Me pidimme näkymästä [S, angst, tajunnanvirtaa]

[Gwenhwyfar]

Kirjoittaja: Gwenhwyfar
Otsikko: Me pidimme näkymästä
Ikäraja: S
Genre: Angst, tajunnanvirtaa
Haasteet: Kuvasta runoksi, runosta fickiksi. Insiraatiorunona toimi runoni Tiedäthän, jonka inspiraatiokuva oli kuva numero 2.

A/N: Tajunnanvirtaa, kertokoon se kaiken.


Me pidimme näkymästä

Meillä oli tapana juoda aamukahvi ikkunan äärellä. Suora näkymä kadulle, mutta samalla pystyimme katsomaan kaikkien peltikattojen yli auringonnousua. Kahvikupista jäi hento jälki ikkunalaudalle, kun se laskettiin sen päälle. Pieni rengas kupin ulkopohjalle valuneesta kahvista.

Me pidimme näkymästä niin paljon, että päätimme siirtää ruokapöytämme ikkunan viereen. Niin me söimme, joimme ja pelasimme lukuisat shakkiottelut avonaisen ikkunan äärellä. Hento tuuli pyöritteli hiuksiasi ja sai ne näyttämään entistä kauniimmalta.

Kaiken tämän sekä jokaisen muun muistomme takia totuuden kertominen teki kipeää.

Kun kuiskasin olevani pahoillani kaikesta, sinä käännyit minuun päin ja kurtistit vasenta kulmaasi. Niin, olimme ikkunan ääressä, vaikka satoi. Niin minä kerroin kaikesta siitä, kuinka kuukausia sitten olin rakastunut toiseen.

Sinä olit vihainen. Tottakai sinä olit. Sinulla oli kaikki oikeus.

Kaadoit raivosi sumussa tuolin jos toisenkin. Vihasi ei satuttanut minua, vaan kyyneleesi. Käskit minun poistua silmistäsi, sillä et kestänyt katsoa minua silmiini, saatikka jalkoihini. Minä lähdin, ja sinä seurasit minua kadulle. Huusit perääni niin monia rumia sanoja, että kadulla asuva nainen peitti nukkuvan lapsensa korvat. Kyyneleet valuivat kasvoillasi. Oli myöhä, eikä ihmisien ollut sallittua pitää enää meteliä.

Asuntomme on tyhjä. Tiesin, että sinä muuttaisit pois, mutta en todellakaan uskonut sen tapahtuvan näin pian. Minä tulin tänne vain katsomaan ikkunasta. Me pidimme näkymästä. Keittiössä jokunen rotta mussuttaa paria vanhaa leivänkannikaa. Syyllisyys kalvaa sisintäni, kun kävelen ikkunalle. Kaikki ne sanat, mitä sen luona sanoimme, kaikuvat korvissani loppumattomana virtana, kuin tulvivana jokena. Nopeasti ne tulevat, nopeasti ovat poissa, mutta niitä tulee kokoajan lisää.

Suljen ikkunan, ennen lähtöäni. Olit jättänyt sen auki.

[Funtion]

Wohoo, toisen kerran jo synttärionnitteluni. o/

Tottakai sinä olit.
Totta kai, ei tottakai.

Oli myöhä, eikä ihmisien ollut sallittua pitää enää meteliä.
Ihmisten, ei ihmisien.

Nopeasti ne tulevat, nopeasti ovat poissa, mutta niitä tulee kokoajan lisää.
Koko ajan, ei kokoajan.

Suljen ikkunan, ennen lähtöäni.
Pilkku pois.

Idk. Tiekkö mitä sun kannattais kokeilla? (Oikolukijan lisäks, en sano tätä virheiden takia, mun mielestä kaikkien kirjoittajien pitäs käyttää oikolukijaa mut toki ymmärrän jos oot tätä vastaan ja ole rauhassa mut.) Hänkertojaa. Tai kaikkitietävää. Oon vilkuillut sun tekstejäs ja näis kaikissa (no melke) on minäkertoja, joka puhuttelee sinää. Kertojamuodot on tärkeitä valintoja, koska ne rajaa sen mitä voi kertoa tai mitä aikoo kertoa. Jos on minäkertoja, se kertominen rajoittuu tosi paljon ja pyörii ehkä enemmän... hahmojen parissa. Ja tunteiden. Kun taas hänkertojalla tulee jo enemmän miljöötä ja sit enemmän sitä tiettyä henkilöä, kaikkitietävällä mahdollisuudet onki jo rajattomat. Mut mun mielestä sun pitäis kokeilla jotai muutaki kertojaa, erityisesti kun näiden sun minäkertojien ääni on aina hyvin... samankaltainen. Se on pikemminkin sun äänes, eikä henkilöhahmon ääni (tai sitten sun kaikki henkilöt on samanlaisia).

Mut, tää teksti taasen... noooh. Mä en oo tällaisten "selitystekstien" ylin ystävä, jotka vaan keskittyy henkilön sielunmaisemaan ja tunteisiin ja esittelee köyhästi tapahtumia. Juonihan tässä oli ihan perus: tyypit X ja Y on yhdessä kunnes X pettää Y:tä Z:n kanssa. Seuraukset siinä nyt jo arvasikin. Sun kirjoitustyylis oli välillä vähän... no, sä toistit monet asiat kahdesti. Esim. "kahvikupista jäi hento jälki" ja sit seuraavas virkkees "pieni rengas kupin ulkopohjalle valuneesta kahvista" tai sit "suljen ikkunan ennen lähtöäni" ja "olit jättänyt sen auki".. like, woah, enpä ois arvannut. Kielikään ei nyt suoranaisesti hurmannut, tää oli iha perushyvää, aika nähtyä ja luettua. Vähän ehkä liian itsestäänselvää tekstiä mun makuuni (oli myöhä, eikä ihmisten ollut sallittua pitää enää meteliä <-- thank you Mr. Obvious).

Emmä nyt tätä inhonnut, vaikka mun kommentti ehkä vähän negatiivissävyinen onkin. Tää oli vaan ihan jees, semmonen... semmone. No tämmönen? Tajunnanvirtaa nähtävästi... mun mielestä tajunnanvirtatekstit on yleensä aina huonoja koska kannatan itse tekstin hiomista jokaista pilkkua myöten. Mut kaipa tääki on jonkun mielee, arvokasta sinänsä (siis tajunnanvirrat yleisesti, en puhu tästä pelkästään). Joka tapauksessa, kiitos tekstistä! : )

// UNOHDIN SANOO TÄRKEIMMÄT!!! Ootan innolla sitä sun ismitekstiä ja tiekkö, tää teksti inspiroi mua taas kirjoittamaan välillä jotain originaalia! Kiitos tästä pikku kipinästä! <3

[Gwenhwyfar]

Kiitos kommentista ja onnitteluista sensaatio! (:

En tiedä mikä mulla on, kun kirjoitan aina tällä samalla kerrontatyylillä. Juttusi on täyttä asiaa, olen huomannut ihan samat jutut. Niin se kai vaan menee, kun on juurtunut tiettyyn tyyliin, on siitä paha päästä pois. Ja joo, täytyy myäntää, tämä ei kuulu parhaimmistooni, ja olen huomannut, että ne tekstit jotka on kirjoitettu hänkertojalla tai kaikkitietävällä, ovat ne parhaimmat. Ehkä tästä jopa pitäisi trajuta jotain, vai kuinka?

Mutta joo, aina ei voi onnistua, niin se vaan menee. Onneksi tämä sentään herätti jonkinlaista inspiraatiota sussa. Ehkä se on kuin vastapalvelus siitä, kuinka tuo ismihasteesi inspiroi minua. Siitä päästäänkin siihen ismitekstiin, joka on tekeillä. En millään saa päähäni nimeä, mikä on tällähetkellä 'pieni' ongelma. Ihan pian varmaan ensimmäinen osa / prologi valmistuu

Gwen