En tiedä, miten paljon tämä aukesi minullekaan (edes useamman lukukerran jälkeen), mutta hieno tää on joka tapauksessa. Minusta olisi kiva käydä Mongoliassa, ei tosin puolivilleillä hevosilla ratsastaakseni, vaan ihan muuten vain
Keski-Aasia aroineen ja paimentolaistaustaisine kulttuureineen kiehtoo (lasken Mongolian Keski-Aasiaan vaikka se aikas Idässä onkin). Monilla tuntuu tosiaan olevan nykyäänkin se ajatus, että Mongoliassa on vain autioita aroja ja jokunen paimentolainen, vaikka on siellä paljon muutakin, kaupunkeja ja teollisuutta (vaikka on niitä paimentolaisiakin yhä runsaasti). Maailmassa on oikeastaan paljonkin paikkoja, joista monella on vain ne vanhentuneet/yksipuoliset/väärät käsitykset, jolloin ne jäävät helposti enemmän tai vähemmän unholaan, kun kiinnostusta niitä kohtaan ei ole :/
Jäin miettimään tuota "elämä on kuolemaa" kohtaa ja sen yhteyttä kaikkeen muuhun, mutta niinhän se on. Kun tulee uusia asioita, vanhojen on väistyttävä, tehtävä tilaa. Ei voi tulla uutta elämää ellei vanhaa kuole pois. Kun kaupungit kasvavat ja teollisuus lisääntyy, siinä on usein vanhat perinteet ja maat uhattuna.
Viimeinen lause jäi sekiin omalla tavallaan niin auki, selittämättä, mutta pidän siitä sellaisenaan. Voi miettiä ihan rauhassa oman päänsä sisällä, mitä kertoja sillä haluakaan kenties sanoa.