Author: Zarroc
Pairing: Tommi/Gabriel
Rating: k-11
Genre: hömppädrama, slash, fluffy
Summary: ”No, minnes sä oot menossa? Unohiks jo mut?”
Haasteet: Ficlet300 eli sanat 109. Maanantai, 110. Tiistai, 111. Keskiviikko, 112. Torstai, 113. Perjantai & 115. Sunnuntai
A/N. Sori. Mulle tuli kamala ikävä näitä ja kuuntelin Pelle Miljoonaa ja... no, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Ainakin luullakseni. Nautin tästä sadan sanan rytmistä, toivottavasti joku muukin. 
Biisi tietenkin Pelle Miljoona Oy - Olen kaunis.
Ole (n&t) kaunis
Hei älä tuu selittää mulle
kuuntele tää juttu
tää menee näin
1. MaanantaiEikä oo totta että olen tuhma
koska lakia joskus uhmaan
mä olen eri mieltä
enkä voi aina sietää mitä kaikki multa kieltää”Hemmetti, minä… anteeksi. Sori. Siis”, Gabriel mutisi minulle ja se oli helvetin huvittavaa. Se istui sängyllä koomisen näköisenä peitto valuneena reisille ja minä tuijotin sitä lattialta kulmat kohollaan pöllämystyneen näköisenä.
”Ei mitään hätää”, mutisin edelleen unisena.
”Se on tää kevät”, Gabe kirosi. ”Se saa mut nukkumaan kuin joku kolmiorgioita pitävä hirvilauma. Tavarat vaan lentää.”
Hieroin kipeää takapuoltani noustessani seisomaan ja pyyhkäisin narunpätkästään karkuun päässeitä rastoja silmiltäni. ”Ai mä oon sulle vaan joku tavara?”
Se tuijotti minua häkeltyneenä ja punastuneena ja pahoillaan. Minä virnistin, koska en ollut lainkaan pahoillani heitostani.
”Vitun maanantai”, mumisin kun suutelin sitä ja työnsin sen selälleen sänkyyn.
2. TiistaiHei ei oo totta, että olen tyhmä
koska en pärjää koulussa
mä en jaksa kuunnella enkä viitsi lukea
ajatukset on muuallaGabriel makasi mahallaan sängyllä ja ruttasi turkoosia päiväpeittoani ihan huolella. Se leikki lukevansa fysiikkaa, mutta vähän veikkasin, että se vietti aikaa tuijotellen takapuoltani kun kastelin meidän kolmea kukkaa. Pitkäpiikkistä kaktustani Brutusta, Gaben
timanttiananasta Taunoa sekä yhteistä pelargoniaamme Paulia.
Meillä oli todella typerä tapa nimetä esineitä ja se oli aiheuttanut suurta huvitusta varsinkin Gaben isosiskossa alkuaikoina.
”Hei, mites sen sun fysiikan laita on?” huikkasin kun oli ollut hiljaista vähän epäilyttävänkin pitkään.
”
Minun fysiikkani on aivan kunnossa.”
Pyörittelin silmiäni lauseen läpinäkyvyydelle, mutta jätin kannun Brutuksen viereen ja siirryin sängylle poikaystäväni luokse. Että osasikin kuulostaa perkeleen oudolta. Ja se vielä kehtasi taputtaa persettäni.
3. KeskiviikkoMiksei kukaan voi ymmärtää
että joskus nuoruus tekee kipeää
miksei kukaan voi hyväksyä
että mäkin saatan jotain ymmärtää”Ai moi”, Gabe huikkasi keittiöstä, kun kolistelin eteisessä painavan kauppakassin kanssa ja soraäänet kaikkosivat hetkeksi. ”Maria ja Nita on täällä.”
Huokaisin, mutta hymähdin heti perään. Kyllä minäkin niistä tykkäsin, mutta joskus vain tuntui sille, että ne olivat täällä ihan koko ajan…
Loihdin kuitenkin hymyn kasvoilleni mennessäni pieneen keittiöömme, jossa Nita istui vähän pahoittelevan näköisenä. Se tajusi fiilikseni ulkopuolisuudestani, kun torvelot pääsivät vauhtiin sisarusjutuissaan.
”Nita sai tänään terveen paperit”, Maria hymyili kiintyneen näköisenä ja minä kohotin kulmiani yllättyneenä. Onnittelin Nitaa lämpimästi halaten ja nainen nauroi korvaani karismaattisen käheää nauruaan.
Kerrankin sen silmissä ei ollut sitä kipua, mitä olin oppinut jotenkuten sietämään.
4. TorstaiMut elämäni on mun
eikä kenenkään muun
enkä anna sitä muiden haltuun
olen mitä vaan”Tommi, naama ylös lakanasta”, Gabe suhisi minulle ärtyneen näköisenä, kun vain avasin toista silmääni laiskasti.
”Mikä sulla nyt on?” haukottelin ja mietin, miten saisin mahdollisimman vaivihkaa vedettyä peittoni takaisin itselleni ja jatkettua unia.
”Mä tsekkasin just sähköpostin”, se kuitenkin sanoi ja jatkoi ravisteluani. ”Ja arvaa mitä! Mä pääsin sinne!”
”Pääsit minne…” mutisin sille, en oikein ollut mukana.
”No töihin! Ne laitto mulle just maillia Suomalaisesta Kirjakaupasta, et pääsen koeajalle!”
Vasta siinä vaiheessa heräsin kunnolla ja räpäytin silmät auki.
”Mahtavaa!” hihkaisin ja kiskaisin sen luokseni. ”Tiesin et pystyt siihen.”
Gabe nauroi suudellessani sitä ja puristaessani sitä takapuolesta automaattisesti aivan täydellisen hereillä.
5. PerjantaiOlen kaunis
olen rohkea
olen vapaa
syntynyt voittamaanTiesin, että minun pitäisi raahautua työkkäriin. Mutta istuin silti torinlaidalla rööki huulessa ja polttelin sitä hiljakseen. Venasin Gabelta tietoa, milloin sen lounastauko olisi, mutta viestiä ei vain kuulunut. Ehkä se oli jo niin omistautunut työhönsä, ettei minulle jäänyt mitään mahdollisuuksia viedä sen aikaa.
Ajatuksilleni hymähtäen tumppasin sätkän ja nousin ylös.
En kerennyt ottaa askeltakaan siihen suuntaan, minne olin kääntynyt, kun tunsin jo jonkun käsien kietoutuvan vyötäisilleni. Gabe painoi kasvojaan rastoihini, nuuhkutti vähän ja pussasi niskaani.
”No, minnes sä oot menossa? Unohiks jo mut?”
Hymyillen käännyin ympäri ja se heristeli minulle Subwayn muovipussia kuin kallistakin aarretta. Vatsani oli ainakin sitä mieltä.
6. SunnuntaiOlet kaunis
olet rohkea
olet vapaa
syntynyt voittamaan”Ei helvetti”, uikutin ja pitelin päätäni Gaben vieressä. Se nosti kasvojaan ihan vähän tyynystään ja sen naamassa oli rastojeni kuvat.
”Jep,
note to myself osa 1. Älä mene Violan bileisiin. Osa 2. Älä anna sen tarjota mitään”, se murisi.
”Ja Osa 3. Älä ainakaan osallistu ryhmäorgioihin”, mutisin ärtyneenä ja Gabe nauroi minulle katketakseen. ”Itse asiassa, olit siihen muistaakseni varsin suostuvainen.”
”Niin sinäkin,
muistaakseni”, totesin sille ja vähän aikaa tuijotettuamme toisiamme silmiin se kohautti olkiaan.
”
No hard feelings siis.”
Tyrskähdin. ”Ei tosiaankaan.”
”Turvat kii hintit”, Karita ärjäisi lattialta vakuuttavalla aamuisella viskibassollaan. Gaben naama kalpeni vähän, se kyllä oli kokenut ärtyisyyden luissaan.
Me olemme kauniita
olemme rohkeita
olemme vapaita
syntyneet voittamaan
olet kaunis.
