Nimi: Auringonpaistetta
Kirjoittaja:MasterSkald
ikä:S
Isä silittää hiuksiani ja selittää pahoittelevasti ettei hän voi nyt leikkiä, hänellä on töitä, hän sanoo.
-Mutta miksi?Minä kysyn ja lakkaan tanssahtelemasta. Ennen isä leikki kanssani kaiket päivät ja nauroi iloisesti. Hänen naurustaan tuli mieleen joulupukki.
-Jos minä en tee töitä, en saa rahaa. Etkä sinä saa sitä uutta pyörää jota toivoit, Isä selittää ja menee sitten haikeasti hymyillen työhuoneeseensa. Sitä ennen hän kuitenkin vannottaa minua pysymään omalla pihalla, en saisi mennä aidan toiselle puolen ja tielle.
Menen ulos ja istuudun katselemaan pientä leppäkerttua ja kukkia. Käyn katsomassa, mitä isä tekee ja näen hänen ryhtinsä lysähtäneen. Isän ylpeä ryhti on poissa ja hän näyttää jotenkin surkealta. Olisin halunnut mennä halaamaan häntä, mutta isä on sanonut etten saa tulla työhuoneeseen.
Aurinko paistaa lempeästi ja minulla on lämmin.Näen perhosia. Ne lentävät.
Sitten linnut lakkavat laulamasta ja alkaa sataa. Juoksen sisään, koska ulkona jyrisee ja äiti sanoi ettei puun alle saa mennä kun jyrisee.
Minua pelottaa joten käperryn nojatuoliin. Äiti sanoi, että jyrinä johtuu suurista rummuista joita Jumala soittaa. Ettei sitä tarvitse pelätä. Minulla on ikävä äitiä. Kohta valot välähtävät ja sammuvat kokonaan. Tulee aivan pimeää.
Kuulen kun ovi narahtaa ja isä tulee olohuoneeseen. Hän sytyttää kynttilöitä.
-Tahtoisitko kuulla sadun? Isä kysyy.
-Mutta sinullahan on töitä, Minä sanon, vaikka haluankin kuulla isän lukevan.
-Sähkökatko. En voi työskennellä kun tietokone ei toimi. Isä selittää ja alkaa sitten lukea valitsemaani satua.
Se kertoo pienestä merenneidosta ja minä nukahdan kuunnellessani isän rauhallista ääntä.
Aamulla ei enää ukkosta ja isä vie minut jäätelölle. Hän ei enää vaikuta niin surulliselta.
Yhdessä me katselemme lokkeja ja nauramme, kun ne ovat minusta niin hassuja.
