Häkkiin suljetut | Sirius/Remus, K-11 | angst

[Daran]

Häkkiin suljetut

Kirjoittaja: Daran
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, angst
Vastuuvapautus: Lelut ovat Rowlingin, minä vain lainaan
Yhteenveto: Remuksen ajatuksia Kalmanhanaukion ajoilta

A/N: Esikoiseni, olkaa armollisia...
-------------------------------------------------------------------------


En enää pyydä sinua luokseni. En pyydä muutakaan. Tulet silti, aina uudestaan. Otan sinut (luokseni ja muutenkin) sillä tiedän miten tarvitset sitä; ehkä minäkin. Yritän muistaa miten joskus olit vahvempi meistä, tarvitsin sinua silloin.

Ne vuodet mursivat voimasi, tiedän kyllä. Ne tekivät sen minullekin, rikkoivat tunteeni sinuun. En syytä sinua enää, turhaa se olisikin, mutta ehjiä meistä ei saa, säröjä on liikaa…

Sittenkin… Tulet taas ovelleni ja päästän sinut sisään, en jaksa puhua, teen sen minkä vuoksi tulit, olen kuin se merkitsisi jotain. Hellyyteen en silti kykene, otan sinut rajummin kuin ennen, näen miten sinuun sattuu. Ja kerta kerralta enemmän, mutta en osaa välittää: tiedän että toivot muutakin, mutta otat mitä saat. Joskus, jälkeenpäin, pitelen sinua lähelläni, hyväilenkin. En siksi mitä meillä on nyt, mutta sen vuoksi mitä joskus olimme.

Ja mitä minä olin.

Olen sinulle velkaa totuuden, sen että lopettaisin leikkini. En tee niin, vieläkään. Ja miksi tekisin? Ei meille ole enää muuta. Mutta miten rakastaisin sellaista, joka pysyy luonani vain häkkiin suljettuna? Eikä se häkki ole edes kultainen, vaan synkkä, varjoja täynnä. Varjoja jotka löytyvät hulluudesta ja rakkaudesta, ajaen meitä vieraille kujille, etsimään ulospääsyä toisistamme…

Olen itsekäs, mutta syytän siitä, vieläkin, petoa sisälläni.

[Vlad]

Heissan!

Tämäpä oli ihana pieni teksti! ♥ Tässä oli ihanasti angstia ja jotenkin Remuksen ajatukset tulivat selvästi esille. Remus on suosikkihahmoni Kelmeistä, joten oli ihanaa löytää teksti, joka on Remuksen ajatuksia.

Tässä oli ehkä vähän omaan makuuni turhan pitkiä virkkeitä aina silloin tällöin. Lisäksi joissain tapauksissa runsas pilkunkäyttö teki niistä ehkä vähän raskaita/sekavia. Tässä oli kyllä omasta mielestäni ihan kaunista kieltä; kielikuvat olivat tämäntyyliseen tekstiin juuri sopivia, esimerkiksi häkki, joka ei ole kultainen vaan synkkä ja varjoja täynnä.

Jos jotain nurisisin esimerkkien kanssa, niin nostan kaksi kohtaa tekstistä asioina, jotka omasta mielestäni olisi voinut ilmaista hiukan eri tavoin.

Otan sinut (luokseni ja muutenkin) sillä tiedän miten tarvitset sitä; ehkä minäkin

Tässä olisi ehkä voinut jättää tuon sulkukohdan pois, mutta vain ehkä, koska jos se olisi, että "otan sinut, sillä tiedän..." niin ehkä se viesti ollisi erilainen. Itse olisin ehkä tehnyt tämän toisin, mutta se on ihan vain minun subjektiivinen mielipiteeni, hieno kohta se on kuitenkin.

Olen itsekäs, mutta syytän siitä, vieläkin, petoa sisälläni

Tämä on kamalan raskas, kun siinä on niin paljon pilkkuja. Yhdelläkin pilkulla olisi pärjännyt eikä merkitys muutu. Tajuan kuitenkin, miksi olet tähän näin monta pilkkua laittanut, mutta virke olisi kevyempi, jos se olisi "Olen itsekäs, mutta syytän siitä vieläkin petoa sisälläni".

Kiitos kuitenkin tästä ihanaisesta makupalasta, tykkäsin kovasti, vaikka kommenttini vähän keskittyikin nipottamiseen

[Verinen Paronitar]

Lol, makuasiat on sitten mainioita, sillä minä taas tykkäsin ficissä kaikkein eniten juuri noista kahdesta kohdasta, jotka edellisessä kommentissa nostettiin esiin  Naurattaa ihan se, miten minusta juuri nuo kohdat ovat suoranaisia helmiä ja hienoja oivalluksia.

Tuo sulkukohta oli erityisesti lempparini koko tekstissä, olin siitä ihan innoissani. Sulkujen käyttö on aina vähän kyseenalainen ratkaisu, mutta tässä se toimi tuoden kivasti painotusta ja pointaten ainoastaan puoliksi hienovaraisesti sanan ottaa monimerkityksellisyydestä tässä yhteydessä. Myös tuo loppulause oli minulle kovasti mieleen juuri painotustensa ansiosta - virke oli ehkä hivenen raskas, kun pilkkuja oli niin monta, mutta tykkäsin siitä ajatusrakennelmasta, jonka se muodostaa. Remuksen lempeän inhimillisyyden ja pedon välinen rajankäynti on ficeissä aina minulle kovasti mieleen, ja tuossa se toimi tosi kauniisti. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että virkkeen jokainen pilkku on paikallaan ja tarpeen, merkitys muuttuisi minusta todellatodella paljon, jos jotain poistettaisiin siitä. Nyt siitä kuuluu Remuksen ääni ja ajatuksenjuoksu, ja se on lopetukseksi tosi tehokas.

Muutoin tämä oli mielestäni ihan sellaista perus-jees angstikamaa, pituutta olisi voinut olla vähän lisää. Ehkä vähän häiritsi se, että Sirius tulee Remuksen ovelle, kun kuitenkin ollaan siellä Kalmanhanaukiolla, kyseinen kohta kun kuulosti ainakin minun korvissani enemmän Remuksen kotiovelta, jonne Sirius ei tähän maailmanaikaan tietenkään tule... mutta vika voi olla vain minun päässäni. Rakkaudet ja totuudet tuntui sanoina aika suurilta ilman sen ihmeellisempiä selityksiä, mutta varsin kelpo pikkuficci joka tapauksessa, kyllähän tällaisia aina mielellään lukee 

[Daran]

Kiitos kehuista, kuin myös moitteista:)

Tuosta pilkutuksesta: se todellakin on mun helmasyntini, käytän sitä liikaakin, myönnän... Siitä viimeisestä lauseesta en kuitenkaan osaisi poistaa, tosiaan makuasioita.

Noi pitkät ja raskaat lauseet johtui taas ihan siitä, että mä ajattelen aina että Remus ajattelee pitkiä lauseita, se on jotenkin sen tyyppinen:P

Ja tosiaan, Remuksen HUONEEN ovea mä ajattelin (tai siis Remus ajatteli), olishan sen tietysti voinut mainitakin, mutta enpäs sitten maininnut...

Kiva ettette kuitenkaan inhonneet, tai ainakaan kertoneet, uskallan ehkä toistekin jotain tänne laittaa.