Kirjoittaja Aihe: Korallinikamat, S  (Luettu 9029 kertaa)

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Korallinikamat, S
« : 22.05.2011 22:32:21 »
Nimi: Korallinikamat
Kirjoittaja: foxtrot
Genre: angst + femme
Ikäraja: sallittu
Paritus: Daphne/Fleur
Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowligin, minä näpertelen omiani.
Yhteenveto: Ja kun he putosivat liian nopeasti liian korkealta liian kovaa alas tähtisumulinnoistaan takaisin todellisuuteen, Fleur huolehti ensin itsestään.


A/N: Kirjoitettu Spurttiraapaleen kymppikierrokseen, mutta koska failasin enkä saanut kaikkia kirjoitettua ja tämä oli ainoa, johon olen jokseenkin tyytyväinen, päätin julkaista tämän vain yksittäisenä. Tajusin vasta myöhemmin, että tämä on jo toinen ficlet peräkkäin lähes peräkkäin, jossa avaruuskuvailut ovat tärkeässä osassa - pidän niistä itse, toivottavasti sinäkin. (: Triplaraapale.
Haasteet: FF10 [Fleur Delacour] sanalla 10: Heijastus, Ficlet300 sanalla 5: Nainen, Rare10, Kerää kaikki hahmot [Daphne Greengrass]



Korallinikamat



Kulmasta kulmaan valuvat varjot ja yö, taas yksi Daphnen unettomista öistä.

Seinillä peilit kopioivat kuuta ja pimeää, ja Daphne on laskenut ne: joka kuudennellatoista askeleella hän ohittaa peilin ja vilkaisee aina puolivahingossa silmäkulmasta itseään. Ja miksi hän säikähtää vieläkin sitä naista, joka katsoo vastaan; jolla on liikaa kylkiluita ja kulmia leuassa lapaluissa poskipäillä.

Eihän niin ole ollut aina: ennen Daphne oli se, jolle peilikuvat vannoivat rakkauttaan ja jonka ohikiitävää hahmoa ikkunalasit kopioivat. Se, jonka huulilla korallinpunainen oli kirkkaampaa kuin muiden ja jonka huulipuna ei sotkeutunut vaikka ilta jatkui aamuyöhän asti. Mutta sitten tuli Fleur: ja yhtäkkiä kaikki oli sitä, Fleuria Fleuria Fleuria ja vaikka Daphne leikki välittämättömyyspeliä ja yritti leijailla kauemmas, hän oli jo takertunut Fleurin vetovoiman piiriin ja jäänyt kiertämään häntä kuuna.

Kun Daphne ymmärsi, että se toisiaan oli aina vain Fleur, että vaikka Daphne merkitsi hänen selkänikamansa korallitahroilla ja kietoi hänen kuunkiillottamat hiuksensa sormiensa ympärille niin väkivaltaisesti, että ne katkesivat ja takertuivat Daphnen pedonkynsiin, Fleur oli se piste, jota galaksit kiersivät ja Daphne oli tähti, kaunis mutta toisen rinnalla kalpeneva. Ja kun he putosivat liian nopeasti liian korkealta liian kovaa alas tähtisumulinnoistaan takaisin todellisuuteen, Fleur huolehti ensin itsestään.

Niin Daphne lähti, paiskoi ovia perässään niin että ne huusivat armoa ja Fleur huusi hänen peräänsä ‘yvä, en minä sinua ikinä ‘alunnutkaan. Kompuroituaan kadulle epätodellisen kirkkaaseen auringonpaisteeseen hän lisäsi huulilleen uuden kerroksen korallipunaa, sytytti savukkeen ja ajatteli olevansa vapaa.

Tietenkään se ei ollut niin helppoa. Daphnen sydän haamukipuili vielä kolme ja puoli viikkoa - tai niin kauan hän yritti uskotella itselleen, ettei se ollut mitään. Sen jälkeen hän joutui katsomaan itseään silmiin, niihin kalpeisiin silmiin, joista kaikki muu paitsi ylpeys oli palanut pois ja myöntämään, että se oli vieläkin Fleur; jonka heijastus näkyi pelistä, se, joka oli vielä tuuman verran kauniimpi.

Ikkunan takana tähdet himmenevät (ja Daphne on taas yksi niistä).

// Sca lisäsi ikärajan myös otsikkoon
« Viimeksi muokattu: 25.02.2012 17:21:49 kirjoittanut foxtrot »
get ready to ignite

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 487
  • © Ingrid
Vs: Korallinikamat
« Vastaus #1 : 22.05.2011 23:00:07 »
Hmm tämä kiinnitti huomioni tuolla uusien viestejen seassa, ehkä nimi oli jotenkin niin sellainen hieno, että kiinnostuin. Ja sitten kun olin tämän avannut, niin en voinut jättää lukematta ja kommentoimatta, koska paritus. Itse tykkään tästä parituksesta kovasti, olen tainnut sillä muutamia ficcejä kirjoitellakin. Jotenkin vaan Daphne ja Fleur paritettuna on aika nam. :P Mutta niin, oli miulla kai jotain oikeetakin sanottavaa.

Ensinnäkin tykkäsin tuosta, että olit käyttänyt kuvailussa melko paljon juuri avaruuteen liittyviä asioita. Esimerkiksi se, miten Daphne tarttuu Fleurin vetovoimaan ja joutuu ikään kuin häntä kiertäväksi kuuksi. Jotenkin tuo jo vertauksena toimii tämän parituksen kohdalla hyvin. Daphne toki (ainakin omien mielikuvieni mukaan) on kaunis, mutta Fleur on vielä kauniimpi, onhan hän sentään osittain veela.

Lainaus
Fleur oli se piste, jota galaksit kiersivät ja Daphne oli tähti, kaunis mutta toisen rinnalla kalpeneva.
Esimerkiksi tässä juuri tämä asia tulee toimivalla tavalla esiin. Tykkään noista avaruuteen liittyvistä vertauksista kovasti.

Myös yksi kohta, josta pidin, oli tuo lause, jonka olit ottanut tuonne summaryynkin. Etkä suotta, jotenkin se vain kuvaa niin hyvin tämän tekstin luonnetta ainakin minun mielestäni. Se, että Daphne huolehtii Fleurista ja ajattelee tämän parasta toimii tässä ficissä. Ehkä Fleur sitten on vähän sellainen viileämpi, joka ei niin osaa arvostaa toista, Daphne on ikään kuin kuka tahansa muukin, hänessä ei ole mitään erityistä. Yleensä itse miellän Fleurin vähän sellaiseksi no, viileäksi, mutta kuitenkin haavoittuvaksi ja välittäväksi. Tämän ficin Fleur oli ehkä siinä mielessä pikkuisen erilainen kuin omien mielikuvieni Fleur, mutta varsin toimiva kuitenkin. Tähän ficciin tämä sopi hyvin.

Miusta tuo toimi hyvin, että pelkästään viimeisen lauseen loppu oli suluissa. Jos niitä sulkuja olisi ollut jo aiemmin, ne olis ehkä vieny tehoa tuolta viimeiseltä,  koko tekstin päättävältä kohdalta. Ihan yleisestikin tykkäsin tuosta lopetukseslauseesta. Se jotenkin vaan liittyi koko aiempaan tekstiin niin hyvin, kun siinä puhuttiin juuri noista tähdistä ja kuitenkin kun aiemmassakin tekstissä oli avaruus melko keskeisessä osassa kuvailua.

Kiitokset vielä tästä kauniista pienestä angstipätkästä! Oikein nätti iltapala. :)


i lost my heart / my home is the ocean

aimee

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Korallinikamat
« Vastaus #2 : 22.05.2011 23:07:20 »
Olipa muuten hienoa tekstiä.

Avasin tuon nimen ja parituksen takia; korallinikamat herätti mielenkiintoa, ja jos se ei vielä saanut avaamaan, niin paritus sitten. Fleur on hirvittävän kiva hahmo, tykkään kirjoittaa siitä paljon itsekin, samoin kuin Daphnesta, mutta enpä ole koskaan yhdistänyt näitä, joten sinänsä uusi paritus – vaikka siinä onkin yhdistettynä kaksi ehkä suosikkihahmoani.

Tässä oli hirvittävän hienoa ja kaunista kielen käyttöä, upeaa kuvailua: kaikki nuo välittämättömyyspelit, haamukipuilut, tähtisumulinnat... Minuun upposi ainakin ja kovaa. Ne eivät koskaan minun mielestä toimi pitkissä teksteissä, käyvät nopeasti hirveän raskaiksi, mutta tällaisessa lyhyemmissä ne toimivat paremmin kuin hyvin – nekin voi tietty vetää överiksi ja sitten se on vain yliyrittämistä, mutta tässä se jätti vain kauniin kuvan eikä mitään feikkiä.

Tytöt olivat minun kuvitelmieni mukaisia, sellaisia, miksi yleensä itsekin miellän ne - ehkä Fleur on, kuten Vanilje jo sanoikin, minunkin kuvitelmissani jollain tasolla haavoittuvampi, mutta tämä toimi silti loistavasti. Sulavaa tekstiä, jonka luki vaivattomasti (myönnän, taisin lukea useammankin kerran tämän läpi...) Yhden kirjoitusvirheen bongasin;
Seinillä pelit kopioivat kuuta ja pimeää,
oletan, että tuossa pitäisi olla peilit, eikä pelit.

Se rakentava taisi nyt jäädä unohduksiin, mutta eihän sitä aina voi onnistua? Mutta mitenpä tällaisesta ruusukasasta revit risuja, kerrassaan upeaa jälkeä.

aimee
Step by step, heart to heart, left right left
We all fall down like toy soldiers

Carolynne

  • A proud Hufflepuff
  • ***
  • Viestejä: 1 338
Vs: Korallinikamat
« Vastaus #3 : 29.05.2011 18:29:04 »
Kommenttikampanjasta hei, ja anteeksi että kommentointi on kestänyt. Tykkäsin tästä kuitenkin paljon ja olen iloinen, että nappasin tämän luettavakseni kampanjasta :)

Tykkäsin kovasti ficin aiheesta, Daphnen ja Fleurin vertailusta. Ei ole varmaan helppoa tulla vertailluksi puoliveelaan, ja tässä olit kuvannut Daphnen tunteita ja ajatuksia suhteesta ja Fleurista todella uskottavasti, kauniisti ja satuttavastikin. Korallinpunainen on ihana sana ja tykkään, miten sitä toistettiin tekstissä eri kohdin ja sitten vielä todella kauniissa otsikossakin.

Koko kuvakieli tässä ficissä oli todella onnistunutta, ja keksimäsi yhdyssanat ihastuttivat minua suunnattomasti. Tähtisumulinnat, kuunkiillottamat hiukset, välittämättömyyspeli... Viimeinen lause oli myös todella toimiva, tiivisti tekstin hienosti, jatkoi valittua avaruusteemaa loppuun saakka, ja oli ihanan haikea. Myös peileistä puhuminen useassa kohdassa oli todella toimiva ratkaisu.

Jossain kohdin olisin ehkä hieman voinut karsia kielen käänteitä, sillä nyt hienot yksityiskohdat ja upeat oivallukset hieman hukkuivat toistensa sekaan. Toisaalta tämäkin on vain makukysymys, muistan ainakin kuinka itse rakastin juuri tällaisia tekstejä pari vuotta sitten, ennen kuin selkotekstikauteni alkoi :D Joka tapauksessa kirjoittamasi kieli on minusta todella kaunista ja pidän siitä, että tekstiä lukiessa siihen sai keskittyä ja upota. Arvostan tekstejä, joissa on näin paljon pohdittuja kielikuvia.

Hahmot toimivat minusta hyvin; ihanaa, etteivät he olleet mitään kiiltokuvatäydellisiä, vaan Daphne oli liian ylpeä, taisi rakastaa liikaa ja kadehtiakin, ja Fleur välitti aina ensin itsestään. En kovin usein femmeä lue, mutta Fleur on kyllä herkullinen hahmo, sillä hänestä saa kirjoitettua niin paljon erilaisia tulkintoja.

Sinusta on lyhyessä ajassa muodostunut yksi suosikkificcareistani, ja on ihanaa löytää sinulta aina uusia tekstejä. Kiitos tästäkin ♥
"Forever may only be twelve days."
"Then we'll take those twelve days, and we'll live twelve lifetimes."

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 342
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Korallinikamat
« Vastaus #4 : 31.05.2011 04:02:37 »
Oooo, mikä söpöys! Title on vallan perfecto ja sen takia tämän päädyin lukemaankin, aww. En ole ikinä lukenut ficciä tällä parituksella, mutta kerta se on ensimmäinenkin - ja olipas mahtava eka kerta tälle!

Miun mielestä on aivan mahtavaa, että hahmot - jotka ei niin tuttuja toisaalta olekaan - oli todella ic näin mitä itse olen hahmoista ymmärtänyt. Se on ainakin itselle aina todella tärkeää, että hahmot onnistuu pitämään siinä omassa elementissään, vaikka ne laittaisi mihin tilanteisiin. Tässä olit tottavie onnistunut. Ja hei Daphne ja tupakka; propsitpropsit! Vaikken ole Daphnesta paljoa kirjoitellutkaan, niin se on aina ollut, että se polttaa! Jotenkin se tuntuu sopivan siihen hahmoon niin hyvin. Ihanaa, että ajatusmaailma kohtasi tässä.

Kuvailut olivat aivan ihania, jii, rakastan kuvailua eikä sitä voi olla koskaan liikaa. Se tekee jotenkin tekstistä todella eheän ja mukavan lukea! Koralli on aina tosi aww missä ikinä onkaan ja tässä varsinkin olit todella hyvin yhdistänyt sen tähän ficciin.

Fleur on miun inhokkihahmo oikeastaan aika lailla, joten en häneen puutu sen enempää, kuin että hyvin hänen tapaistaan oletan olevan, että huolehtii ensin itsestään. Heh. Hänestä on viestittynyt hyvin epämiellyttävä kuva aina, joten ihanaa, että tämäkin tuki mielipidettäni siinä. Tuo tuli nyt ulos sanoina vähän väärällä tavalla, mutta noh..

Jooo. Näin tähän loppuun tämän ihkutuksen jälkeen summa summarum; ihana teksti ja angst on rakkaus! ^^

xo, ins
« Viimeksi muokattu: 31.05.2011 06:03:10 kirjoittanut insatiable »

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Korallinikamat
« Vastaus #5 : 05.06.2011 21:30:47 »
Kiitos kaikille kommentoineille, piristitte ja piristätte kovasti päivääni sanoillanne :-*

Vanilje, olen hirveän iloinen siitä, että otsikko kiinnitti huomiosi - tuskailen aina otsikkojen kanssa ja olen siis luonnollisesti riemuissani, jos niistä pidetään. Ja oi, avaruuskuvailut! Niiden kirjoittaminen oli mukavaa, joten luonnollisesti on myös mukavaa, että niistä pidetään. (: Fleur on minulle tuskastuttava (ja ihastuttava) hahmo - aiemmin tein hänestä liian haavoittuvaisen, nyt rahtusen verran liian kovan. Minunkin Fleurini on paitsi viileä myös välittävä, toivottavasti onnistun välittämään molemmat puolet hänestä jossain seuraavassa tekstissä. Summary ja lopetuslause ovat myös omia suosikkejani, joten kiva että sinäkin pidit - äh, en osaa sanoa mitään järkevää ja toistan itseäni, mutta kiitos kommentistasi, se piristi kovasti iltaani! ♥

aimee, suurkiitos ihastuttavasta kommentistasi, tulin kovin iloiseksi sen ansiosta. (: Fleur on mahtava hahmo, ja kokeilin itsekin ensimmäistä - mutta toivottavasti en viimeistä - kertaa tätä paritusta, se on sen verran kutkuttava (myönnettäköön, lähes kaikki femmeparitukset, joissa Fleur on toinen osapuoli, ovat melko kutkuttavia). Minusta tuntuu, että viimeksi, kun kirjoitin Fleurista, tein hänestä liian haavoittuvaisen, ja tässä yritin korostaa sitä kylmempää puolta hänestä, ilmeisesti rahtusen verran liikaa. Pahus! Ehkä löydän vielä sen puolivälin, sillä minunkin mielestäni Fleur on sekä haavoittuvainen että ylimielinen yhtä aikaa. Juuri sen takia hänestä kirjoittaminen onkin niin ihanaa ja haastavaa.

Carolynne, kirjoitat aina niin kovin ihania kommentteja, että menen hämilleni. Yksi suosikkificcaeista, apua, kiitos, made my day ♥ Olen ruvennut viime aikoina kiinnittämään itsekin huomiota kuvailujen paljouteen ja siihen, että välillä tekstini tuntuvat melkein hukkuvan niihin, mikä tekee tietysti lukemisesta raskaampaa. Kun vain osaisin päättää, mistä karsia ja kuinka paljon... No, ehkä kultainen keskitie löytyy vielä. Mahtavaa, että hahmot tuntuivat toimivan: tätä paritusta oli kauhean mielenkiintoista kirjoittaa, sillä miellän Fleurin ja Daphnen melko samanlaisiksi ja toisaalta aivan erilaisiksi, mielenkiintoista hahmokemiaa siis. Kiitos taas kerran kommentistasi ja siitä, että jaksat lukea tekstejäni!

insatiable, oihih olen kovin iloinen, jos hahmot ovat mielestäsi IC! Varsinkin tuo toteamuksesi Daphnen polttamisesta laittoi hymyilemään, sillä alun perin en kirjoittanut Daphnea polttamaan tuossa kohdassa, mutta lukiessani kohdan uudestaan teksti suorastaan kirkui "laita mulle tupakka käteen" jos näin voi sanoa. :-D Eli kyllä, Daphne selkeästi polttaa ja ajatukset kohtaavat tässä asiassa. Kuvailut on mun rakkauslapsia ja käytän niihin aikaa, joten olen kauhean onnellinen, että pidit (tosin itsestäni tuntuu siltä, että kirjoitan aina ihan liikaa kuvailuja)! Angst jyrää ja olet ihana, kun kommentoit, kiitos!
get ready to ignite

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Korallinikamat
« Vastaus #6 : 10.06.2011 11:13:28 »
Valitsin tekstisi lähinnä sen kiinnotavan otsikon ja parituksen perusteella. Lisäksi ficci oli sopivan lyhyt hieman koomaiseen olotilaan, joka usein vallitsee näin aamupäivästä. Tarinasi oli erittäin hyvä juuti tähän hetkeen, ei turhan pitkä, mutta sisällöltään sopiva pähkinä purtavaksi.

Fleur ja Daphne ovat pari, jolta saattoi odottaa juuri jotakin tällaista. Molempia pidän hieman draamanhakuisina, pinnallisina ja itsekeskeisinä. Nämä piirteet useimmiten saavat aikaan myrskyävän romanssin kuten oli käynyt tässäkin. Suurien tunteiden lomassa saattoi erottaa hippusia kateuttakin, joka vain katkeroitti Daphnea lisää. Voi parkaa, voin vain kuvitella, miltä tuntuu jäädä itseään kauniimman varjoon. Se ei varmasti ole kauhean mukavaa, kun on tottunut olemaan se kirkkain tähti.

Kirjoitustyyliin olisin kaivannut lisää jotakin omaa,  sillä Finistä löytyy aika paljon vastaavalla tavalla kirjoitettuja tekstejä. Nimenomaan kuvailu oli tässä se ongelma. Tykkäsin kuvauksistasi kyllä hirveästi, mutta niissä oli se varjopuoli, että Finin nykyisen muoti-ilmiön mukaisesti noita sanoja oli aika paljon. Hienot kuvailut eivät erotu jos niitä on liikaa, joten teksti pikkaisen puuroutuu.

Tykkäsin kuitenkin pääpiirteittäin. Kiitoksia lukukokemuksesta!
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Vs: Korallinikamat, S
« Vastaus #7 : 14.06.2011 18:39:29 »
Otsikko oli sen verran ihana, että pakkohan tämä oli lukea, vaikkei henkilöt minulle niin tuttuja olekaan. Ja ehkä mun pitäisi oikeasti tutustua näihin henkilöihin enemmän, kun tämä ficci oli niin söpö ja ihana.

Sun ficcejä on niin kiva lukea, kuvailu ja kielikuvat ovat niin mielettömän kauniita ja saa mut aina vaan kadehtimaan sun kirjoitustyyliäsi. Vaikka joskus kielikuvien suuri määrä ehkä vähän on raskasta luettavaa, mutta tällaisina pieninä pätkinä ne menee vielä ihan hyvin. Ja tämä oli vähintäänkin yhtä upea kuin ne muutkin siun ficcisi, mitä olen lukenut. Tykkäsin niin paljon tuosta ajatuksesta, että Fleur oli piste, jota kaikki galaksit kiersivät ja Daphne oli lopultakin vain tähti muiden tähtien joukossa. Ja vaikka sitten lopuksi ajateltiinkin, että yli oltiin jo päästy, niin lopulta Daphne kuitenkin tajuaa, että on vieläkin se tähti ja Fleur on vieläkin hänen ajatuksissaan.

Fleur ja Daphne olivat tässä ficissä niin omia itsejään, mitä nyt niitä vähäsen tunnen. Fleur varsinkin, kun hän huolehtii ensin itsestään, eikä Daphnesta, joka sitten loukkaantuu Fleurin välinpitämättömyydestä. Tuo noiden riitely ja eroaminenkin olivat niin ic'tä, osaan hyvin kuvitella Fleurin huutamassa, ettei Daphnea olisi halunnutkaan. Ja Daphne on koppava ja loukkaantuu niin helposti, vaikka loppujen lopuksi kaipaa toista, eikä suostu sitä edes aluksi myöntämään.

Kiitos tästä ihanuudesta, tykkäsin paljon. ♥


Life is an illusion.



foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Korallinikamat
« Vastaus #8 : 19.07.2011 22:21:33 »
Kiitos molemmille kommentoinnista! :-*

Belsissa, mukavaa kuulla, että otsikko kiinnosti - pidän itsekin otsikkoa yhtenä tärkeimmistä kriteereistä luettavaa haettaessa, joten olen iloinen, jos omat otsikkoni ovat herättäneet halua avata tarina luettavaksi. Oma kuvasi Fleurista ja Daphnesta vastaa aika lailla omiakin ajatuksiani, ja luonteidensa takia heitä on vaikea kuvitella onnelliseen suhteeseen (ainakin fluffy näiden kahden välillä olisi mielestäni epäuskottaavaa). Tekstin puuroutuminen on asia, josta olen saanut kuulla ennenkin ja tiedostan sen - minun on kirjoittajana vaikea nähdä, mitkä kohdat kaipaavat väljyyttä, ja se on omasta mielestäni suurimpia ongelmiani. Tämä on siis asia, jota pyrin teksteissäni kehittämään - kuitenkaan kuvailua liikaa karsimatta. :) Kiitos kovasti itsellesi kommentista ja rakentavasta palautteesta, arvostan sitä kovasti!

Lunella, kannattaa ehdottomasti tutustua Fleuriin ja Daphneen enemmän, Daphnesta jokaisella on varmaan vähän eri kuva ja se tekee neidistä kertovien ficcien lukemisen niin mielenkiintoiseksi. Ja itse pidän Fleurista kovasti! Oi, kiitos kauheasti kehuista, punastun aivan! :D Belsissalle vastasin juuri tuossa ylempänä kielikuvien määrästä ja siitä kuinka pyrin koko ajan kehittämään itseäni ja tyyliäni - toivottavasti selkeämpään ja kevyempään suuntaan. Daphnea minunkin kävi melkein sääliksi kirjoittaessa, se kuinka hän yrittää valehdella itselleen ja uskotella että kaikki on hyvin. Mahtavaa jos hahmot olivat mielestäsi IC, se saa minut aina melken hihkumaan ilosta, jos olen onnistunut jonkun mielestä tavoittamaan hahmon persoonan. :D Kiitos paljon itsellesi kommentoinnista ja lukemisesta!
get ready to ignite

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 763
  • d a d d y
Vs: Korallinikamat, S
« Vastaus #9 : 26.10.2011 21:18:32 »
Olipas taas kaunista tekstiä, miten ikinä tällaiseen nyt voi mitään kommentoida kun ei osaa muuta kuin tuijottaa näyttöä.

Kirjoitat todella hyvin. Teksti on hyvää ja elävää, osaat käyttää kauniita ja omaperäisiä tapoja ilmaista asiat, kuvailu on tarkkaa ja kaunista. Esimerkiksi "peilit kopioivat kuuta ja pimeää" oli todella hienosti keksitty kohta. Vaikka tuo kopioiminen ei tässä kuulostakaan kovin huikealta, vaan on juuri se mitä peilit tekevät, niin tuo on kuitenkin erittäin hyvä oivallus, joka toi tekstiin tunnelmaa. Lukiessa se suorastaan pomppasi silmään, ja pidin siitä kovasti. Todella hyvä sananvalinta, jossa on muistettu tärkeä asia: se, ettei lukija tiedä, mitä kirjoittaja ajattelee. Moni sortuu sellaisiin sananvalintoihin ja kielikuviin, jotka ovat nättejä mutta jäävät merkityksettömiksi, koska niitä ei ymmärrä. Tämä kuitenkin oli heti selitettävissä ja ymmärrettävissä, joten nappivalinta.

Lainaus
Kun Daphne ymmärsi, että se toisiaan oli aina vain Fleur, että vaikka Daphne merkitsi hänen selkänikamansa korallitahroilla ja kietoi hänen kuunkiillottamat hiuksensa sormiensa ympärille niin väkivaltaisesti, että ne katkesivat ja takertuivat Daphnen pedonkynsiin, Fleur oli se piste, jota galaksit kiersivät ja Daphne oli tähti, kaunis mutta toisen rinnalla kalpeneva.
Tässä on hirmuisen pitkä sivulausepötkö. Tämä kohta oli huomattavasti vaikealukuisempi kuin muu teksti, koska tämä venyi liiaksi. Tuntui, ettei tuo virke lopu ollenkaan, ja hetkeksi tekstistä katosi ajatus, kun piti vähän aikaa mietiskellä että mitä tuossa loppujen lopuksi sanottiinkaan. Pitkissä sivulausepötköissä on se ongelma, että pointti katoaa hirmuisen vyöryn alle, kun sanotaan liian paljon liian nopeasti. Älä nyt pelästy, ei tämä mitenkään järkyttävän pitkä ollut, mutta hiukan turhan pitkä kuitenkin.

Muuten teksti oli oikein hyvää luettavaa. Virheitä ei ollut, kerrot asioita sujuvasti etkä kiirehdi liiaksi. Ehkäpä kaikista parasta tässä ficissä oli tuo korallin värin tuominen esille useaan otteeseen, se teki tästä uniikin ja erotti massasta. Ensinnäkin, koralli on sellainen väri, joka ei monelle heti tule mieleen värejä ajatellessa. Oli hienoa nähdä joku vähän tuntemattomampi väri nostettuna esille. Tuo korallihuulipuna oli siis todella hieno ja persoonallinen, ja oli ihanaa että se oli nostettu niin vahvasti esille. Nimi oli todella kaunis ja kuvasi ficciä hyvin, ja samoin esim. tämä
Lainaus
Daphne merkitsi hänen selkänikamansa korallitahroilla
kohta oli hieno. Se myös sitoi nimen mukavasti tarinaan, eikä se jäänyt liian irralliseksi.

Tuon Belsissan mainitseman puuroutumisen pistin minäkin merkille, mutta tässä oli kuitenkin myös asioita, jotka nostivat tätä esille massasta. Tekstiä, jossa on paljon kielikuvia, on raskasta lukea, mutta osasin jo varautua, kun olen ennenkin tuotoksiasi lueskellut. En pitänyt tuota puuroutumista kovin vahvana ilmiönä, vaikka niitä kielikuvia olikin ehkä muutama liikaa. Tämä ei kuitenkaan hukkunut minun silmissäni massaan, koska esimerkiksi tuo korallihuulipuna nosti tätä esille persoonallisena tekstinä. Tuollaiset omaperäisemmät asiat kompensoivat kielikuvien "liiallisuutta", eikä lopputulos ole ollenkaan paha.

Tämä oli monella tapaa miellyttävää luettavaa; pidän kirjoitustyylistäsi, paritusvalinnasta, siitä miten lopulta tälle parille kävi. Käsittelit näiden kahden suhdetta mielenkiintoisella tavalla, ja vaikken heitä parina näekään niin tässä olit toteuttanut suhteen uskottavasti. Juoni oli mukavan simppeli, paritukseen tykästyin yllättävän paljon. Tämä kommentti kuulostaa osin negatiivisemmalta kuin mitkä fiilikseni ovat - en tiedä miksi minulle käy aina niin, kun yritän antaa rakentavaa palautetta - joten alleviivaan vielä, että tämä oli mukavaa luettavaa ja että kokonaisuudessaan pidin tästä. Paljonkin.

Kiitän hyvästä lukukokemuksesta! :-*
« Viimeksi muokattu: 27.10.2011 10:33:34 kirjoittanut flawless »


bannu © Ingrid

raitakarkki

  • mrs. Finnigan
  • ***
  • Viestejä: 1 199
Vs: Korallinikamat, S
« Vastaus #10 : 27.10.2011 15:32:58 »
Nammm mitä tekstiä! Nappasin tän heti ekana otsikon takia, tarviin kommenttihaasteeseen yksisanaisia otsikoita ja tuo sana oli niin jännä että piti heti lukaista :)

Huomasin että oon lukenu Daphnesta suhteellisen paljon viime aikoina, vaikka se on mun lähes tuntematon hahmo edelleen. Johtunee siitä, että kirjoissa siitä kerrotaan vain nimi ja siks on vaikea muodostaa mielikuvaa kun kirjoittajat kuitenki kertoo aina oman näkemyksensä ko. tyypistä. Mutta tästä Daphnesta tykkäsin erittäin paljon, pidin tuosta miten se oli ennen Fleuria se lumoavan kaunis ja itsevarma nainen - yleensäki tykkään femmeteksteistä jossa on tällaista itsevarmuuden rapistumista, jotenki helppo itsekin naispuolisena samaistua samoihin tunnelmiin. Daphne oli kuitenkin joo myös onnistunut hahmo, esim. tuo miten lopussa kävi ilmi että ei se ollutkaan Fleurin jälkeen enää ok niin silti se laittoi vain uutta huulipunaa huulille ja esitys siitä, että kaikki on muka hyvin. Loistavaa!
Fleurista sen sijaan tiedetään kirjassa enemmän ja sehän on kuvailtu myös kiiltokuvakauniiksi ja ylpeäksi, niin oli mielenkiintoista lukea et miten tässä käy kun on laitettu kaks vähän tuollaista pystypäin kävelevää tyttöä yhteen. Lopputulos oli kaikessa koruttomuudessaan hieno, toisen piti jäädä kakkoseksi ja tässä tapauksessa se oli Daphne. Mielestäni kekseliäs juoni, että kaksi liian samanlaista ihmistä ei pärjää kauan yhdessä; ja hyvin valitut hahmot, en äkkiseltään keksi Pottermonista monia muita ihmisiä jotka vois olla täntyyppisessä tarinassa hahmoina. Mutta joo Fleur oli tosiaan IC, ranskalainen aksentti ja 'en minä olisi sinua halunnutkaan', 10 pistettä ja papukaijanmerkki.

Tarinasta tosiaan, että tää oli meielstäni hyvin mielenkiintoisesti rakennettu; alussa tuntui että on kyse jostain kielikuvin kerrotusta kohtauksesta, mutta kun oli lukenut tämän niin sieltä paljastui vähän suurempi tarina. Tästä oli myös selkeästi erotettavissa alku, keski- ja käännekohdat sekä lopetus. Alusta pidin Daphnen takia, kerrottiin mitä Daphne oli ja millaiseksi Fleur hänet muutti. Sitten tuota niiden suhdetta ja samalla kävi myös ilmi, miten Daphne jäi kakkoseksi. Lopussa se olikin jo sitten ohi, mutta ei mitenkään yks kaks vaan Daphnen tunteet tulivat ilmi ja se tarina jotenkin nitoutui alun kanssa yhteen, kertoi miksi Daphnesta oli tullut kalpea ja sellainen. Hämmästyin miten paljon pystyit kertomaan muutamalla kappaleella!

Kerrontatyylisi on sujuvaa ja vaihtelevaa siinä mielessä, että välillä etenit hieman hitaammin ja pysähdyit käyttämään avaruuskielikuvia enemmän, kun taas joissakin kohdissa iso yksittäinen tapaus oli kerrottu parilla lauseella. Mun piti tarkistaa, että on tässä joku FF100-sana avaruus, kun käytit tosiaan paljon noita juttuja avaruudesta. Se oli ihan kiva yhdistelmä tän tarinan kanssa, mutta ainoo mikä särähti mun makuuni oli se, että toit mielestäni kuuta liian usein esille ja se vaikutti pienoiselta toistolta.
Mutta tosiaan kuvailusi on ihan omaa luokkaansa, lempikohtani on varmaan tuo miten Fleur ja Daphne 'putoaa' ja Fleur huolehti vain itsestään, se oli niin mielettömän hyvä vertauskuva et pysähdyin hetkeksi maistelemaan sitä. Toki muitakin ihania kohtia löytyi, rakkauttaan vannovat peilikuvat ja armoa huutavat ovet. Teksti ei ollut tuollaisten juttujen takia tylsää vaan juuri erilaiset sanavalinnat tekivät tästä hyvän luettavan.
Toistit näitä samoja teemoja tässä, kuten jo otsikossa ilmi käynyt koralli ja myöhemmin korallisuudet ja korallihuulipuna. Lisäks oli avaruus ja heijastukset, joista kaikista pidin yhtä lailla. Toistuvat jutut yhtenäistivät tarinaa hyvin.

Eipä muulla muuta, kiitos ficistä!
in the bleak midwinter

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 219
  • the gay ships are the yay ships
Vs: Korallinikamat, S
« Vastaus #11 : 16.12.2014 17:32:12 »
Vou, ihan hurja.

Otsikon perusteella nappasin luettavaksi, oli niin älyttömän mielenkiintoinen.

Huh huh. Elämän peli on kovaa. Aina löytyy joku sinua kauniimpi, joka kerää kaikki katseet, jota sinä himoitset mutta et saa kuin kuorta ja sekin murenee. Avaruusvertaukset toivat tähän ihanaa syvyyttä ja vähän mittakaavaa siitä mitä Fleur oli Daphnelle ja mitä Daphne ajatteli itsestään. Korallinpunainen huulipuna sopi hyvin, toi kiintopisteen ja väritystä.
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Korallinikamat, S
« Vastaus #12 : 30.12.2014 20:24:59 »
Ensinnäkin nimi(!) kiinnitti todella tiukasti huomioni, niin erikoinen ja kaunis se on. Toiseksi minulla on jonkinlainen pakkomielle runomaisiin teksteihin, joissa sanat ja kuvailu suorastaan tanssivat ruudulla. Eikä teemasta useinkaan puutu femme (tai Fleur). Kaikki mausteet olivat siis kohdallaan ja juuri sellainen epätoivoinen ja surumielinen, mutta silti vähän vapaa olo tästä jäi. En ehkä koskaan opi kommentoimaan tällaisia tekstejä, mutta joka kerta minä nautin niiden lukemisesta suunnattomasti.

Pidin paljon korallinpunaisista huulista, kauneudesta ja kateudesta kalpenevista fiiliksistä ja niistä avaruuskuvailuista. Ylipäätänsä kuvailusta. Mukava lisä oli Fleurin aksentti, se kiinnitti hyvin tämän hahmoihinsa. Tässä on paljon kaikkea kaunista ja etenkin sana haamukipuilla jäi tällä kerralla mieleen.

Kiitos paljon lukukokemuksesta!

- Frac
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.