Suhteellisuusteoria |K11| femme, angst

[Vlad]

Nimi: Suhteellisuusteoria
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: K11
Genre: femme, pientä angstia mukana
Paritus: Pinja/Peppi (Siemen)
Warnings: seksin mainitseminen, se todellakin on maininta

A/N: Joo-o. Aloin kirjoittamaan tätä jo Kyproksella, mutta viimeistely tapahtui Suomessa ja täällä tarina sai lopullisen muotonsa hiomisen ja taas uuden hiomisen jälkeen - taito, jota en ole koskaan opetellut ja sen kyllä huomaa. Minulla vain ei ole sitä kärsivällisyyttä hioa tekstiä kerran toisensa jälkeen ja tehdä hiilenpalasta timantti. Tämä on ehkä hartaimmin työstämäni teksti. Tätä on maisteltu ja tunnusteltu, kirjoitettu uudelleen eri muodoissa kunnes se Oikea löytyi. Tämä teksti on valmis, valmis siinä mielessä, etten ottaisi pois tai lisäisi mitään. Jokainen sana ja kirjain on oikealla paikallaan ja tämä teksti on omasta mielstäni parhaita tekstejäni. Omituinen, mutta tykkään tästä silti. Tästä tekstistä voisin jaaritella iäisyyden, mutta on vain muutama asia, jotka haluan sanoa: lopullisen innon tämän saattamiselle tähän muotoon toi Stephen Kingin hieno kirja On Writing, joka avasi ainakin minun silmiäni huomaamaan heikkouksiani. Ja toinen asia, jonka haluan sanoa on kiitos. Kiitos ihanille taustapiruille, joiden kanssa on keskusteltu kirjoittamisesta ja siihen liittyvästi; mahdollisesti myös tästä tekstistä. Tunnistatte kyllä itsenne (ainakin toivottavasti), olette ihanaakin ihanampia!♥

Clearwater, tämä on sinulle♥!

Kommentit ovat ♥ ja kirjoitusvirheistä saa ja pitää tökkäistä, niitä on varmasti livahtanut silmien ohi, vaikka tämä on hiottu. Ja haasteista tämä osallistuu Femmehaasteeseen.



Kaikessa on kyse suhteista, sen verran Pinja maailmasta muistaa silloin, kun kaikki vaikuttaa tyhjältä ja mustalta. K i r j a i m i s t a muodostuu ensin ta vu ja ja lopulta sanoja. Jokaisella kirjaimella, tavulla, sanalla on paikkansa ja merkityksensä. Ne tuntevat paikkansa ja niiden välillä on tiivis suhde, jonka katkaisemisesta seuraa kuolemanrangaistus. Siksi suhteiden katkominen jätetään aina korkeammille voimille. Pinja kuitenkin tuntee välillä halua sekaantua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Esimerkiksi Siemen on sellainen. Siemenen nimi ei ole Siemen, sellaista kirjainjonoa ei koskaan lue syntymätodistuksessa, passissa, ajokortissa, missään tärkeissä papereissa; se lukee vain Pinjan mielessä, koska tytöstä se kuulostaa kivalta. Siemenen nimi on Peppi, mutta Siemen hyväksyy toisen nimensä, se kuulostaa hauskalta ja sillä on merkitys. Pinja ja Siemen: pinjansiemen.

Pinja poimii kirsikan suuhun ja puree sen läpi. Kivi menee samaa tietä kuin kaikki muukin, sille on ostettu menolippu ihmiskehon uumeniin. Bon voyage! ja sitä rataa. Pinja syö siemenet, koska ei usko siihen, että niistä kasvaisi puu hänen sisäänsä. Hän pitää kirsikoista, niiden kivet on helppo niellä, vaikka helppous onkin suhteellista ja kauneus katsojan silmässä. Joku voisi pitää punaposkista tyttöä, jolla on poltetun sokerin väriset hiukset epämiellyttävänä, mutta Siemen ei ole joku. Siemen ei usko sattumaan tai suhteellisuusteoriaan, hänestä Einstein on pelkkä klovni ja Siemenellä on klovnikammo. Siemenestä Pinja on hänen elämänsä nainen eikä kummankaan mieleen juolahda se, että sekin on suhteellista. Tai jos juolahtaa, niin suhteellisuus tarkoittaa vain tavallista suhdetta kahden ihmisen välillä: seurustelusuhdetta. Ei mitään ylimaallista tai mystisen vaikeaselkoista, kuten Einstein.

”Peppi”, Pinja kuiskaa, käyttää Siemenen oikeaa nimeä ensimmäistä kertaa heidän tutustumisensa jälkeen. Siinä on jotain salaperäistä, portti nimen omistajan sieluun. Nimi kertoo kaiken kantajastaan, vaikka kaikkea ei voikaan koskaan tietää.

Siemen vastaa puhutteluun söpöllä hymyllä ja kiertää vadelmahuulensa vinon ivalliseen ilmeeseen, joka on hymyn lähisukulainen; samassa heimossa ja luokassa, mahdollisesti jopa samaa lajia. Pinjan huulia hymy ei kosketa, hän vain vie kirsikan rakkaansa huulille eikä anna vaihtoehtoja. Siemenen on pakko nielaista, vaikka se onkin henkinen benji-hyppy. Hän kuitenkin syö toisen kirsikan, yrittää unohtaa kaiken muun. Hän on ihminen, ihminen on eläin ja eläimet ovat kaikki samanlaisia. Einstein oli eläin myös ja Siemenestä se tarkoittaa, että suhteellisuusteoria ei ole totta ja se saa hänen olonsa tuntumaan paremmalta.

Kirsikoista on lyhyt matka uusiin asioihin, fyysisempiin, rohkeampiin ja ujostuttavimpiin. Asioihin, joista ei kerrota aamiaispöydässä, mutta jotka kohoavat tärkeysjärjestyksessä aamiaisen ohi. Niistä puhutaan kuiskaten ja punastellen ja Pinja ja Peppi-siemen tietävät toisistaan kaiken. Pelot, surut, ilot, toiveet, vaikka ne olisivatkin vain seinä heidän välillään. Kahden naisen rakkaus oli nuorta ja intohimoista, se käsitti täydellisen rakkauden kolmion jokaisen kärjen, vaikka joskus illallispöydässä joku niistä saattoikin unohtua listasta. Edes rakkaus ei ole täydellistä, vaikka Raamattu yrittää niin väittää. Rakkaus ei ole sokea, se näkee kaiken eikä jätä mitään tyhjän päälle. Rakkaus on itsekäs, se repii sielut kappaleiksi vain omaksi ilokseen ja se satuttaa vain jotta sillä itsellään olisi jotain tekemistä kylminä talvi-iltoina.

Pinja on rakkauden pelloilla uusi, kaikki on ihmeellistä ja maailmaa katsellaan pinkkien lasien läpi sinisin silmin, mutta Siemen on kyyninen romantikko. Hänen maailmansa on musta, siellä ei ole sellaista taikasanaa kuin tosirakkaus. Siemenen maailmassa rakkaus on vaate, johon sonnustaudutaan näytelmää varten, asuste ja täysin vaihdettavissa. Pinja ei kuitenkaan ole koskaan asuste, hän on maailman merkityksellisin tyttö ja mustien ajatusten valtaama Siemen suutelee iltaisin rakkaansa suupieltä, sopertaa horjuvalla äänellä sokerisia lauseita ja nukahtaa raukeana orgasmin jälkeen. Vain Pinjan kanssa Siemen unohtaa rakkauden suhteellisuuden ja sen, että Einstein oli hullu mies ilman laatikkoa. Siemenen ja Pinjan välillä on fyysistä vetovoimaa, joka pitää molempia vankinaan. Pinja kutsui sitä keskipakoisvoimaksi, mutta Siemen kuiskaa hys ja selittää, ettei sitä ole olemassa. Se on kuin Suhteellisuusteoria; asialle on annettu hieno nimi, joka ei kerro mitään.

Keskipakoisvoima on jatkavuuden laki ja samalla tavalla Pinja ja Siemen jatkavat suhdettaan, ajavat suoraan koska painovoima leikkii idioottia ja ohjaa päin vuorta. Eikä Pinja osaa itkeä Rakkauden haudalla, ei vaikka rakkaus tarkoittaa Siementä. Silloin kun maailma on musta Pinjan on helppo unohtaa, että minkään välillä oli koskaan suhdetta. Kirjaimet ovat vain pisteitä, ilman merkitystä ja ilman Siementä pinjansiemen on kuollut.

[Renneto]

Oon vähäsen mietiskellyt etten kommentoisi juttujasi, kun valitan aina samoista asioista enkä tiedä, onko se kohteliasta, sopivaa tai tarpeellista. Huomasin tämän kun julkaisit ja nyt uudelleen KK-kampanjasta, joten ajattelin yrittää uudelleen. Kun kommenttia selvästi kaipailet. Tsemppaan ja yritän olla parempi kommentoija tällä kertaa. :>

Aaännäsi perusteella olet tehnyt paljon töitä tämän eteen, ja se näkyi todella! Tämä oli hyvin hiottu eikä kirjoitusvirheitäkään juuri ollut (jos haluat niitä korjailla, niin esimerkiksi Bon voyage! ja sitåä rataa.). Tässä oli ideaa ja minä pidin ideasta. Suhteellisuus ja absoluuttisuus ovat kiinnostavia asioita. Varsinkin kun peruselämään sekoitetaan tiede ja haastetaan se. Tykkäsin kokonaisuuden ohella hirveän monista yksityisemmistä kohdista. Eläinaddiktina Einstein oli eläin upposi kuin veitsi sulaan voihin, se oli mielestäni huikentelevainenkin kohta, joka toimisi kenties paremmin jopa kokonaan irrallaan kontekstistaan. Jonkinlainen kannanotto... vaikka sitä se oli tässäkin.

Se on kuin Suhteellisuusteoria; asialle on annettu hieno nimi, joka ei kerro mitään.

Niin kuin Siemen... :D Pinjansiemen oli minusta hyvä idea. Parasta oli, ettei se jäänyt ideoinnin tasolle vaan siitä kasvoi hieno puu, kun laajennus ja ajatus lähtivät juoksemaan. Pinjansiemen oli loistava motiivi, se hypähti useammassa kohdassa silmille - hyvässä mielessä. Myös muu taiteen sanasto kuten näyttelemiseen liittyvä lyriikka oli kiinnostavaa. Siemenellä oli klovnikammo, Siemenestä tosirakkaus oli pelkkää rekvisiittaa? Kiehtovaa! Tällaisesta tykkään itse tosi paljon, erityisesti kun se ei ollut vain romanttista lääppimistä ja kihertelyä vaan lisäksi hauskoja ja ajatuksia kirvoittavia mielleyhtymiä. Mielenkiinto pysyy paremmin yllä ja saa mietittävää. Vatvominen ei ollut liiallista missään vaiheessa.

Hieman pinjansiemenen lailla taisi toimia suhteet, suhteellisuusteoria, parisuhteellisuusteoria kuten Wagner taitaisi sanoa. Maailman erilaiset välisyydet pääsivät suurennuslasin alle. Sanoita muodostuu tavu, Peppi on Siemen, pinjansiemen. Sanat (taide) taitavat olla todellisuutta, eivät vain peilata sitä? On kaksi ihmistä joista tulee yksi. Lopun perusteella tällaista voisi pohdiskellakin. :3 Nielin jopa musta-sanan toiston karvoineen kaikkineen, se oli hyvin vakuuttavaa ja perusteltua. Vertaa vaikka pinkkiin!

Aluksi en pitänyt kamalasti Isoista Kirjaimista, mutta sitten otin ne konkreettisina: tässähän oli kysymys monesti sanoista ja merkityksistä, joita niille annamme. Siksi Isot Kirjaimet toimivat minusta sittenkin hyvin. Tosi hyvin oikeastaan!

Niitä harvoja oivalluksia, joista en pitänyt, oli esimerkiksi:

Nimi kertoo kaiken kantajastaan, vaikka kaikkea ei voikaan koskaan tietää.

Joo. Okei? En saanut tähän mahtumaan yrittämälläkään edes Peppi-Siemen-kuvioita. Oon ehkä tyhmä. Tai siis oon. :D Samasta esimerkistä tuli kaikki-sanasta mieleeni:

Kaikessa on aina kyse suhteista, sen verran Pinja maailmasta muistaa silloin, kun kaikki vaikuttaa tyhjältä ja mustalta. K i r j a i m i s t a muodostuu ensin ta vu ja ja lopulta sanoja. Jokaisella kirjaimella, tavulla, sanalla on oma paikkansa ja merkityksensä. Niistä jokainen tuntee oman paikkansa ja niiden välillä on tiivis suhde, jonka katkaisemisesta seuraa kuolemanrangaistus. Siksi suhteiden katkominen jätetään aina korkeammille voimille. Pinja kuitenkin tuntee aina välillä halua sekaantua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.

Otin käsittelyyni ensimmäisen kappaleen, koska... se on ensimmäinen kappale. Ei hajuakaan, mitä Stephen King on kirjoittanut kirjoittamisesta tai haluatko hänen neuvojaan seurata, mutta yleensä kannustetaan karsimaan. Lainauksen alleviivauksissa näkyy mun mielestä kohtia, joita olisi voinut reippaasti vähentää. Kirjoittajalle voi olla pakkomielteistä saada sävyt juuri oikeanlaisiksi jolloin heittäydytään liian herkiksi: ei se oo isokokoinen... tai on vähän... kun se ei ole pienikään... mä kirjoitan "melkoisen isokokoinen" mikä tekee tekstistä helposti turpean. Vähemmälläkin pärjää. Mutta! Ihan makukysymys. Teet niin kuin tykkäät ja hyvältä tuntuu. Tietenkin. Tässä kappaleessa pidin erityisesti korkeammista voimista, kun tiede ja Raamattu ottavat tekstissä myöhemmin muutenkin mittaa toisistaan. Hyvä koukku. :>

Alussa rakenne oli minusta parempi. Se oli siistimpi ja koherentimpi. Rakenne alkoi hutjua Kirsikoista on lyhyt matka -kappaleessa. Ei se todellakaan huonoksi muuttunut ja viimeisimmissäkin kappaleissa oli erinomaisia, hypetettäviä kohtia, ajatuksia, uutisia ja virtauksia. Olisin itse vain kaivannut toisenlaista järjestelyä. Nyt ajatustenväliset suhteet eivät tulleet ihan parhailla tavailla ilmi, tai järjestus oli kumma, pomppiva. Ja tämä on ennen kaikkea tosiaan lopun (ajan, hahaha) ilmiö, kun ensin seksuaalinen tyydytys syrjäyttää Maslow'n tarvehierkiassa syömisen, sitten rakkaus onkin kamalaa ja itsekästä ja sitten nuollaan ja saadaa orgasmi ja niin edelleen. Ehkä vikaa on kappalejaossa? Tai sitten ei... Aaltoilu on tosi kivaa, mutta ehkä olisin vain toivonut toisenlaista asettelua. Vatvomista riitti muutenkin. Joku toinen voi olla toista mieltä. :)

Vähän hassua oli, kun käytettiin sanaa nainen. Ilahduin, että turhasta tytöttelystä päästiin eroon, mutta samaan aikaan oltiin niin hihihihifyysisiäujostuttaviaasioita, ensi kertaa rakkauden sotakentällä -tyyliä, joten se oli valintana, en tiedä. Hassu. :D

Musta tämä oli ehdottomasti sun parhaita tekstejäsi. Tämän idea oli kukkiva kukka, versova verso, oikea ilo. Kiitos!

[Vlad]

Renneto, jos kommentoija aina huomauttaa samoista asioista, niin sen pitäisi olla vihjaus siitä, että tekstin kirjoittajan on syytä kiinnittää asiaan entistä enemmän huomiota. Ja musta sun kommentit on aina parhaita, ne avaa mun silmiä ihan uudella tavalla ja opin virheistäni (vaikka kaikkea en haluakaan muuttaa, niihin pitää tottua kuten hassut viittaussuhteeni) ja äh, pitää poistaa toi kirjoitusvirhe äkkiä, hyhhyh, mokomakin paholainen eksynyt tekstiin.

Ahaha, Einstein on eläin-kohta oli jonkinasteinen kannanotto, koska itse en fysiikasta ja muusta tajuamattomana ymmärrä Einsteinia alkuunkaan (olen siis vähän kuin tekstin Siemen)

Isot kirjaimet niille kuulumattomissa paikoissa ovat aika tyypillistä minua - usein vielä hölmöissä kohdissa. Tässä mietin moneen kertaan niiden jättämistä erinäisissä kohdissa pois, mutta päädyin säilyttämään ne, koska Suhteellisuusteoria viittaa tekstin nimeen ja myös paisuttelee Einsteinin kyseistä teoriaa, Siemen ja Rakkaus ovat erisnimiä.

En halunnut tässä tekstissä noudattaa Srephen Kingin ohjeita sen tarkemmin, se toimi kuitenkin potkuna persuksille tämän saattamisessa valmiiksi ja hiomisessa, koska hiominen on työvaihe, jota en osaa. Nyt kun lainasit ekan kappaleen alleviivaillen, niin joo, jotain voisin jättää sieltä pois.

Joo, tämä on ehkä tekstinä kaikesta hiomisestaan huolimatta raakile - raakile siinä mielessä, että kohennettavaa on paljon, mutta yhtäkaikki, olen otettu kommentistasi (allekirjoitan siitä paljon, vaikka erimieltä olisinkin) ja erityisesti olen otettu siitä, että tämä on mielestäsi parhaita tekstejäni. Hui! Kiitos kommentistasi ja mielipiteestäsi, kommenttisi ovat aina silmiä avaavia ja saavat kiinnittämään huomiota asioihin, jotka muuten livahtavat silmien ohi. (tekstin hutjumisen tiedostan kyllä itsekin, manailin sitä moneen otteeseen ja kirjoitin uudestaankin, mutta ghhh! Tämä oli vaikea teksti kirjoittaa)

[Vlad]

MsMacAvity, oii, kiitos kommentista! Pitää nyt laittaa oikeasti korvan taakse tämä kritiikki/kommentti ilmaisujen pelistämisestä ja huomion kiinnittämisestä sanastoon. Mikä on positiivista, koska en todellakaan kuvittele osaavani kaikkea ja on aina ihanaa, kun lukija kirjoittaa kommentin, jossa tökkää juuri jotain näistä ontuvimmista alueista.

Tuolla menneellä muodollakin on tarkoituksensa ja merkityksensä, siksi sen sinne jätinkin. Koska kun teksti on muuten preesensissä, niin imperfekti korostaa sitä, että se asia oli joskus näin ja sisällyttää muutoksen. Sama ajatus oli tässäkin kohdassa; tilanne on mahdollisesti muuttunut, vaikka se ei päällepäin siltä näytäkään. Pinjan ja Siemenen rakkaus näyttää suloiselta ja herttaiselta, mutta mahdollisesti pinnan alla se on jo kulahtanutta viiniä (joo, vähän sekavaa, mutta musta tekstikin on vähän sekavan puoleinen)

Kiitos kommentista, se sai hymyn huulille kuten kommentit aina.

[Xin]

Kerronnallisesti tää oli yhtenäinen ja toimiva teksti. Tästä tosiaan huomas ton, että tätä on työstetty sillä saralla. Rakenteellisesti tää noudatteli myös pitkälti samaa kaavaa, eikä siellä ollut hirveästi irtiottoja siitä. En nyt muista muita kuin tuon aikamuodon rikkomisen. Olisin itse ehkä kaivannut lisää rakenteellista muutosta. Sanallisia irtiottoja oli, mutta rakenne oli siihen verrattuna paljon köyhempää. Toimivaa kuitenkin.

Mua kiehtoo kovasti tekstit, joihin on ujutettu jotain tieteellistä. Plussat siis siitä. Tää myös oli tosi luonteva, eikä antanut sellasta väkisin väännettyä kuvaa (mitä välillä tämän tyyppisistä teksteistä tulee).

Itse olisin ehkä halunnut mennä vielä syvemmälle tässä tekstissä, mutta kyllä tämä näinkin oli mukavaa luettavaa.

Kiitos.

[Vlad]

Oo, Xin, kiitos kommentista! Rakenteellisesti tämä on kyllä aikalailla samanlaista, myönnetään, mutta ajattelin, että kun tämä on ainakin minusta jotenkin sekavahko, niin ehkä en kikkaile rakenteella mitenkään erityisesti. Tykkään itsekin teksteistä, joihin on upotettu jotain tieteellistä, mutta omien tietojeni kohdalla se on yleensä joko psykologiaa tai sitten biologiaa, kun niistä eniten tiedän - kaiken muun kanssa mennään vähän tutun alueen ulkopuolelle...

Joo, kiitos kommentistasi, vaikka vastaukseni siihen vähän köykäinen onkin!

[Röhkö]

Lupailin lukea ja kommentoida tätä, joten ryhdyin heti tuumasta toimeen! :]

Tästä kyllä huomasi, että olet hionut tekstiä eikä tämä ole pelkkää ajatuksenvirtaa. Onnistuit hyvin kuljettamaan kahden tytön erilaiset rakkauden tuntemukset mukana tarinassa. Pinjalle rakkaus oli uusi kokemus, Siemenelle tuttu ja hieman arveluttava. Einsteinkin vilahteli mukana sellaisena yksityiskohtana, joka sitoi tiedettä rakkauden ymmärtämiseen. Sinänsä tästä sain uutta näkökulmaa omaan Big Bang Theory -ficiini, joka käsittelee rakkauden ymmärtämistä fysiikan lakina :D

Ennen ficin lukemista selvitin Wikipediasta, mitä suhteellisuusteoria tarkoittaa: "luonnonlait tai fysiikan teoriat ovat samat kaikissa tilanteissa." Kun olin lukenut tarinan kokonaan, yritin sisällyttää tämän ajatuksen siihen. Onko rakkaus/suhteen katkeaminen kenties tunne, joka on tarkoitettu kaikille? Kenties parhaiten minulle avautui ajatus, että suhteen päättyminen merkitsi Pinjan suhtautumisen muuttumista mustaksi - aivan kuten Siemenellä alusta asti. Yhdistit hyvin tekstin ensimmäisen ja viimeisen virkkeen toisiinsa, jolloin tarinasta muodostui eheä kokonaisuus.

Leikittelit kielellä todella omaperäisellä tavalla. En edes äkännyt Pinjansiemen-yhdistelmää ennen kuin mainitsit sen. Alussa käytit myös t e h o k e i n o n a kirjainten erottelua, mikä oli hieman outoa mutta persoonallista. Heti tehokeinon jälkeen pysähdyin sanaan kuolemanrangaistus, joka oli aika vahva kohta. Onhan kielemme tosiaan kulttuurisidonnaista ja sosiaalisesti rakentunutta, mutta en ehkä ihan sisäistänyt tuota kuolemanrangaistus-vertausta... ellei sitten Pinja ajattele, että mikään ei riipu vain hänestä.

Sinä todella käytät ruokavertauksia, kuten itsekin totesit. Kirsikoiden, pinjansiemenien ja muiden lisäksi huomasin ainakin aamiais- ja illalispöydän. Eipä tuo haitannut, mutta huvitti.

Ainoa asia, joka minua häiritsi, oli tekstin rytmi (varsinkin loppupuolella): käytät todella paljon sivulauseita! Välissä voisi olla myös lyhyempiä virkkeitä, jotka tasapainottavat tekstiä kokonaisuutena. Välillä tässä vähän "hengästyi", kun useaa sanaa tai lausetta seurasi pilkku eikä piste. Esimerkiksi:

Pinja ei kuitenkaan ole koskaan asuste, hän on maailman merkityksellisin tyttö ja mustien ajatusten valtaama Siemen suutelee iltaisin rakkaansa suupieltä, sopertaa horjuvalla äänellä sokerisia lauseita ja nukahtaa raukeana orgasmin jälkeen.

Hui, olipas pitkä virke. Tähän oli sisällytetty monta asiaa, jotka olisi voinut erotella toisistaan. Toisaalta tämän kohdan tökkiminen saattoi johtua siitä, että en lue runoja - tekstisi on nimittäin hieman "runomaista" jollain tavalla.

Kerronta oli herkkää. Etenit kirsikoista soljuvasti hieman vihjailevaan, eroottisempaan femmeen. "Rakkauden haudalla" oli hieno popkulttuurinen viittaus.

<3 Röhkö

P.S. Toivottavasti oli kiva keikka! :D

[Vlad]

Röhkö, aww, kiitos. Suhteellisuusteoria ei tässä oikeestaan liittynyt nimenomaan siihen Einsteinin teoriaan. Leikittelin vähän sanoilla ja lähdin tämän tekstin kohdalla liikkeelle siitä, että kaikessa on kyse suhteista -> suhteellisuusteoria. Tai enemmän ehkä Parisuhteellisuusteoria tämän tekstin kohdalla. Kielellä leikkiminen oli tämän tekstin kohdalla aika suuressa roolissa. (ja ruokavertaukset on kivoja♥)

Näin jälkikäteen mietittynä tässä on kyllä vähän turhankin pitkiä virkkeitä, mutta toisaalta koen sen sopivan tähän tekstiin. Toki kirjoittajana olen sitä mieltä, että kaikki tässä sopii tähän, mutta siksi on ihana kuulla muidenkin mielipiteitä : D Pitää kyllä pistää muistiin, että niitä lyhyempiäkin virkkeitä voisi käyttää joskus. Tuo lainaamasi kohta on kyllä melkoinen virkehirviö. Runollisuuden selittänee se, että niitä runoja on tullut kirjoitettua paljon ja tykkään ihan mielettömästi sellaisesta runollisesta ja koukeroisesta tyylistä, varsinkin lyhyemmissä teksteissä.

Olen iloinen, että luita ja kommentoit. Keikka oli paras ja tuli vähän huudettua, hypittyä, tanssittua ja laulettua ja seottua. Ja fiilis vaan nousi, kun huomasin kommentin♥