Title: Hylätty pentu
Author: Kata
Genre: angst
Pairing: -
Rating S
Summary:
Enää en ollut yksin ja se, jos mikä sai minut hymyilemäänDisclaimer: Rowling omistaa kaikki mitkä vähääkään liittyvät Potteriin (siis tässä ficissä.)
Warnings: -
A/N: Ensinnäkin, en ole yhtään varma tuosta ikärajasta, joten ilmoittakaa jos se ei sovi tähän.
Toiseksi, minulla on pieni ongelma, nimittäin se, että tungen pilkkuja joka suuntaan, joten ilmoittakaa jos olen (taas) tunkenut johonkin lauseeseen liikaa pilkkuja.
Hylätty pentuUlkona tuuli kovaa. Tiesin sen. Miten en voisi tietää? Olinhan istunut suuren tammen juurella kohta kolme tuntia. Värisin kylmässä tuulessa, mutta minulla ei ollut aikomustakaan mennä takaisin linnaan. Miksi olisi? Saisin vain halveksivia ja inhoavia katseita osakseni. Kestäisin sen, ellei kaikkien halveksivien ihmisten joukossa olisi kolmea parasta ystävääni. Tai tätä nykyä kolmea entistä ystävääni. En kestä sitä kun he nauravat selkäni takana ja pilkkaavat minua. Mutta en voi syyttääkään heitä. Sillä enhän minä, saastainen pieni ihmisuden penikka, ansaitse ystäviä. Hampaani kalisivat yhteen ja muistin taas, että olin pihalla. Ilma oli selvästi kylmentynyt ja yöksi tulisi varmasti pakkasta. Kiedoin punakeltaisen kaulahuivin paremmin kaulani ympärille ja suljin silmäni. Kuuntelin tuulen vihaista ujellusta ja yritin kadota sen piiskaavaan vauhtiin. Tietenkään se ei onnistunut. Tunsin kyyneleen valuvan poskeani pitkin. Pyyhkäisin sen pois ja avasin silmäni.
Katselin ympärilleni. Järven pinta aaltoili kovassa tuulessa, puut heiluivat kuin tanssien yhteistä tanssia, kukat kumarsivat voimakkaalle tuulelle ja pilvet lipuivat eteenpäin antaen tuulelle tilaa. Se oli omalla tavallaan kaunista. Yhtäkkiä minua rupesi hymyilyttämään. Nousin ylös ja pudistelin kaapuni takamusta. Seisoin vielä hetken paikallani, ennen kuin lähdin kävelemään kohti linnaa. Minulla ei ehkä ollut ihmisystäviä, mutta luonnosta sai myös ystävän. Ei tietenkään samanlaista kuin ihmisestä, mutta ystävän kuitenkin.
Enää en ollut yksin ja se, jos mikä sai minut hymyilemään.
A/N: Kommenttia olisi kiva saada. Tästä ei tullut kovinkaan hyvä, koska kirjoitin sen vartissa. (Ja salaa, koska mun olis pitäny jo nukkua
Shh..se on salaisuus)