteja, ihanaa :33

Hehe kiitos Renneto ja odoshi! ^^ En ole piiiiiiitkään aikaan kirjoitellut mitään, ja on hienoa huomata että kirjoittamisen (jonkinnäköinen) taito on yhä tallella.

Siitä katkaisutähdestä, mikä on mietityttänyt teitä, ja ehkä myös muitakin? Ajattelin tekstin "ensimmäisen osan" olevan tavallaan jonkinlaista harhaa, eli kiipeilijän kuvitelmaa. Katkaisutähden jälkeen kiipeilijä palaa tähän universumiin, jossa oli sisäseinällä. Mutta jokainen saa tulkita tähden miten haluaa ja miten parhaaksi näkee (:

Teksti oli muutenkin sujuvaa luettavaa, vaikka itse olisin ehkä pitänyt jopa hieman pidemmästä tarinasta tai enemmästä kerronnasta tuolla lopussa.

Ajattelin ensin kirjoittaa vähän pidemmän rakkauskertomuksen, mutta päädyin jostain syystä tällaiseen lyhyempään tekstiin. En ole itsekään kovin tyytyväinen tuohon loppuun :l kirjoitin tätä monta tuntia, ja loppua kohden innostus oli jo vähän lässähtänyt ja siksi se jäi tuollaiseksi tyhmäksi

// Ikärajasta vielä. En ole ihan äskettäin tarkistanut tekstien ikärajoja, mutta luultavasti sallittua korkeampi tuon ensimmäisen osan vuoksi pitäisi olla. En ole sata varma, mutta kun mukana on verta ja kipua, sekä viittaus tavallaan (tulkinnasta riippuen) kuolemaan.

Kahtelin noita ikärajajuttuja, enkä löytänyt sieltä mitään raskauttavaa minkä vuoksi ikärajaa tulisi muuttaa. Tekstissä ei ole kuolemaa eikä oikein mitään muutakaan kamalan väkivaltaista. En ole asiasta täysin varma kohottaako henkilön tuska ja veri ikärajaa, mutta korjatkaa jos on tarvis

Kiitos, kiitos, kiitos!

- Nietos -