TBBT, Mutta tunteet kuitenkin, Howard/Raj, angstinen ficlet, K-11

[Iero-Way]

Kirjoittaja: Iero-Way
Fandom: The Big Bang Theory (Rillit huurussa)
Tyylilaji: angst, tajunnanvirta
Ikäraja: K-11
Paritus: Howard/Raj
A/N: Hetkessä syntynyt pieni teksti jossa vain koitin tiivistää päässäni pyörineitä ajatuksia, eli siis perustuu jonkin verran ”tositapahtumiin”, mitä nyt tätä tapahtumaksi voi kutsua.
Haasteet: OTP10, OTS20 fandom – TBBT, Kaiken maailman ficletit uudella fandomilla, Perspektiiviä parittamiseen VÄÄRIN!  ja Genrehaaste angstilla

Mutta tunteet kuitenkin

Katson sinua kadehtien. Niin nuori ja hyvännäköinen, ja koko elämä edessäsi. Haaskaat sitä kanssani tietäen, että loppujen lopuksi me olemme kumminkin taas vain sinä ja minä, emme enää me. Parisuhde on kuin elokuvaa, tiedämme sen loppuvan juuri kun alkaisi olla hauskaa, lopputekstit jättävät päähän liudan kysymyksiä, jotka seuraavat elokuvat selittävät, kun emme enää tarvitse vastauksia. Kuka haluaa vastauksen, kun olemme jo unohtaneet kysymyksetkin?

Jokainen kosketus, jokainen suudelma… miksi kaikki kielletty on aina kaikkein hauskinta? Yöt, jolloin vastarakastuneina takerruimme toisiimme ilman huolta huomisesta, tuntuvat nyt enää kauniilta unelta. Huulet hapuilevat kömpelösti suudelmaa, hikiset vartalot kietoutuvat toisiinsa. Meillä olisi kyllä ollut aikaa opetella paremmiksi suutelijoiksi, rakastelijoiksi, mutta me teimme sen omalla tavallamme. Se oli se meidän juttumme, se, että me tunsimme, emme loistaneet.

Me voisimme palata siihen, riittäisi, kun tarttuisin käteesi, supattaisin tuhmia korvaasi. Olisit minun, jälleen yhden uuden yön. Jälleen yksi uusi, kipeä muisto koettavaksi ja sitten vuosien päästä unohdettavaksi.

Minut on aina kasvatettu epäitsekkääksi, enkä voisi omia sinua itselläni, kun saisit niin paljon parempaakin. Tiedän kyllä, vanhempasi haluavat jotain perinteisempää, en ole täältä edes kotoisin. Tiedän kyllä, haluat jonkun ketä esitellä kaikille, leuhkien sitten katsoa muita ja ajatella minä tein sen sittenkin. Tiedän kyllä, ettei mikään voi muuttaa mieltäni sinusta, paitsi ehkä aika, joskus, kun en enää muista, miten suloinen oletkaan hymyillessäsi.

En ole mikään unelmakumppani, kaukana siitä. Olen omistushaluinen, mustasukkainen, takertuvainen, huomionkipeä, pelkuri ja ennen kaikkea niin rakastunut etten oikeastaan tiedä mitä teen. Älä sinä kerro mitä teen, sillä et tiedä sinäkään.

En ole mikään unelmakumppani, mutta on minulla tunteet kuitenkin. Voisitko olla huomioimatta tämän ja tehdä sitten oman päätöksesi?

Et sinä enää luokseni palaisi.

Et saisi, itsekurini ei riittäisi pitämään sinua poissa. Olet kaikki mitä tarvitsen

… jos todella haluan tehdä itsestäni virallisesti hullun.

Taidan haluta, sillä en osaa päästää irti.

Juokse, pelasta itsesi, vielä kun voit.

Juokse.

[Vanilje]

No niin, vihdoin ja viimein kommenttikampanjasta iltaa! Anteeksi että tämän kanssa on kestänyt. Mutta niin, itse ficciin sitten. Tätä oli jotenkin omalla tavallaan kiva lukea, ehkä siksi etten fandomia oikeastaan tunne. Köh, kävin googlesta kattomassa vähän millaset tyypit on kyseessä että osaa vähän kuvitella tuota tilannetta. :'D No joo. Oli minusta kuitenkin ihan kiva tutustua itselle uuteen fandomiin tällaisen nätin ficin kautta, vaikkei tästä juuri itse sarjasta kuvaa saakkaan.

Tää oli tosiaan tällänen pieni angstinen ficlet, johon pystyin jossakin määrin kyllä itse samaistumaan. Ehkä nuo tunteiden ja ajatusten kuvaukset oli niin onnistuneita, että jo ihan niittenkin ansiosta tähän pääsi hyvin mukaan, vaikka fandom olikin vähän vieras. Ja tietenkin kai sieltä tekstistä sitten löytää yhtäläisyyksiä omaankin elämään. Jotenkin vaan tätä lukiessa tuli välillä sellasia ajatuksia mieleen että joo, tiedän tunteen. Melkeimpä kyllä sympatiat heräs tekstin kertojaa kohtaan. Se oli kiva kun tuossa tekstissä oli just tollasia aika arkisia asioita. Ne ehkä toi tähän tekstiin sitä jonkinlaista tunnelmaa, ehkä sitten sillä tavalla kun huomaa just että tämähän voi olla ihan arkinen asia. En osaa tuota ajatusta paremmin selittää, mutta tuollainen tuli mieleen. Ja sitten, tykkäsin tuosta tekstin tyylistä. Ehkä se on tullu jotenkin automaattisesti, varsinkin kun tajunnanvirtaa tämä taisi olla. Teksti ei ollu liian koristelevaa, mutta kaunista kuitenkin omalla tavallaan. Varsinkin tuosta lopusta tykkäsin. (:

Ai niin, se piti vielä sanoa, että miusta tuo ficin nimi oli kiva. Ficin kun oli lukenut niin se jotenkin kivasti lomittu sinne tekstiin. Tykkäsin. Kiitokset vielä kerran tästä kivasta angstificistä!

[Iero-Way]

Vanilje, kiitos kaunis! Joo, tuo teksti on tosiaan ihan vaan kirjoitettu suoraan päästä eli ihan automaattisesti muutamaa lausetta lukuunottamatta joita saikin sitten enemmän hienosäätää. Ja tosiaan kys. sarjahan on tässä aika huomaamattomasti tässä, halusin vaan keskittyä noiden kahden väliseen suhteeseen parhaani mukaan, kyllähän tähän olisi voinut pari hämärää nörttivitsiä heittää, mutta lyhyestä virsi kaunis.

[Röhkö]

Finissä on ihan liian vähän TBBT-ficejä!

Olin pitkään tämän parituksen puolella, mutta nykyisin olen pettämätön howard/Bernadette-kannattaja. Olit kuitenkin kauniisti tässä kuvaillut, mitä jos. Aluksi oli vaikeaa päätellä, kumpi hahmoista oli kertoja.

Tiedän kyllä, vanhempasi haluavat jotain perinteisempää, en ole täältä edes kotoisin.

Tuosta päättelin, että kyseessä on Raj. Toisaalta, Howard asuu vain äitinsä kanssa, ja hänen isänsä on ollut jo kauan poissa maisemista.

Tästä huomasi, että teksti on tajunnanvirtaa. Ei se mitään, joskus sellaisiakin hengentuotteita on mukava lukea, varsinkin jos teksti ei rönsyile liian pitkäksi. Jos vain sinulla on intoa, niin odottelen lisää TBBT-ficejä