Kirjoittaja: Andreas
Ikäraja: S
Genre: Lievä piiloangst, "romance"
Summary: Mitä onkaan tämä
A/N: Pienkokoinen raapale, siitä maailman vahvimmasta voimasta.
Tämä on
Tunnen sydämessäni syttyvän valon, aina kun katson sinuun. Jokin sisälläni läikähtää, kuin kaataisi jääpalan päälle kiehuvaa vettä - se on kivuliasta mutta saa olon samaan aikaan hyväksi, rauhalliseksi. Tai kuin kehosi läpi ammuttaisiin nuoli, joka on valeltu kipua poistavilla lääkkeillä. Turruttavaa, puuduttavaa, ja koukuttavaa. Jokainen sekunti katsekontaktissa kanssasi on taivaspaikka putoamisvaaralla, ja jokainen sana huuliltasi on kuolettava pistos. Vaarallisen vaaratonta, tavattoman vaikeaa.
Minun pitäisi pelätä tätä kaikkea enemmän kuin mitään muuta. Tämä olotila, jonka luot vain kävelemällä metrien päästä tai kun vilkaiset suuntaani, on jotain sanoinkuvaamatonta. Se sattuu, sillä tiedän ettet tule koskaan olemaan minun niinkuin hänen. Se tuntuu hyvältä, sillä tiedän etten ole näkymätön sinulle. Se on tappavaa, koska haluan sitä niin paljon.
Jokainen aamu, joka on lupaus kehostasi viereisellä paikalla, äänestäsi ilmassa, polttavista silmistäsi, on syy nukahtaa seuraavana.Jokainen päivä joka lupaa olla huomenna samankaltainen, saa minut pysymään tässä hetkessä, hengissä. Ja ne päivät, joina et ole täällä, ovat turhia minulle. Niillä ei ole mitään annettavaa, silloin kun sinä pysyt kaukana.
Tämä on puhdasta sairautta, hulluutta. He sanovat minua sekopääksi, ja niin teen itsekin. Tämä on valhetta, johon olen kietonut itseni saadakseni öisin unta, ja jaksaakseni herätä uuteen päivään. Tämä on riippuvuutta jostain mikä on liian lähellä, mutta tavoittamattomissa, uskoa ihmeisiin ja odotusta tapahtumattomasta. Kaipuuta jolle ei ole vastausta, ja toivoa joka on turhaa.
Jotkut sanovat, että tämä on rakkautta.
