Väliaikaisesti | Tonks/Remus | S | tuplaraapale raapalekaivoon

[RoastedGarlic]

Ficin nimi: Väliaikaisesti
Kirjoittaja: RoastedGarlic
Tyylilaji: No ei tällä oikein ole. Jotain perusdraamaa kai sitten. Tuplaraapale.
Ikäraja: S
Paritus: Tonks/Remus (Tonks PoV)
Yhteenveto: Hetkellisesti. Odottamassa että sinä tulet järkiisi.

A/N: Raapalehaastepiirin kautta saamani ohjeistus on Tyynikseltä ja kuuluu näin: Minä voisin haluta lukea jotain Tonksista siltä ajalta, kun Remus pelkuroi KV:ssä. Tonksilla saisi olla sellaista ihan sama- asennetta (mitä voi myös näytellä vain muille) eikä pelkästään yyh-angstia.


Väliaikaisesti

Se raapii minun vatsanahkaani sisältäpäin. Vähän kutittelee. Potkii. En usko, että se on susi, mutta kun sinä katsoit minun vatsaani, sinä olit uskomattoman vakuuttunut että olit tuhonnut minun elämäni.

Minun elämäni tuhoutuu siitä että Voldemort tekee mitä tekee, ja siitä että kuolonsyöjät tekevät mitä tekevät, mutta ei, kulta, minun elämäni ei tuhoudu siitä, että minun rakkauteni ainoa kohde menee minun kanssani naimisiin ja rakastelee minua ja saa minussa kasvamaan jonkun jota minä rakastan, oli se mikä hyvänsä (ja susi se ei ole ihan niin kuin sillä olisi mitään väliä).

Sänky on liian pehmeä ja seinä sen väärällä puolella. Näistä minä tiedän että minä en ole siinä talossa missä minun pitäisi olla sinun kanssasi vaan minä olen paossa. Väliaikaisesti. Hetkellisesti. Odottamassa että sinä tulet järkiisi.

Voi Remus kuinka sinä oletkaan idiootti. Ja kun sinä vielä menet olemaan minun idioottini etkä kenenkään muun niin minä en osaa edes olla vihainen sinulle vaikka sinä osoitat typeryyttäsi maailman väärimmällä hetkellä.

Olisin hölmö jos pelkäisin että tapatat itsesi. Nyt on sota, riski on olemassa, lähdit tai et. En minä ole turta. En minä ole sen väsyneempi. Mutta pitkäveteistä tämä on joten tulisit nyt hyvä ihminen jo takaisin, koska kyllä sinä kumminkin tulet, ennemmin tai myöhemmin.

[Rottana]

Tämä oli ihana! Kirjoitat tosi ilmeikkäästi

[Milgia]

OH YES! Kerrankin uutta Tonks/Remusta! Olen Tyyniksen kanssa samaa mieltä tästä asiasta, että Tonks ei todellakaan angstannut tuota asiaa vaan suhtautui siihen juuri tuolla tavoin.

Pidän kovasti tästä minä-muodosta tässä tekstissä, tämä olisi ehkä hieman typerä hän-muodossa, mutta Tonksin päässä tämä on suorastaan nerokas ja hienosti kirjoitettu. KIrjoitustapa on koukuttava, tämä on jotenkin sellainen, että tätä tahdon lisää, tahdon kuulla lisää Tonksin ajatuksia tästä asiasta.

Kiitos tästä hienosta ja hieman erilaisesta lukukokemuksesta, toivottavasti kirjoitat tätä paritusta lisää?

M

[RoastedGarlic]

Rottana: Kiitos!! <3

Milgia: Mulle minä-muonto on kaikista luontevin, kiva kuulla että se sopii tähän. Tonks/Remus on kyllä aliarvostettu ja ficeissä aliedustettu paritus, koska se on kuitenkin yksi canonin ihanimpia pareja <3 Täytyy katsoa, kirjoitanko lisää, ei mulla ole ikinä ollut mitään inspistä kirjoittaa heistä mutta ehkä vielä joskus, vaikka sitten kun seuraavan kerran lukee nuo kirjat ja canon on taas tuoreessa muistissa. Onhan tuossa tarinassa vaikka mitä aukkoja, tai sitten voisi kirjoittaa AU:n jossa jättäisi henkiin nämä jotka olisivat sen ansainneet. Kiva kun luit ja tykkäsit ja kiitos kommentista!

[Kharon]

Jestas sentään, oon selaillut sun ficcilistausta useampaankin otteeseen mutta tämä on jotenkin livahtanut ohi silmien! Onneksi tän huomasin koska tämä oli aivan huippu! Rakastin tuota Tonksin tietäväistä, varmaa asennetta, joka tuli etenkin viimeisessä virkkeessä esiin. Mun oli pakko nauraa sille ääneen koska - no, oikeassahan Tonks oli. Sulla oli tässä tekstissä kyllä ehdottomasti oikea näkökulma Tonksiin, ja oon samaa mieltä Milgian kanssa, että minä-muoto toimi tässä aivan erityisen hyvin.

Hassua että näin lyhyessä tekstissä voi olla niin monia loistavia kohtia, kommentti vilisisi niitä jos ryhtyisin jokaisen lempparini lainaamaan. Pari helmeä (viimeisen virkkeen lisäksi):

mutta ei, kulta, minun elämäni ei tuhoudu siitä, että minun rakkauteni ainoa kohde menee minun kanssani naimisiin ja rakastelee minua ja saa minussa kasvamaan jonkun jota minä rakastan, oli se mikä hyvänsä

(sori että rumasti pätkäisen keskeltä lausetta mutta tuo kohta aivan erityisesti iski.)

Olisin hölmö jos pelkäisin että tapatat itsesi. Nyt on sota, riski on olemassa, lähdit tai et.

Terävä huomio. : )
Jes, pidin tästä tosiaan valtavasti. Vasta ficin lukemisen jälkeen mun päähän edes pälkähti, että voisihan (periaatteessa) Tonksin tässä osoittama itsevarmuus olla vähän sellaista itselleen valehteluakin tai niiden pelottavien ajatusten pehmittelyä, mutta en oikeasti edes näe sitä hirveän todennäköisenä hänen persoonansa huomioon ottaen. : D Kunhan pohdiskelen turhuuksia. Joka tapauksessa siis tämä oli varsin antoisa pieni teksti ja pidin tästä kovasti, kiitos lukunautinnosta!

[RoastedGarlic]

Kharon: Hah, mulla ei ollu mitään muistikuvaa tästä tekstistä, piti iteki lukea uudelleen, ja jos olisin anonyyminä tähä törmänny ni en olis varmaan ees tajunnu omakseni, tää on niin vanha ja lyhyt ja semmone, että ei oo paljoa aikaa vieny mun elämästä. Nyt kuitenkin voin allekirjoittaa sun kommentit siinä, että onhan tää omalla tavallaan toimiva pätkä. Kiitos kommentista, se on enemmän kuin ansaitsisinkaan nyt!

[Herkkuoone]

Oi joi! <3

Tonks/Remus on todellakin ficeissä aika aliarvostettu paritus, vaikka onkin canonin ihanimpia parituksia. Minusta on aina kivaa törmätä (enemmän tai vähemmän vahingossa) ficceihin kyseisellä parituksella, koska on hauska nähdä, miten muut tahtovat paikata canonin heidän suhteeseensa jättämiä aukkoja.

Tykkäilin tästä. Tonksin itsevarma asenne on jotain niin upeaa, että oikeasti, vau. Olen itsekin ajatellut hänet noina aikoina vähän tuon suuntaiseksi, eli ei ollenkaan sellaisena, joka vain surkuttelisi kohtaloaan tai angstailisi muutenkin, koska hei, se roolihan on varattu jo pelkuroivalle Remukselle.  Pidän kovasti kirjoitustyylistäsi ja toteutus sopii tämän tekstin ideaan: minämuodossa en olekaan ennen tainnut lukea Tonksin aatoksia, mutta nyt tuli koettua sekin. :>

Tässä oli ihan liian paljon kaikkia hienoja kohtia (miten näin lyhyessä tekstissä voikaan olla niin monta, apua), mutta ehkä tyydyn vain lainaamaan nämä kaksi:

Sänky on liian pehmeä ja seinä sen väärällä puolella.
Aluksi tämän luettuani kasvoillani viivähti hämmennys, mutta kun luin eteenpäin, tajusin miten nerokkaasti tämä on sanottu. Seinä on väärällä puolella, koska Tonks ei olekaan siellä, hänen ja Remuksen kodissa, vaan paossa, odottamassa toisen paluuta järkeväksi.

Minun elämäni tuhoutuu siitä että Voldemort tekee mitä tekee, ja siitä että kuolonsyöjät tekevät mitä tekevät, mutta ei, kulta, minun elämäni ei tuhoudu siitä, että minun rakkauteni ainoa kohde menee minun kanssani naimisiin ja rakastelee minua ja saa minussa kasvamaan jonkun jota minä rakastan, oli se mikä hyvänsä (ja susi se ei ole ihan niin kuin sillä olisi mitään väliä).
Hmmn.. tämä virke (ei jessus miten pitkä virke. : D) nousi suosikkeihini, koska siinä näkyy hyvin Tonksin asennetta ja erityisesti tykästyin tuohon sulkulausekkeeseen, koska oh, se on lumoava! Siinä on myös tunnelmaltaan jotain jännää: vakuuttelua, ettei lapsi ole susi, mutta heti seuraavaksi lisäys, ettei sillä ole mitään väliä, enkä kyllä oikein osaa sanoa, ovatko nämä vakuuttelut suunnattu Remukselle vai Tonksille itselleen. Mutta niin, oli miten oli, tykkäsin tästä tosi paljon. <3

Kiitos. : )
~ Herkku.

[RoastedGarlic]

Herkkuoone: Kiitos ihanasta kommentista! Tämä pari on ehkä monille ficcaajille 'liian arkinen', vaikka oikeastaan Tonksissa ja Remuksessa olisi puitavaa vaikka kokonaisen ihmiselämän ficcausvarantoihin...