Olipas taas kaunista tekstiä, miten ikinä tällaiseen nyt voi mitään kommentoida kun ei osaa muuta kuin tuijottaa näyttöä.
Kirjoitat todella hyvin. Teksti on hyvää ja elävää, osaat käyttää kauniita ja omaperäisiä tapoja ilmaista asiat, kuvailu on tarkkaa ja kaunista. Esimerkiksi "peilit kopioivat kuuta ja pimeää" oli todella hienosti keksitty kohta. Vaikka tuo kopioiminen ei tässä kuulostakaan kovin huikealta, vaan on juuri se mitä peilit tekevät, niin tuo on kuitenkin erittäin hyvä oivallus, joka toi tekstiin tunnelmaa. Lukiessa se suorastaan pomppasi silmään, ja pidin siitä kovasti. Todella hyvä sananvalinta, jossa on muistettu tärkeä asia: se, ettei lukija tiedä, mitä kirjoittaja ajattelee. Moni sortuu sellaisiin sananvalintoihin ja kielikuviin, jotka ovat nättejä mutta jäävät merkityksettömiksi, koska niitä ei ymmärrä. Tämä kuitenkin oli heti selitettävissä ja ymmärrettävissä, joten nappivalinta.
Kun Daphne ymmärsi, että se toisiaan oli aina vain Fleur, että vaikka Daphne merkitsi hänen selkänikamansa korallitahroilla ja kietoi hänen kuunkiillottamat hiuksensa sormiensa ympärille niin väkivaltaisesti, että ne katkesivat ja takertuivat Daphnen pedonkynsiin, Fleur oli se piste, jota galaksit kiersivät ja Daphne oli tähti, kaunis mutta toisen rinnalla kalpeneva.
Tässä on hirmuisen pitkä sivulausepötkö. Tämä kohta oli huomattavasti vaikealukuisempi kuin muu teksti, koska tämä venyi liiaksi. Tuntui, ettei tuo virke lopu ollenkaan, ja hetkeksi tekstistä katosi ajatus, kun piti vähän aikaa mietiskellä että mitä tuossa loppujen lopuksi sanottiinkaan. Pitkissä sivulausepötköissä on se ongelma, että pointti katoaa hirmuisen vyöryn alle, kun sanotaan liian paljon liian nopeasti. Älä nyt pelästy, ei tämä mitenkään järkyttävän pitkä ollut, mutta hiukan turhan pitkä kuitenkin.
Muuten teksti oli oikein hyvää luettavaa. Virheitä ei ollut, kerrot asioita sujuvasti etkä kiirehdi liiaksi. Ehkäpä kaikista parasta tässä ficissä oli tuo korallin värin tuominen esille useaan otteeseen, se teki tästä uniikin ja erotti massasta. Ensinnäkin, koralli on sellainen väri, joka ei monelle heti tule mieleen värejä ajatellessa. Oli hienoa nähdä joku vähän tuntemattomampi väri nostettuna esille. Tuo korallihuulipuna oli siis todella hieno ja persoonallinen, ja oli ihanaa että se oli nostettu niin vahvasti esille. Nimi oli todella kaunis ja kuvasi ficciä hyvin, ja samoin esim. tämä
Daphne merkitsi hänen selkänikamansa korallitahroilla
kohta oli hieno. Se myös sitoi nimen mukavasti tarinaan, eikä se jäänyt liian irralliseksi.
Tuon
Belsissan mainitseman puuroutumisen pistin minäkin merkille, mutta tässä oli kuitenkin myös asioita, jotka nostivat tätä esille massasta. Tekstiä, jossa on paljon kielikuvia, on raskasta lukea, mutta osasin jo varautua, kun olen ennenkin tuotoksiasi lueskellut. En pitänyt tuota puuroutumista kovin vahvana ilmiönä, vaikka niitä kielikuvia olikin ehkä muutama liikaa. Tämä ei kuitenkaan hukkunut minun silmissäni massaan, koska esimerkiksi tuo korallihuulipuna nosti tätä esille persoonallisena tekstinä. Tuollaiset omaperäisemmät asiat kompensoivat kielikuvien "liiallisuutta", eikä lopputulos ole ollenkaan paha.
Tämä oli monella tapaa miellyttävää luettavaa; pidän kirjoitustyylistäsi, paritusvalinnasta, siitä miten lopulta tälle parille kävi. Käsittelit näiden kahden suhdetta mielenkiintoisella tavalla, ja vaikken heitä parina näekään niin tässä olit toteuttanut suhteen uskottavasti. Juoni oli mukavan simppeli, paritukseen tykästyin yllättävän paljon. Tämä kommentti kuulostaa osin negatiivisemmalta kuin mitkä fiilikseni ovat - en tiedä miksi minulle käy aina niin, kun yritän antaa rakentavaa palautetta - joten alleviivaan vielä, että tämä oli mukavaa luettavaa ja että kokonaisuudessaan pidin tästä. Paljonkin.
Kiitän hyvästä lukukokemuksesta!