Nimi: Kirottu misteli
Beta: Onkonälkä
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fluffy, drama
Summary: "Pakko oli kokeilla! Minua ei houkuta pussata sinun kaltaisiasi."Disclaimer: J.K Rowling omistaa kaiken.
Varoitukset: Klisee!
A/N: Osallistuu
OTP10- ja
jouluhaasteeseen.
Kirottu misteliVaaleahiuksinen luihuispoika seisoi pöllötornissa ikkunan edessä hengittelemässä raikasta ilmaa. Pakkanen nipisteli pienesti poskia ja kylmyys tunkeutui pikkuhiljaa luihin ja ytimiin. Hän katseli kirkasta taivasta, jolla paistoi monta tähteä.
Draco kuuli ovelta rapinaa ja kääntyi pikaisesti ympäri. Kukapas muukaan siellä oli, kuin Potta Potter ja kuraveri-Granger.
"Mitä te täällä teette?" Draco tiuskaisi ja kohotti leukaansa hieman ylemmäs.
"Käsittääkseni tämä on yleinen pöllötorni, jota kaikki saavat käyttää. Tämä ei ole pelkästään sinun tai muiden luihuisten aluetta", Hermione sanoi napakasti ja käveli pöllöjen luokse.
Harry kohotti pikaisesti kulmiaan ja tyrskähti pienesti. Hän kutsui valkoisen pöllönsä alas ja silitti sitä hetken. Draco asetti kätensä puuskaan.
"10 pistettä pois rohkelikoilta", Draco sanoi omahyväisesti.
"Et voi ottaa pisteitä toisilta valvojaoppilailta", Hermione tiuskaisi ja kääntyi katsomaan Dracoa. Harrykin keskeytti kirjeen sitomisen pöllön jalkaan ja pysähtyi katsomaan luihuista.
"Ei, en voi ottaa valvojaoppilaalta pisteitä pois. Mutta Potter ei käsittääkseni ole valvojaoppilas? Viimeeksi kun katsoin, valvojaoppilaan merkki komeili sen aseenkantaja Weasleyn rinnassa." Hermionen ilme oli vihainen, Harryn lähinnä tyrmistynyt.
"Malfoy, uskallappas..."
"Oliko tuo uhkaus? Toiset 10 pistettä rohkelikolta." Draco myhäili tyytyväisenä nähdessään Grangerin vihaisen ilmeen ja Potterin tyrmistyksen.
"Hermione..." Harry sanoi hiljaa ja osoitti sormellaan kohti kattoa.
Hermionen ja Dracon välissä leijui mistelinoksa.
"Ei voi olla totta..." Hermione kuiskasi ääneen. Draco kääntyi katsomaan ylös ja nähdessään oksan hän valahti kalpeaksi. Ei kai vain...
"Ei kai tuo ole vain niitä Riesun laittamia misteleitä", Hermione kysyi ääni täristen, "sillä niistä pääsee eroon vain yhdellä keinolla."
Draco arveli samaa, mutta otti silti sauvansa esille.
"Hajothus!" Loitsu iski suoraan mistelinoksaan, mutta mitään ei tapahtunut. Siellä se leijui edelleen samassa kohdassa heidän yläpuolellaan.
"Menejo!"
"Lopeti loitsuimes!" Mistelinoksa ei reagoinut. Se leijui värähtämättä, odottaen, että sen loitsu purkautuu.
"Minähän sanoin, että siitä pääsee vain yhdellä keinolla eroon", Hermione sanoi.
"Pakko oli kokeilla! Minua ei houkuta pussata
sinun kaltaisiasi.""Mitä tuo oli tarkoittavinaan?"
"Tiedät kyllä."
"Hei te kaksi... Mitä te aiotte tehdä asialle? Seistä vain siinä ja tapella? Vai aiotteko kulkea koko joulun mistelinoksa pään päällä", Harry kommentoi väliin ja astui lähemmäs. Draco vilkaisi Harrya ja siristi silmiään.
"Ettekö te kaksi voisi tehdä sitä?" Draco kysyi, hänen äänestään paistoi ärtymys ja huoli.
"Se on lumottu teihin kahteen. En usko, että se mitään auttaisi", Harry sanoi. Hermione kääntyi katsomaan luihuista.
"Sinä ensin."
"Mitä?"
"Vauhtia, haluan joskus poiskin täältä!" Hermione hoputti ja asteli lähemmäs Dracoa. Vaaleaverikkö jähmettyi paikalleen.
"Hei Malfoy, yritä edes! Yksi pieni pusu se on vain, ei kukaan saa tietää", Harry virnuili ovella. Draco nosti kätensä pystyyn ja näytti keskisormeaan.
"Vou, pöllötornissa on pahis. Nössö sellainen."
"Pää kiinni Potter! Jos kukaan ikinä kuulee tästä, kiroan sinut niin pahasti."
"Ei kukaan kuule. Vauhtia!" Hermione sanoi väliin ja vilkaisi Harrya murhaavasti. Tyttö astui vielä askeleen lähemmäs. Draco hengitti syvään ja nojasi eteenpäin, mutta juuri, kun huulet olivat koskettamassa, hänen oli pakko vetäytyä. Harry hyräili nurkassa joululauluja ja silitteli Hedwigiä.
"Potter, ole hyvä ja poistu", Draco sanoi hiljaa.
"Ai miksi?"
"Harry MENE!" Hermione huudahti ja sai Harryn liikkeelle. Mustahiuksinen poika vilkaisi heitä vielä kulma koholla, ja lähti sitten rappusiin. Draco hengitti syvään ja painoi hitaasti huulensa Hermionen huulia vasten. Draco tunsi Hermionen huulten pehmeyden ja tarttui tätä vyötäisiltä kiinni. Suudelma syveni. Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen he irrottautuivat toisistaan. Hermionen posket helottivat suloisesti punaisina. Draco painoi vielä hellästi huulensa Hermionen huulille ja kuiskasi sitten tytön korvaan: "Nähdään illalla tarvehuoneessa." Tämän sanottuaan Draco lähti vilkkaasti pois. Potterin kohdalle päästyään hän pysähtyi.
"Et kerro kenellekkään!" Draco sanoi hiljaa ja jatkoi sitten matkaansa.